Kissa rakkaani!

Oliko se kissa vai nukke minulle.
Aika isona sen kotiin kannoin,
kaveriltani koulutien varrelta.
Se nukkui pienissä vaunuissa.
Sillä oli hattu päässä ja
nuken vaatteet päällä.
Se söi tuttipullosta maitoa.
Se oli niin rakas minulle.
Hupsuhan minä olin.
Elävä sen vaan täytyi olla,
ei kuollut.
Sitä hoivasin ja vaatetin.

Kerran kun kotiin taas saavuin,
vauvaani etsin.
Oli outo tunne...
Kissaa ei missään.
Vaistoni aavisti jotakin kummaa.
Itkua ja huutoa se vaati.
Mutta niin lähdettiin,
metsästä kissa kotiin kannettiin.
Kunnialla maahan haudattiin.
Joutui isä papin hommatkin hoiteleen.
Talven pakkasessa tulppaanin,
kissan haudalle laskin.
Kyyneleeni vuodatin.
Sitä hautaa kauan vaalin.
Se oli lapsen surua.
2193
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tyttäreni, kuusivuotias silloin
hänellä myös kissa, jota silitti illoin
Hän kissan löytänyt oli, kesäkissan hyljätyn
Otti omakseen pienen vauvan
hoiti ja hoivasi muttei kauan
Taisi siinä vuosi, kolmekin mennä
kissa viihtyi ja kehräsi, koskaan ei käynyt käsiksi
Ei purrut ei raapinut, ei kynsiään ihmiseen käyttänyt
Tyttö kissaansa rakasti päivä päivältä yhä enemmän

Sitten tapahtui jotain ikävää
jota tyttö jäi kovasti suremaan
Kissa tien yli lähti juoksemaan
kohtalokkain tuloksin uskaltamaan
Tuli auto, tyttö huusi kissalleen
jonka tiesi jo häntä kaipailleen
”Misu, älä tien yli juokse
auto tulee, et ehdi mun luokse”
Kissa ei kuullut, ei ymmärtänyt
tien toisella puolella oli tyttöisäntänsä nähnyt
Auton renkaan töytäisemänä
siihen loppui kissan elämä

Hautajaiset pidettiin, itkut itkettiin ja kovasti kissaa surettiin

Tällaista tuli mieleen, kun kissatarinaasi luin
näin meillekin kerran kävi ja kissaamme minäkin surin

Äänestä

Kissat ovat aivan ihania, kun ne ottaa omakseen ovat kuin perheesjäseniä. Hieno runo sinulta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


valkekuulas kirjoitti:

Oliko se kissa vai nukke minulle.
Aika isona sen kotiin kannoin,
kaveriltani koulutien varrelta.
Se nukkui pienissä vaunuissa.
Sillä oli hattu päässä ja
nuken vaatteet päällä.
Se söi tuttipullosta maitoa.
Se oli niin rakas minulle.
Hupsuhan minä olin.
Elävä sen vaan täytyi olla,
ei kuollut.
Sitä hoivasin ja vaatetin.

Kerran kun kotiin taas saavuin,
vauvaani etsin.
Oli outo tunne...
Kissaa ei missään.
Vaistoni aavisti jotakin kummaa.
Itkua ja huutoa se vaati.
Mutta niin lähdettiin,
metsästä kissa kotiin kannettiin.
Kunnialla maahan haudattiin.
Joutui isä papin hommatkin hoiteleen.
Talven pakkasessa tulppaanin,
kissan haudalle laskin.
Kyyneleeni vuodatin.
Sitä hautaa kauan vaalin.
Se oli lapsen surua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu