Mun poika on nyt 19-vuotias, syksyn ylioppilas ja nyt lähti armeijaan.Opiskelupaikka odottelee armeijan jälkeen.
En millään muodoin ole häntä patistamassa vielä vuosiin kotoa, ellei itse niin tahdo.Opiskelkoot lainaa ottamatta niin kauan kuin vain mahdollista!! Poika on järkevä rahan käytön suhteen, säästäväinen jopa. Baareissa ei juokse, urheilu täyttää vapaa-ajan, on valmentamassa junnuja omassa lajissaan.
Joku vastaavassa viestiketjussa sanoikin, että olkoon nuoret kotna ja säästäkööt pesämunaa varten.Olen täysin samaa mieltä.
Sitäpaitsi, meillä on 200neliön huushollissa kyllä tilaa, vaikka suht itsenäiseen elämään.Tämä poika tekee ruoka ym.hankintoja ihan itse....
En millään muodoin ole häntä patistamassa vielä vuosiin kotoa, ellei itse niin tahdo.Opiskelkoot lainaa ottamatta niin kauan kuin vain mahdollista!! Poika on järkevä rahan käytön suhteen, säästäväinen jopa. Baareissa ei juokse, urheilu täyttää vapaa-ajan, on valmentamassa junnuja omassa lajissaan.
Joku vastaavassa viestiketjussa sanoikin, että olkoon nuoret kotna ja säästäkööt pesämunaa varten.Olen täysin samaa mieltä.
Sitäpaitsi, meillä on 200neliön huushollissa kyllä tilaa, vaikka suht itsenäiseen elämään.Tämä poika tekee ruoka ym.hankintoja ihan itse....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos poika opiskelee kotipaikkakunnalla, mitä järkeä onkaan muuttaa pois opintojen takia pelkästää?
Kyllä opintoaikana vanhempi voi tukea jos pystyy ja jos sinun tukesi on, että asuu kotona, se on hyvä tuki.
Kuitenkin olet kasvattanut pojasta jo itsenäisen joten mistään mammanpojasta ei todellakaan ole kyse.
Ole ylpeä itsestäsi, annat hyvät eväät pojalle maailmalle lähtiessä.
jo aika paljon. Sanon vaan, että 19-vuotias ei ole vielä mikään paha tapaus kotona, mutta kovin monta vuotta siitä eteenpäin ei pitäisi enää olla kotona. Poikkeuksia voi olla, mutta kaikki ne tapaukset, jotka itse olen tavannut tai nähnyt ovat olleet todella surkeita, mikäli lapsi on kovin pitkäksi aikaa kotiin jäänyt. En ymmärrä oikeastaan edes miksi tätä täällä jauhetaan, minusta on itsestäänselvyys, että aikuinen lapsi lähtee kotoa. Se on parasta vanhemmille ja parasta lapselle ja parasta lapsen mahdollisille puolisolle.
Melkein jo alan raivostua kaikille kirjoittelijoille, jotka lässyttävät, että kyllä saa lapsi asua vaikka 7-kymppiseksi kotona. No, saa kai, mutta kun lapsen elämä typistyy ihan takuulla, vaikka kuinka olisi kotona "mukavaa". Ja maatalo ei enää todellakaan ole puolustus, ei siellä maalla yhteiselo ole yhtään sen helpompaa. Kun virallisesti isäntä tai emäntä talossa vaihtuu, on vanhempien aika pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja antaa uudelle sukupolvelle mahdollisuus ELÄÄ, viimeistään siis silloin. Tiedän maalta tapauksia, että isännät jäävät poikamiehiksi, koska eivät koskaan ole älynneet äitin helmoista millään lailla itsenäistyä, tai vaimoehdokas lähtee lätkimään kun tajuaa, että joutuisi elämään anopin silmän alla ja tossun alla olevan miehen kanssa. Sitten tiedän onneksi tapauksia, joissa vanhat ovat lähteneet heti pois alta: nämä kolme tietämääni paria elävät maalla tyytyväseinä sekä välit mummoihin ja pappoihin ovat säilyneet hyvinä, toisin kuin niillä, jotka ovat tunkeneet kaikki saman katon alle.
Eli en ymmärrä, miksi päivänselvä asia väännetään vaikeaksi ja monimutkaiseksi, miksi pilataan toisten elämiä? Tämän ketjun aloittajalle sanon, että elä vielä hätäile, 19-v poika on vielä nuori, mutta jos muutaman tai parin vuoden kuluttua, valmistuttua tms. ei ala mihinkään lähteä, niin työnnä se poika ovesta ulos ja eläkää kaikki onnellisina! Näin se on.
On vain fiksua antaa lapsen säästää tulevaa varten.
Minusta on lähinnä törkeää heittää nuori kotoa, koska ei viitsi elättää.
Vanhemmuus jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeen, ja jokainen kunnon vanhempi haluaa lapselleen vain parasta.
Elämä on kallista lystiä, joten säästäminen on fiksua.
Nuori, joka käy töissä ja asuu kotona, voi esim. maksaa hiukan vuokraa ja/ tai osallistua yhteisiin kuluhuihin muuten.
Nuori joka luuhuaa nurkissa tekemättä yhtään mitään; vanhemmat saisivat katsoa peiliin.
Kukin tavallaan.
törkeää elättää nuorta kohtuuttoman kauan kotona ja opettaa se näin elämään muiden kustannuksella.
Meillä lapset alkavat maksaa vuokraa kotona asumisestakin heti töihin mentyään. Kun puolet palkasta menee vuokraan siitä samasta huoneesta, missä ovat asuneet ilmaiseksi pikkulapsista asti, niin jossain vaiheessa kyllä tulee mieleen, että pitäisiköhän sittenkin etsiä oma yksiö (joka kenties maksaa saman verran).
Ja kotona asuvat osallistuvat luonnollisestikin kotitöihin.
"aikuisilta" jotka eivät tule ilman äitiä toimeen. Ei niiltä voi odottaa kykyä valita vaaleissa oikein.
Poika tähtää jos mahdollista, pidempään koulutukseen armeijassa, joka on n.vuosi.Määränpäänä rauhanturvajoukkoihin pääsy vastaisuudessa:/ Äitinä tietenkin olen nenänpäätäni myöten ihastunut ajatukseen....Jokatapauksessa opinnot jatkuvat armeijan jälkeen, jollei jotain muutoksia suunnitelmaan tule.
Jollei hän itse ole lähdössä kotoa, en kyllä tosiaan ala patistelemaan.Kyllä mä haluan tasata tietä joissan asioissa hälle, kuitenkin kyseessä vastuuntuntoinen ja tekevä miehenalku, eikä sohvaperuna. Hyvin itsenäisesti on kaikki hommansa hoitanut. Olen jopa sitä mieltä, ettei me vanhemmat kaksistaan tarvita tilaa 200neliötä, taloa voisi alkaa muuttaa vaikka kahden perheen asuttavaksi, mikäli haluaisivat sisaruksensa kanssa vierekkäisiä asuntoja asuttaa...
Mutta aikahan näyttää kuinka käy.Eiköhän pesästä lento ole viimeistään siinä vaiheessa jos alkaa todella vakavin mielin seurustella.Tosin en kyllä kauhean varhaista sitoutumistakaan toivo, eläköön nuoruutensa ainakin ilman vastuuta perheestä ja vaimosta. Sen hetken tullen, toivon totisesti, että on mies ja isä paikallaan ja vahvasti.
Tuntuu että nykytyyli olisi heittää lapset jo heti täysikäisyyden saavutettua maailmalle, viimeistään hiukan yli parikymppisenä.Tekeväthän ihmiset lapsensakkin nykyisin vasta suht korkealla iällä...joten mikäs kiire tässä sitten muutoinkaan...
Enkä tietenkään pidä omaa mielipidettäni ainoana oikeana.Enkä väitä eteikö nuori ihminen pystyisi itsestään vastaamaan, pystyinhän itsekkin.Äidiksi tulin 19-vuotiaana.Vaan samaa en omilleni toivo,vaikka lapsi olikin omalla kohdallani harkittu ja mietitty juttu, lapsien isän kanssa ollaan tästä samaa mieltä.Siis muuttoasioista, hänet laitettiin maailmalle 17vuotiaana.Tosin joutui palaamaan...
olen edelleenkin tuo, jonka viestiin vastasit... ;) Tunnut ihan maltilliselta äidiltä ja poikasi tuntuu ihan järkevältä ja itsenäiseltä (sen verran kuin tuossa iässä sitä yleensä ollaan, heh) tyypiltä, joten teille ei varmaan tästä ongelmaa tulekaan. Mutta etkö sinäkin ole sitä mieltä, että kotiin jääminen voi olla TOSI paha juttu? Entä jos poikasi, joka kaavailee rauhanturvajoukkoja ym. jäisikin vaan nyhväämään kotiin kun siellä on niin paljon helpompaa ja turvallisempaa kuin maailmalla? Kyllä, silloin mielestäni on ongelma. Ja tällaisia tapauksia on paljon. Mutta jos ja ilmeisesti kun olet jo oivaltanut, että sellaistakin tässä maailmassa tapahtuu, että lapset jäävät liian kauaksi aikaa roikkumaan kotiin, niin tuskin sorrut ainakaan itse kahlehtimaan poikaasi kotiin. Ja uskon kyllä, että järki voittaa, jos poika alkaa jollain lailla sohvaperunoitua, niin etköhän jotain keinoa keksi... :)
Sohvaperunoitumisesta ei ole ollut pelkoa, ei urheilua superaktiivisesti harrastava sellaiseen helpolla valahda. Muutoinkaan ei ole ollut saamattomuuden tahi velttoilun meininkiä,joten se huoli toistaiseksi on pois.
Helppoahan tietenkin tässä vaiheessa on sanoa, että ei kiirettä pois...ehkä se ääni voi tilanteiden muuttuessa muuttuakkin...
Vaikkakin, edelleen olen sitä mieltä, että me vanhukset varmasti hakeudumme pienempiin tilohin ja talo jää lapsille, tehtäköön siitä vaikka ns.paritalo. Näin nuorta taloa(2000) ei edes halua lähteä myymään, vaan jättää lapsille mieluummin...
Edelleen, kotona asuminen ei ole välttämättä "roikkumista", vain paikka jossa käydään muilta kiireiltä kääntymässä.Nythän vanhempi poika onkin ison ajan pois, koska on siellä "miesten koulussa".
miehen joka ei osaa edes perunoita kuoria, äiti aina kuorii valmiiksi, niin on kyllä mietittävää!
ei osaa käyttää pesukonetta; ei ole koskaan pessyt pyykkiä. On kaksi kertaa eläessään tehnyt ruokaa, kummallakin kerralla pyttipannua. Ei osaa palauttaa pulloja kauppaan. Ei tiedä mitä eroa on Buranalla ja Panadolilla tai mihin niitä käytetään. Ei tiedä, miksi käytetään vähälaktoosisia tuotteita. Uutta ruokaa ei voi maistaa, jos se näyttää pahalta. Ja jos hänen kanssaan on eri mieltä asiasta kuin asiasta, hän kuittaa lopuksi, että näin ja näin on oikein, koska äiti on niin sanonut.
Kuulemma tänään aikoo tämä mies käydä äänestämässä, varmaan kysyy ensin äidiltään, ketä pitää äänestää...
Tätäkö te äidit haluatte? Siis te, jotka puolustelette, että lapsen paikka on kotona - aikuisenakin. Tosi säälittävä, toisaalta raivostuttava, tämä tuntemani 39-v mies. Siis kyse on "normaalista" miehestä, ei mikään sairas, kehitysvammainen tms.
Siis miten tuo liittyy siihen, että jonkun 19-vuotias poika asuu kotona? Itselläni on ainakin sellainen kokemus, että kotona asuvat nimenomaan oppivat paremmin huolehtimaan sekä itsestään että muista. Sitä kun asuu yksin jossain opiskelijasolussa niin ei ehkä ole mitään väliä jos lattiat on niin täynnä tavaraa ettei kulkemaan mahdu ja päivän ruuaksi riittää aivan hyvin jossain nakkikioskilla aamuyöstä nautittu lihapiirakka.
Sen sijaan kun asuu muiden kanssa, niin pitää ottaa huomioon myös heidän viihtyvyytensä, ja vaikka itseään ei sotku haittaisi, niin muiden vuoksi pitää silti siivota. Myöskin ruokaa täytyy oppia laittamaan, koska kukapa sitä äidilleen tahtoisi jonkun bigmacaterian tarjota?
En tiedä teistä, mutta omassa lähipiirissäni olen huomannut, että juuri ne tenavat, jotka eivät osaa ottaa minkäänlaista vastuuta mistään, muuttavat aikaisin kotoa, kun eivät jaksa kuunnella äitinsä "naputtamista".
Sen sijaan ne, jotka jo lukioiästä lähtien käyvät iltatöissä ja koeviikoilla kun ovat kotona, siivoavat koko talon, käyvät kaupassa (omilla rahoillaan) ja laittavat vanhemmilleen ruuan valmiiksi kun he tulevat töistä, viihtyvät pidempään kotona.
Nuo teidän "itsenäiset" lapsukaisenne sitten ramppaavat kotona joka toinen viikonloppu pyykkikassin kanssa, että "äiti pesee ne, ettei itse tarvitse" ja samalla tietysti ruinaavat lisää rahaa kun kaikki menee niin nopeasti "kun maitokin maksaa" eikä baarikäyntejä tietenkään voi vähentää, että raha riittäisi ruokaankin, eihän toki.
Samaan aikaan tuo "peräkammarinpoika" pesee sekä omat että vanhempiensa pyykit, pitää huolta ettei jääkaappi tyhjene ja että rahat riittävät paitsi omiin henkilökohtaisiin menoihin, myös ruokaan ja mahdollisesti esim. sähkölaskuun silloin tällöin.
Ja tuosta vuokran maksamisesta olen sitä mieltä, että tottakai se on luonnollista, että jos perhe asuu vuokralla, niin myös työssä, vaikka sitten osa-aikaisessakin, käyvä poika (tai tytär) maksaa myös oman osansa siitä, aivan kuten muistakin perheen laskuista. Sen sijaan jos talo on vanhempien oma, niin on kyllä jotenkin järjenvastaista alkaa jotain vuokraa siellä asumisesta pyytää.
se on, että lapsien kanssa tulee niin hyvin toimeen, että ne viihtyy kotona. minulta on yksi lapsi kuollut ja tuntuu tosi rauhoittavalta, kun tiedän loppujen olevan turvassa omassa sängyssään - omassa kodissani.... olkoon niin pitkään kun tahtovat. eivät he ole mitään peräkammari-poikia vaan ihan normaaleja nuoria miehiä :)
ja nauttii palkkaa, hänen täytyy mielestäni osallistua perheen kuluihin ja töihin. Jos vapaa-aika menee tv:n ja tietokoneen ääressä, olisin huolestunut tilanteesta! Huolehtiiko nuori mies edes henkilökohtaisesta puhtaudestaan? Jonkin sortin peliriippuvuus tulee valitettavasti mieleen... katkolle vaan hoitoon, jos elämän tärkein sisältö on tietokone ja tv!
Opiskelija voi tottakai asua vanhempien luona, jos opiskelee kotipaikkakunnalla, sehän on ihan järkijuttu!
Ei voi muuta kuin ihmetellä joittenkin mielipiteitä tuolla suositussa 25v poika asuu kotona -keskustelussa. En todellakaan voi käsittää sellaisia vanhempia, jotka lopettavat oman lapsensa ylläpidon siihen paikkaan kun 18v tulee täyteen. Totta on, että laki ei enää velvoita huolehtimaan lapsesta, mutta siis herranjumala jos se on syynä lapsen ulospatistamiseen niin sääliksi käy lasta, kun ei rakkautta ole vanhemmiltaan saanut. Vanhemmat eivät rakasta lastaan jos hänet ulos potkitaan omasta kodistaan.
Ymmärrän toki että itsenäistymisestä sun muusta on siinäkin kysymys, mut olisi ehkä kannattanut miettiä lapsenteko vaiheessa, että se lapsi ei katoa mihinkään 18vuoden jälkeen, vaan käytännössä vastuu jatkuu edelleen vaikka se lain mukaan loppuukin. Kaverini äiti oli juuri sellainen, että jos kaveri lainasi esim. rahaa KOULUKIRJAAN äidiltään, hänen piti maksaa joka penni takaisin ja lisäksi ostaa jotain äidille, luonnollisesti omalla rahalla, jos ei rahaa ollut niin kotitöitä lisää. Ja 19v kaveri puoliväkisin pois kotoa. Nykyäänkin jatkuvasti oli mm. rakentamassa äitinsä taloa, korjaa aina hänen tietokoneensa, ajelee joitain äitinsä asioita jne. vaikka äiti on viiskymppinen ja erittäin hyvässä kunnossa. Ja kaverillani avopuoliso ja omakin elämä olisi. En liiemmin kunnioita tuollaisia vanhempia. Lapsen ei tarvitse korvata vanhemmilleen sitä että hänet on tähän maailmaan synnytetty!!!!!
Älkää hankkiko lapsia ette ole valmiita huolehtimaan, ottamaan vastuuta ja auttamaan heitä pidemmälle kuin lain velvoittamaan rajaan asti!!! Ja älkää hankkiko lapsia jos aiotte laittaa heidät korvaamaan teille sen että synnytitte ja elätitte heidät lapsuuden ajan (lapsuus = 0-18v)! Siis voi hyvänen aika!
Anteeksi saarna, mutta minua vituttaa!
Sinä ketjun aloittaja: HYVÄ!!! Juuri noin sen kuuluukin olla!! :)
viestisi sisällön, sitten kun sinulla on hyvin tienaava aikamiespoika loisimassa kotonasi!
Mun poika on ollut koulujen väliajat töissä, enkä tosiaankaan ole halunnut häneltä niistä senttiäkään. Tiedän hänen säästävän ja onpahan tuo itse menojaan pitkästi kustantanut.Itse on omilla rahoillaan ostanut mm.tietokoneen ja television, kuin myös harrastusvälineitään.Eikä ole edes bensarahaa kerjäämässä-myönnän me kyllä sitä epäsäännöllisen säännölisesti "tyrkytämme". Tämäpä on alkanut enmmän vain kulkea jalkaisin, jos niikseen "koska bensa on sikakallista"...ja liikunta ei ole pahasta...
Mistäkohdin, iästä siis on ns.aikamiespoika? Ja mikä lasketaan loisimiseksi?
Tarviaako tosiaankin joutua velan tekoon heti nuoresta pitäen, kenties mahdolliseen velkakierteeseen? Ei ihme jos joillakin hyvin nuorilla, on elämä päin persettä ja nuppi kireällä kun mitään muuta ei ole niin paljon kuin velkaa!
Kai sitten yritän leipoa mammanpoikaa, mutta haluan hänen voivan elää huolettoman nuoruuden,ainakaan ilman taloudellisia huolia, jos suinkin mahdollista.Vastuuta oppii kyllä kotoakin käsin. Eikä kotona asuminen meinaa sitä että palvelu olisi täydellistä, kuin hotellissa konsanaan. Meillä ei ole, vaikka joku niin tietty luuleekin.
Joku heitti tuolla epäilyksen ettei täysikäinen kotona asuja tietenkään hygieniastakaan huolehdi, täysin eriävää mieltä kaikista tuntemistani nuorista. Enemmän epäsiistejä ovat vanhempansa, ainakin isät(sorry vaan), kuin nämä nuoret.