Olen seurustellut sen takia ettei tarvitsisi olla yksin. Ettei tarvitsisi istua viikonloppuisin yksin koneella, että pääsisi ihmisten ilmoille hänen siivellään.
Minulla on kavereita, muttei sellaisia joiden kanssa viihdyn. Heidänkin kanssa olen vain sen takia "kunnes löydän parempaa" ja ettei tarvitsisi olla yksin. Se johtaa siihen että välillä minulla menee hermot heidän kanssaan ja katselen toisiin pöytiin että "voi kun minäkin olisin tuolla enkä näiden surkimusten kanssa".
Olen vihainen samassa oppilaitoksessa oleville suosituille ja paljon mukavia ystäviä omaaville ihmisille. En sen takia että he ovat suosittuja, mutta kun he eivät huomioi minua!! Kun sanon jotain, vastaavat vain yhdellä sanalla sen mitä on pakko, eivätkä liikauta eväänsäkään jatkaakseen keskustelua. Näin olen siis alkanut lähettelemään heille nimettömiä nuhtelu-kirjeitä, joissa kehotan parempaan käytökseen.
Minulla on kavereita, muttei sellaisia joiden kanssa viihdyn. Heidänkin kanssa olen vain sen takia "kunnes löydän parempaa" ja ettei tarvitsisi olla yksin. Se johtaa siihen että välillä minulla menee hermot heidän kanssaan ja katselen toisiin pöytiin että "voi kun minäkin olisin tuolla enkä näiden surkimusten kanssa".
Olen vihainen samassa oppilaitoksessa oleville suosituille ja paljon mukavia ystäviä omaaville ihmisille. En sen takia että he ovat suosittuja, mutta kun he eivät huomioi minua!! Kun sanon jotain, vastaavat vain yhdellä sanalla sen mitä on pakko, eivätkä liikauta eväänsäkään jatkaakseen keskustelua. Näin olen siis alkanut lähettelemään heille nimettömiä nuhtelu-kirjeitä, joissa kehotan parempaan käytökseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä, minullakin on ainakin ehkä 1, ehkä kaksikin sellaista kaveria, joihin en ehkä pitäisi mitään yhteyttä muutoin jos minulla olisi esim hyvä seurustelusuhde tai kunnon avioliitto ja sen johdosta pyhinä ja lomilla tekemistä. En erityisemmin kaipaa heidän seuraansa (en viitsi tässä kertoa yksityiskohtia miksi), mutta pidän heihin satunnaisesti yhteyttä ihan sen takia, että minulla olisi joskus paikka minne mennä esim lomalla tai kyläillä viikonlopuna. En edes erityisemmin pidä ko ihmisistä, ikävää sanoa, mutta käytän heitä omalla "kiltillä" tavallani hyväkseni. Olet oikeassa, kyllä ainakin pitkässä yksinäisyyden tunteessa on se vaara, että tulee KATEELLISEKSI sellaisille ihmisille joilla onse mitä siulla ei ole ja samalla kynistyy...tuntuu että kaikki ärsyttää jne..
(tätä viestiä ei kirjoittanut mikään keskenkasvuinen tytönhupakko, vaan aikuinen nainen)
Tuleeko minustakin ilkeä ja toisia hyväksikäytävä kateellinen ihminen tämän yksinäisyyden takia!
Olen kyllä niin laiska etten viitsi edes yrittää teeskennellä mitään.
Ja kapakkaan ihan minne vaan voin mennä yksin, sillon kuitenkin se on vielä oma valinta.
Minun pää räjähtäisi jos joutisin kestämään henkilöitä joita en voi sietää, onneksi siitä ei koituisi suurta vahinkoa kanssaihmisille heitä kun ei ole.
Saas nähä jos vielä osais olla toisten seurassa niinkin ennen.
Kyllä, olen kateellinen niille joilla on paljon ystäviä. Mutta en vihaisi heitä jos he kohtelisivat minua hyvin! Miksi he eivät puhu minulle? Jos sanon jotain, joku vaan kääntää päänsä ja katsoo ihmeissään, sitten kääntää päänsä pois ja kaikki ovat kuin eivät kuulisikaan. Ja lukion toisella olen. Koitan niin ystävystyä ja olla mukava, mutta jos ei kelpaa niin ok, olen sitten töykeä ja vihaan heitä.
Kerroit lähetteleväsi heille nimettömiä nuhtelukirjeitä huonon käytöksen vuoksi..
Luuletko tosiaan, että he eivät tiedä kuka niitä lähettelee, jos luokalla on yksi kaltaisesi katkera hyypiö?
Kuka haluaisi olla sellaisen kaveri joka tekee tuollaista? Halloota halloo vaan!
Ole iloinen ja sano joskus ohimennen jotain hauskaa, turhanpäiväistä, kohta siitä tulee ihan varmasti juttelua yms. Voit olla muiden mielestä pelottava tyyppi. Katkeruus on pelottavaa.
Kyllä ihan hyvinkin voisin minäkin lähettää viestejä sellasille ihmisille joita tosiaan vihaan. Yläasteella yritin olla mukava ja tehdä ystäviä, mutta ne vain kattoivat kuin hullua ja pyörittelivät silmiään.
En ole ennen muuten tajunnut sitä että olen parin tyypin kanssa vain sen takia että en yksin halua olla, mutta nyt kun luin noita juttuja niin niin taitaa tosiaan olla.. Yritän jopa epätoivoisesti sopia niiden ihmisten kanssa joidenka kanssa nyt on riita, mutta olen aiemmin ollut ystäviä.
Aina lomillakin kysyn että jos yöksi voisi mennä jos vaikka jonkun elokuvan katselisi tai jotain.. Mutta en minä muuten heistä edes oikeastaan tykkää.
no en nyt ole edes paljoa lähettänyt, yhden vain...ja sekin niin epämääräinen... Enkä nyt ole mikään hirveä tyyppi, sisällä vaan kiehuu kun tyypit eivät tuon vertaa halua tutustua, MINUNKO pitäisi kaikki työ tehdä????
Niinhän se menee, että niin kauan, kun ihmisillä on omat mukavat sisäpiirinsä, eivät he viitsi ottaa siihen mukaan uusia naamoja, jos siinä joutuu vähänkin näkemään vaivaa. Ja yleensä joutuu.
Niinpä etenkin hieman hiljaisemmat, jotka jäävät helpommin joskus yksin, saavat kokea tämän muiden välinpitämättömyyden.