Lapseni aloittavat helmikuussa hoidon, aluksi perhepäivähoidossa ja syksyllä päiväkodissa. Nyt aloitushetkellä he ovat 2v11kk ja 1v1kk. Mitä minun pitäisi osata katsoa ja tarkkailla, kun menemme tutustumaan perhepäivähoitajan kotiin? Kertokaa hyviä vinkkejä ja neuvoja! Mitä asioita olisi syytä kysellä ja tiedustella? Siitä on aikaa todella kauan, kun isommat lapsemme olivat hoidossa, joten olen vähän vasta-alkaja taas hoitoasioissa :)
Lisäksi olen vähän yliherkkä ja ylihuolehtivainen, puolustan lapsiani kuin tiikeriemo, eikä kukaan tai mikään saisi heitä vahingoittaa :) Meillä on kotona tarkat säännöt ja rajat, eli lapset eivät elä pelossa tai ole mitään kuninkaita. Mutta ymmärrättekö huoleni, kun perhepäivähoitaja on yksin lasten kanssa päivät, hänhän voi tehdä siellä mitä vain ja sanoa toista! Millä kysymyksillä ja "tutkimuksilla" saisin selville, että hän on luotettava ja rakastaa työtään?
Lisäksi olen vähän yliherkkä ja ylihuolehtivainen, puolustan lapsiani kuin tiikeriemo, eikä kukaan tai mikään saisi heitä vahingoittaa :) Meillä on kotona tarkat säännöt ja rajat, eli lapset eivät elä pelossa tai ole mitään kuninkaita. Mutta ymmärrättekö huoleni, kun perhepäivähoitaja on yksin lasten kanssa päivät, hänhän voi tehdä siellä mitä vain ja sanoa toista! Millä kysymyksillä ja "tutkimuksilla" saisin selville, että hän on luotettava ja rakastaa työtään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Perhepäivähoitajan työn "laadun" näet parhaiten hänellä hoidossa olevista lapsista... ovatko he vapautuneita ja iloisia hoidossa. Perhepäivähoitajasta "tarkkaile" mikä on hänelle tärkeintä - jos menette tutustumaan kesken hänen työpäivänsä, olette toki tärkeitä ja ensitapaaminen on huisin tärkeää, mutta kesken työpäivän te ette saa olla hoitajanne ne tärkeimmät: Hoidossa olevat lapset kuuluvat olla hoitajalle päivän aikana numero ykkösiä, vaikka itse presidentti vierailisi :)
Ympäristöstä tarkista mitkä/millaiset tilat ovat lasten kätettävissä sekä leikkitilan, nukkumahuoneen ja keittiön sijainti on mielestäni myös tärkeää:
tarkoitan sillä, että esim. hoitajan laittaessa ruokaa, missä lapset ovat.
Katso onko lapsille tarjolla leikki- ja puuhavälineitä, vai ovatko ne "hoitajalta tarvittaessa pyydettäviä".
Ulkoa katso piha-alueen riskitekijät ja kysy aivan reilusti jos mieltäsi askarruttaa jokin hoidon toiminto/toteutus tms.
Tutustumaan mennessä omien lasten kannalta on tärkeää, että vanhemmalla on positiivinen ja avoin mieli hoitopaikkaan mennessä... mutta jos "vaistoat" jotain kummallista kannattaa luottaa omaan MUTUun ja tarvittessa ottaa askarruttavasta asiasta selvää. Jos on jotain mitä et viitsi hoitajalta kysyä, niin ohjuri on sinua varten.
Tulevan työn ja hoidon iloa teille!
onko portaita, kynnyksiä, onko liesisuoja, onko vessassa pesuaineet piilossa, miten liikkuu, missä on lähin leikkipaikka ulkona (oma piha vai puisto) Jos on ylisiistiä, silloin ei ole leluja juuri esillä, ja kaikki on tiptop-lasten jäljet pitää näkyä. Onko piirustuksia seinille laitettuna esillä, näkyykö satukirjoja, puhuuko videoista (ei tärkeä hoitoaikana ollenkaan)ja tosiaan, onko lapset heti sun kimpussa kun tulet (ei pitäisi, pitäs vaan leikkiä, kunhan käyvät kurkkaamassa, kuka tuli)riekkuvat ja esiintyvät (eivät saa huomiota hoitajalta tarpeeksi silloin) Kysy jotain vielä, jos tuntuu. Kyllä täällä neuvotaan sua!
Tälläisiä "neuvoja"...luoja varjelkoon hoitajia Kyylä-vanhemmilta: >(ei tärkeä hoitoaikana ollenkaan)ja tosiaan, onko lapset heti sun kimpussa kun tulet (ei pitäisi, pitäs vaan leikkiä, kunhan käyvät kurkkaamassa, kuka tuli)riekkuvat ja esiintyvät (eivät saa huomiota hoitajalta tarpeeksi silloin)
lapset ovat yliavoimia vierasta ihmistä kohtaan ts. hakevat huomiota kertoo ennemminkin siitä, että eivät saa sitä omilta vanhemmiltaan tarpeeksi, kuin hoitopaikan ilmapiiristä.
ollenkaan. Minulla on poika hoidossa joka aina on puhumassa ja höpöttämässä kaikille. Hän saa niin paljon huomiota että liikakin. Äitikin kuuntelee häntä ensin, ja sitten vasta minua. Jos hän keskeyttää kesken juttelun, niin äiti antaa puhua vaan. Minusta kuuluu sanoa lapselle, että odotas hetki,, äiti juttelee ensin asian valmiiksi.Minusta lapsi ei saisi keskeyttää koko ajan, pitää opettaa lasta odottamaan vuoroaan. Pienet lapset ei aina ymmärrä itse, mutta jos heille ei ikinä sanota, niin eivät he myöskään opi sitä.
tämä on toinen ääripää. Juuri asioiden moninaisuudesta johtuen ei kannata tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä esim. hoitajan antamasta huomiosta.
Sellaisten "liian yliherkkien vanhempien" lapsia on aika vaikea hoitaa, kun hoitajasta tuntuu ettei koskaan tee asioita oikein, vaikka kuinka hyvin hoitaisi ja kuuntelisi "sopivasti" vanhempien toiveita jne...
Luulenpa, että kyllä sen vaan huomaa, onko hoitaja sopiva juuri sinun lapsille, jos on vähänkin ihmistuntemusta.
Itse ainakin pyrin neuvottelemaan mahdollisimman paljon vanhempien kanssa millaisia toiveita heillä on, ja millainen on minun kasvatus- ja hoitoperiaatteet... Kuitenkin on sopeuduttava jollakin tavalla hoitajankin rytmiin. Ei auta, jos jollakin on sellaisia toiveita ettei hoitajan päivään sovi. Työtä tehdään kuitenkin yksin, ja tietynlainen päivärytmi on hoitajan ja muiden lasten kannalta erittäin tärkeitä.
Mutta kyllä sinä näet, onko tämä hoitaja ja hoitopaikka sinun lapsille sopiva. tsemppiä!
Minä olen hoitanut lapsia 30 v. ja aina sujunut hyvin vanhempien kanssa.Tutustumistilanne kun tulee uusi lapsi tutustumaan on aina jännittävä. En usko että kukaan silloin voi olla omaa itseensä.Kyllä sitä aina jännittää mitä uusi vanhempi ajattelee itseestä, ja miten hoitolapset käyttäytyy sinä aikana. Kyllähän sen tietää että nekään eivät ole oma itseensä silloin kun tulee viaraita kylään.Siitä että onko piirustuksia seinällä, niin minä olen varmaan huono hoitaja kun minulla ei ole. Tämä on minun kotini kuitenkin, enkä halua tapetoida seiniä vieraitten lasten piirustuksilla.Saavat viedä kotiin ja siellä laittaa seinälle,. leluja on esillä mutta myös kaapissa. Jos pitäisi kaikki lelut esillä niin kyllä kohta olisi aikamoinen mylläkkä kun kaikki on levitetty ympäri huushollia.Sitäpaitsi lapset kyllästyy jos aina näkevät niitä samoja leluja.No, kuitenkin kyllä sen itse tuntee onko hoitaja kiva vai ei.Ei sitä voi antaa mitään määrättyjä sääntöjä mitä pitää katsella ja ei.Jos vie lapsen vieraalle hoitoon pitä vaan luottaa, muuten on parasta hoitaa itse.Onnea matkaan!
Kiitos kaikille kommenteista! Kertokaa lisää kokemuksia ja vinkkejä vain :)
Vähän tuossa korjaan alkuperäistä tekstiäni, ettei kenellekään jäänyt sellainen mieli, että olisin jotenkin "ylivaativainen" vanhempi... en todellakaan, mutta on lähipiirissä aika huonoja kokemuksia perhepäivähoitajista. Ja sitten tietenkin samaan hengenvetoon, niitä ihania "helmiä", hoitajia, joista ei luopuisi mistään hinnasta! Nyt vain tiedän, että jonot on pitkät ja lapset eivät näille helmille pääse :(
Meillä on kotona tarkat säännöt ja rajat, eli lapsillani ei ole mitään erityis oikeuksia, tietävät kyllä, että hoitaja on pomo ja sääntöjä täytyy totella.
Hoitajia on niin moneen veneeseen, niinkuin tietenkin meitä vanhempiakin! Lähinnä minua mietityttää, että kuinka hoitaja jaksaa olla lasteni kanssa aidosti päivästä toiseen. Minä, joka rakastan heitä valtavasti, väsyn heihin aika ajoin, entäpä sellainen ihminen, jolta tuo tunnesidos puuttuu kokonaan. Lapseni onkin hänelle vain rääkyvä ja huutava pentu?
Joku tuossa kehoitti vain luottamaan hoitajaan tai sitten hoitamaan lapset itse... Nooh, ei se nyt niin mustavalkoista ole :) Ensisijaisesti haenkin lapsille päiväkotipaikkaa, mutta kesken kauden se on mahdotonta, syksyllä sitten! Minua siis epäilyttää hoitajan "hermojen" kestävyys, kun ei ole minkäänlaista ryhmäpainetta tai tukea, miten päin vain haluaa sen ajatella. Päiväkodissahan sinulla on heti toinen siinä vieressä jolta saat tukea ja apua.
Ja lopuksi vielä, että en millään tavoin kyseenalaista hoitajien pätevyyttä, halua, tahtoa, ammattitaitoa ja aitoutta työskennellä lasten parissa. Nämä epäilyni ja luottamuspulani koskevat vain murto-osaa hoitajista! Se on vain harmi, että yksikin "mätä omena" joukossa pilaan loppujenkin "maineen"...
Tsemppiä ja voimia kaikille hoitajille, olette kiitokset ja arvotuksen ansainneet! Kyllä minä uskon, että hoitoon lähdöstä selvitään ihan hyvin :)
olla itse positiivisella mielellä,ja antaa myös hoitajalle luottamuksesi. jos olet itse epäileväinen ja skeptinen, se tarttuu lapsiisi. jos löydät huomautettavaa, kerro se aina hoitajalle, älä puhu selän takana. hoito perustuu sinun ja hoitajan väliseen kommunikaatioon pitkälti.
kerro mitä odotat hoidosta ja myös omia kotitapojanne. mikä on teille tärkeää ja mistä lapset pitävät.
jos vanhempien ja hoitajan kemiat pelaavat, eikä kumpikaan parjaa toista lapsen kuullen, ei lapsikaan opi katsomaan kieroon ko. henkilöä.
toisinaan käy niin, että vaikkei vanhemmat pidäkään hoitajasta, lapsi pitää. ja sehän on tärkeintä, eikö? teillä on aika lyhyt aika hoitajalla, jos syksyllä lapset menevät tarhaan. toivottavasti se aika on antoisa teidän perheelle!
Kiitos viestistäsi! Tuossa oli hyviä pointteja. Täytyy yrittää, ja kyllä siihen pystynkin :), olla positiivinen, tulipa hoitajaksi kuka tahansa! Eiköhän kaikki suju hienosti! Asumme pienessä kaupungissa joten väkisin on jokin mielikuva hoitajasta jo etukäteen, koska periaatteessa täällä kaikki tuntee kaikki :D! Mutta tämä toimii myös toisinpäin, eli hoitajallakin on varmasti omat ennakkokäsityksensä meistä! Uskon kyllä, että pääsemme yhteiseen päämäärään, eli lapsien parhaaseen mahdolliseen hoitoon, yhteistyöllä!
Kannattaa muistaa, ettei lapsetkaan mitään typeriä ole, eli pieneltäkin lapselta voi eri konstein kysellä millainen päivä hoidossa on ollut. Voi joko suoraan kysellä erilaisilla kysymyksillä, tai voi pyytää lasta vaikkapa piirtämään silloin tällöin hoitopäivistä ja katsella miten/minne lapsi sijoittaa hoitajan, muut lapset, jne.
päivä vaan psykologista testausta niin hyvä tulee... Vai tuleeko? Tottakai lapsen kanssa täytyy ja kannattaa puhua, mutta vastauksiin voi suhtautua varauksella, niin lasten juttuihin kotiasioista hoidossa kuin toisinkin päin.
lapsella on mielikuvitusta ja kertoo vaikka mitä.Lastentarhaoppettaja sanoi kerran että älkää uskoko kaikki mitä lapset kertovat kotona,, että hänkään ei usko kaikki mitä lapset tarhassa puhuvat.Kannattaa kyllä kysyä hoitajalta jos on jotain epäselvää eikä "tentata"lapsia.Minä olen useasti saannut kuulla huikeita juttuja lapsilta, ja sitten kertonut vanhemmille. Kyllä ollaan saatu nauraa heidän mielikuvitukselle ja kekseliäisyydelle.Jopa ekaluokkalainen keksii juttuja.Siitä ollaan saatu paljon näyttöä.:)