ulos luuseri!!!!!

täällä kun lukee viestejä, niin kaikki, jotka on potkaistu pois kotoa, ovat siitä kiitollisia. Yhtään sellaista juttua en ole lukenut, että voi kamalaa, kun kotoa käskettiin itsenäistymään ja erkaantumaan omaan elämään, siinä meni elämä pilalle. Siis äidit ja isät: eikö tuo kerro jo kaiken???!!!!!!!!

Mullekin vähän rahaa, että pääsee itsenäistymään?

Olen täysin samaa mieltä!

Olen kärsinyt sosiaalisista fobioista sekä masennuksesta, eivätkä ne kuitenkaan ole estäneet sitä ettenkö olisi voinut itsenäistyä ja hommata itselleni asuntoa ja ruokaa napaan. Typerää ylpeillä sillä että sossun luukulle ei menisi, tai suggeroida itseään ettei saisi töitä tai opiskelupaikkaa tai etteikö KELAn myöntämillä tuilla eläisi. Varmasti sillä elää ja jos ei elä, niin sitten tarkistetaan omia valintoja ja tarpeita ja karsitaan turhat pois. Ylellisyyttä niillä rahoilla ei hankita, mutta sitä varten käydään kouluja tai hankitaan työtä. Jos maksut eivät kuitenkaan riitä niin sitten on otettava yhteys sosiaalitoimistoon ja kysyttävä sieltä neuvoa. Typerä ylpeys pois, koska täällä maailmassa on vain aina ensiksi oltava nöyränä ja kuuliaisena elämän opeille, ja vasta sitten kun pystyy itse sanomaan että tulee toimeen, voi alkaa ylpeilemään saavutuksillaan.

En ole asunut vanhempien katon alla kuppaamassa heidän vähiä tulojaan, valtiolta kyllä kuppaan rahaa tällä hetkellä, mutta se ei ole kiinni laiskuudesta tai ylpeydestä vaan heikosta terveydestä. Veroni olen maksanut ja nyt parantelen itseäni niillä varoilla mitä olen valtiolle tuottanut. Ei sossu tai kela ole mitään köyhäinapua vaikka siellä elämän laitapuolen kulkijoitakin tietysti on. Se on eräs apu ja pesämuna omaan selviytymiseen jollei rahaa muualta vielä saa.

Minun elämässäni äiti ja isä tekivät kaiken valmiiksi ja se on ollut ehkä suurin karhunpalvelus joka minulle on tehty. Omille lapsilleni aion opettaa selviytymistä, enkä vierasta sitäkään että annan lapsilleni turvalliset rajat ja myöskin ikävuosittain hiljalleen lisääntyvät velvollisuudet kodinhoidossa. Eivät vanhemmat mitään täysihoitoloita ole, vaan heidän tehtävä on kasvattaa lapsi selviytymään itse elämästään, mutta turvallisessa ympäristössä. Juuri se on sitä rakkautta että opettaa lastaan ja antaa hänelle sopivia tehtäviä jotka valmentavat omaan elämään.

Jos ei aiemmin ole huomattu tai osattu ohjata lasta, niin se ei ole milloinkaan liian myöhäistä aloittaa. Myöhemmin aloitettuna se vain vaatii kovempia keinoja, mutta niinhän sitä sanotaan että kipu kasvattaa.