No,tämä tuskin kiinnostaa ketään mutta kirjoitan silti. Omaan vl-pohjat mutta sittemmin kallistunut enemmän tuonne pimeyden puoleen enemmän mielenkiinnosta kuin tarpeesta hakea apua tai voimaa. On sitten tullu koluttua noita black metall-bändien keikkoja, joilla on joskus varsin hurmoksellinen tunnelma laulusolistin huudattaessa yleisöltään ylistystä saatanalle. Ja kaikille tiedoksi sen kaiken olevan vain musiikin myynnille julkisuutta tuovaa showta. Joskus tuli semmonen dejavu ,että tään oon kokenu ennenkin. Sit kävin vanhempieni luona kesällä ja radiosta kuului seurapuhe. Silloin naksahti tätä se oli, ylistyksen kohde vaan toinen. Ei oo ihmislapsi kauas päässy.
Outoja yhtymäkohtia
ikiyöstä
2432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän. Minulle kävi aivan samoin ,kun menin Raahen työväentalolle vappuna pistäytymään.
Sama joukkohenkisyys siellä tulvahti sisimpääni ,kuin mikä on vl-seuroissa aistittavissa.
Hurmostunnelma saadaan aikaiseksi ilman kiittäjämummoja ja Pyhää Henkeä.... eli ei vl-yhteenkuuluvuus mitään kummallista ole ,vaikka joskus kuulee jopa siitä Jumalan seurakunnan tunnistettavan....
Hyviä huomioita: taistelevan työväenliikeen vanhoissa lauluissa on samaa hurmosta kuin siioninlauluissa, ja samonajattelevien porukoissa sama me hyvä / muut paha -asetelma on tuttua.
Perustetaan uskonlahko ja aletaan syrjiä toisinajattelijoita...se on yleinen sääntö minkä hyvänsä asian suhteen. Näin oli natseillakin.
Joukkohurmos voi antaa ihmiselle yksilönä voiman tunteen, mutta on hyvä muistaa myös että "joukkohaudassa et ole yksin" kuten eräs runoilija on todennut.