..en jaksa enää..olen ollut niin pitkään yksin..käyn koulua..tulen kotiin..käyn illalla lenkillä tai luisteleen..viikonloput ovat kauheita..koulussa luokkakaverit puhuvat viikonlopusta..kuinka hauskaa tulee olemaan ja kuinka hauskaa oli.. Ennen olin aina viikonloppuna menossa ja oli kavereita..jokin aika sitten (noin vuosi)kaverit on alkanut seurusteleen..olen nyt siis jäänyt yksin..en oikeesti jaksa..en tiedä tuntuuko tämä kenestäkään kauheelta ongelmalta, mutta mä en vaan enää jaksa..koulussa on kavereita ja joskus käyn esim. luisteleen yhen ystävän kanssa, mutta ei ole ketään niin läheistä johon voisin luottaa ja jolle voisi kertoa kaikki..Perheeni on uskovainen ja iso perhe..mutta en tiedä olenko minä enää uskomassa..mutta on vaikea yksin lähtä paikkoihin missä yleensä ihmiset ruukaavat kulkea..täytän kohta 18v..kaverit ovat kaikki uskovaisia..en itseasiassa usko henk.kohtasesti..mutta miten voisin saada ystäviä jotka kulkevat esim. baareissa..se olisi aika iso muutos elämässä..mutta haluaisin sen muuttuvan..asun vielä kotona ja kotona asuu vielä myös paljon pikkusisaruksia..en jaksa enää..miten voin saada ystäviä ? sellaisia ..joita äsken kerroin haluavan! Siis en ole koskaan juonut..käynyt bailuissa..discoissa..Jos joskus saisin miehen..en haluiais koskaan isoa perhettä ..niinkuin minun kotona..Kerokaa joku mitä ajatuksia teille tuli tästä tekstistä!!Minulla ei ole muita kenelle puhua !!Perheessäni on aina ollut pinnallista..ei puhuta vakavista asioista..koskaan kukaan ei ole itkenyt toisten nähden..(tietyst.pienet lapset)..Ei syvällisemmistä asioista puhuta..tunteita ei ilmaista..!!Oletetaan että kaikki menee itsestään hyvin..niin luulisin!!
..en jaksa enää..
..yksinäinen..
7881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei sinun tarvitsekaan juoda tai polttaa tupakkaa, toiset tekee sitä mutta ei sitä tarvitse sen takia aloittaa.
Ehkä vanhempasi eivät hyväksy jos kuljet baareissa, mutta voisit tietenkin kokeilla pääsisitkö käymään, luultavasti eivät anna lupaa koska ovat uskovaisia.
Kannatan sitä että alat suunnitella muuttoa omaan asuntoon, silloin saat vapautta enemään itsellesi, ja taitavat kotoakin päästää sinut kun on niitä pienempiäkin kotona.Hae vaikka kouluun eri paikkakunnalle.
Koulusta voi sitten saada uusia ystäviä,ja vaikka jostain uudesta harrastuksesta.
Ja jos teillä on tietokone niin hanki sitä kautta uusia ystäviä, voihan olla että oudommalle ihmiselle on helpompi jutellakin.
Älä sinä masennu olet nyt aikuisuuden kynnyksellä ja voit alkaa ajattelemaan omaa kotia.Eikä sinun tarvitse olla samanlainen uskovainen kun vanhempasi, voithan pitää itselläsi oman lapsen uskosi Jumalaan niin se riittää sinulle.
Kaikkea hyvää sinulle elämän taipaleelle.
Minä en kyllä tiedä, miltä sinusta tuntuu, koska olen miespuolinen ja olen aina viihtynyt yksinäisyydessä. Ei ole edes kiinnostanut miten ikätoverini viettävät viikonloput, vaikka joskus harmittaa, miten paljosta kivasta on jäänyt paitsi kun ei ole kiinteää ystäväpiiriä.
Toisaalta tässä elämänvaiheessa, kun vähätkin ystävät hajaantuvat eri paikkakunnille - minäkin olen jo vuoden asunut uudessa kaupungissa - ja rupeavat seurustelemaan, on helpompaa, kun ei ole toisista niin riippuvainen. Että osaa nauttia elämän pienistä suurista asioista ilman ryhmähuumaa ja nautintoaineita. Ajattele sinäkin, kuinka paljon sinulla on, äläkä sitä, mikä puuttuu! Jotain aina puuttuu!
Vanhempien kanssa kannattaa pyrkiä syvempiin väleihin. Se on todella vaikeaa ja turhauttavaa, mutta heillä on valtava elämänkokemus ja paras lahja mitä heille voi antaa on olla kiinnostunut. Se, että kotisi on uskova, on myös suurempi lahja kuin ymmärrätkään nyt. Itse en ole uskovasta kodista, mutta tahdon löytää Jeesuksen. Hän voi tarjota paljon enemmän ja pysyvämpää kuin tämä maailma. Sen oppii viimeistään kantapään kautta, ja sitten kaduttaa todella rankasti, että meni hukkaamaan nuoruutensa ja ties minkä muunkin - vain hetken hurman takia! (Siitä ei kylläkään ole omia kokemuksia, toivottavasti ei tulekaan.)
Jaksamisia! Kaunis syksy ja kaikkea... Jos haluat kirjoittaa, osoitteeni on [email protected]
Heippa..
Olen 25v. mies, olen elänyt poikamiehenä yksin ilman seurusteluja nyt ainakin viisi vuotta. Olihan se aluksi kun sai olla omissa oloissa ilman vanhempien höösäämistä niin kiva, mutta nyt kun ystävät ovat hajaantuneet satunnaisiksi kavereiksi jne, on alkanut todella käymään psyykkeen päälle.
Olen harrastanut viime aikoina liikkumista enemmän mutta kun sekään ei oikein piristänyt niin olen jo siihenkin vähän kyllästynyt. Olen yrittänyt liikkua enemmän ihmisten ilmoilla mutta yksin sekään ei tunnu auttavan.
Olen toivottoman surkea naisten suhteen. En oikein uskalla mitään aloitetta tehdä vaikka kuinka kiinnostaisi. Aina tulee 'estot' vastaan jostain syystä.
Ainoa paikka jossa pidän ihmissuhteita yllä on työpaikka. Niin uskomatonta kuin se onkin. Siellä on tietyt työkaverit joiden kanssa pystyy puhumaan arkipäivän jutuistakin. Mutta koskaan heidän kanssaan ei voi mennä liian syvälle yksityiselämään.
Olen nyt alkanut miettimään että kärsinkö masennuksesta. Teen vuorotyötä ja nukkuminen on ollut viime kuukausina vaikeaa. Välillä todella ongelmallista, ja sitten alkaa taas miettimään näitä yksinäisyys-juttuja.
Uskosta en taida olla kiinnostunut. Jotenkin uskon tieteelliseen puoleen enemmän, vaikka toki jotain teologisiakin juttuja on joihin voisi uskoa. En ole varma mitä kaipaan; henkistä vai fyysistä puolta.
Olen vanhempiin lähes viikottaisessa yhteydessä ja ihan hyvissä väleissä. Heidän kanssaan en kuitenkaan ole päässyt näiden ongelmien ytimeen mutta todennäköisesti joudun turvautumaan heihin jossain vaiheessa.
Joka tapauksessa tuo että ihannoit yksineloa on joissain määrin totta mutta on sillä varjopuoletkin. Mielestäni sitä jaksaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta raja tulee vastaan jossain vaiheessa väkisinkin. Ainakin omalla kohdallani on alkanut tulemaan.
Hyvät jatkot, kuittaanpa pois vaikka unta en vielä saakkaan.
Hei olen 26-vuotias nainen Tampereelta. Tunnistin sinun kuvauksesta itseni murrosikäisenä ja vähän vanhempanakin. Olin myös yksinäinen viikonloppuisin ja iltaisin koulun päätyttyä. Olen ihan tavallisesta perheestä, mutta äitini on alkoholikielteinen ja isäni on alkoholisti. Eli sikäli minua ei nuorempana kannustettu ainakaan baareihin. Kävin ensimmäisen kerran baarissa 18-vuotiaana poikaystäväni kanssa.
Voin kyllä sanoa että baareissa käyminen ei mitenkään edistä ystävien saantia. Kyllähän sieltä voi pinnallisia seurustelusuhteita saada kännipäissään, mutten usko mihinkään sen vakavampaan. Saman sukupuolen kanssa solmittuja ystävyyssuhteita sieltä ei ainakaan löydä. Kaikki ovat baarissa oman kaverinsa kanssa ja pääasia on hauskanpito.
Mä käyn nykyään baarissa tapaamassa minun tai poikaystäväni kavereita. Tapaan tosin kavereitani muutenkin, päiväkahvilla esim. Olen tutustunut harvoihin kavereihini edellisissä kouluissa pääosin.
Sä voitkin yrittää tosiaan netin kautta etsiä kavereita ja sitten voit hakee kouluun jonnekin muulle ja pääset varmasti baariin jos sitä haluat.
Voit kirjoitella minulle jos haluat.
Ystäväni,et ole yksin;Jeesus kulkee kanssamme käyden käsityksin.Itse olen keski-ikäinen ja nautin katsellessani pieniä taivaan taimia.
Mitä Sinä kipuilet?Älä lähde maailman syntipoluille,vaan säilytä uskosi,vaikka sitä olisi vain sinapinsiemenen verran.Se riittää.
Ajattele:Joka aamu on armo uus,miksi huolta siis kannan jne...
Tänään tulin luoksesi tyhjin käsin
ainoastaan omat evääni repussa.
Mutta se reppu oli raskas,
sillä se on täytetty suurella rakkaudella.
Ja minä jätän sen Sinulle
-avaamattomana.
Saat joka päivä itse avata sen
ja ammentaa siitä voimaa
jaksaasesi;
-tyhjentää sen
jälleen täytettäväkseni.
Ilolla,valolla,lämmöllä ja Isän suurella rakkaudella
Äiti
Runon olen kirjoittanut omalle tytölleni n.10 vuotta sitten.
Vastaileppa [email protected]
juu nii mul on vähä samanlaista.. tääl päi kaikki jotka tuntee mut nii vihaa ja inhoo mua =( mä en jaksa enää elää.. sama juttu mullaki et koulussa kaikki aina juttelee siit et mite teki viikonloppuna ja et kui hauskaa sillo oli.. mul oli ennen paljo kavereita ja bestiksiä mut sit jokainen alko sanoo mulle et eti uusii kavereita et ei tarvi aina roikkua mussa.. tai jotaa sinne päin.. enkä mä yhtää tiiä et mitä pahaa mä niille oon tehny..
mä en oo uskovainen ja mä oon 14w.. jos haluatte ni voitte mailata mulle.. [email protected] kiitos!
samanlainen ongelma mullakin. kaverit seurustelee ja hylkää kaverinsa. mun mielestä toi on tosi törkeetä mutta siinähän sit oppii jos joskus tulee ero niin eipähän oo ystäviä niillä enää auttamassa. turha tulla ruikuttaa ja pyytää tukee. mua todellaki raivostuttaa tää asia että miten ne jaksaa nyhjätä ja kattella toisia joka päivä. painus ny oikeesti sanonko minne... mut ymmärrän todellaki miltä susta tuntuu ennen olin kans surullinen tästä mut nyt se saa mut tuntee nii suunnatonta vihaa ettei o tosikaan. mut siitähän saavat kyl ne aikanaan kyllästyvät ja haluuvat takas kavereitte parii, mut missäs onkaa nää kaverit? toivon että löydät uusia kavereita jotka on sun arvosia ja jotka ei hylkää sua ja arvostaa sua ja joiden kans voi jakaa kaikki ilot ja surut!!! unohda vanhat lusmut hanki uusia ja pidä hauskaa. tiän et se ei oo helppoo en itsekkää oo pahemmin löytäny mut yrittää pitää!! onnnea elämääsi!!