että pääsen tupakasta eroon näin helpolla.
Aloin tässä ennen joulua jo valmisteleen asiaa itselleni. Tupakalla käydessäni mietin mitä iloa ja mitä haittaa tupakasta minulle on. Haittapuolet alkoivat tulla enemmän esille. En vielä uutena vuotena lopettanut mutta loppiaisena päätin, että yritän ainakin. Ja ihme, ei ole ole tullut vielä tupakantuskia. Otin alkupäivinä 1-2 palaa Nicorette-purkkaa ihan varmuuden vuoksi ettei himo yllättäisi. Nyt on 11. päivä menossa ja on ihan mukava olo. vaikka olen ollut muutenkin terve, ei yskää eikä muitakaan tauteja ole onnekseni tullut vielä 54 vuoden ikään mennessä. Toivottavasti saan nauttia tulevista
"savuttomista" vuosista terveenä.
Aloin tässä ennen joulua jo valmisteleen asiaa itselleni. Tupakalla käydessäni mietin mitä iloa ja mitä haittaa tupakasta minulle on. Haittapuolet alkoivat tulla enemmän esille. En vielä uutena vuotena lopettanut mutta loppiaisena päätin, että yritän ainakin. Ja ihme, ei ole ole tullut vielä tupakantuskia. Otin alkupäivinä 1-2 palaa Nicorette-purkkaa ihan varmuuden vuoksi ettei himo yllättäisi. Nyt on 11. päivä menossa ja on ihan mukava olo. vaikka olen ollut muutenkin terve, ei yskää eikä muitakaan tauteja ole onnekseni tullut vielä 54 vuoden ikään mennessä. Toivottavasti saan nauttia tulevista
"savuttomista" vuosista terveenä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä. Se on suuri ja tärkeä päätös. Tsemppiä ja savutonta elämää!!!
En minäkään kuvitellut oikeastaan lopettavani. Mutta niin vain kävi, että 30 vuoden tupruttelun jälkeen vain kokeilin ensi kerran, että mahtaisiko onnistua ? En uskonut, en edes ajatellut, että tulisin lopettamaan. Mutta niin siinä vain kävi, että hyvältä näyttää tällä hetkellä. Nyt on jo puoli vuotta savutonta elämää, tosin vieläkin olen hieman kuin Liisa Ihmemaassa, en oikein ole edes tottunut tähän uuteen olotilaan. En kuitenkaan voi sanoa, että aivan helppoa on ollut, mielitekoja on edelleen silloin tällöin ja toki mielessä sitäkin useammin. Mutta olisiko se vaan niin, että mitä pitemmälle aikaa menee, niin isompi on kynnys myös siihen ekaan tupakkaan. Toivottavasti on näin, niin aikahan tässä vaan auttaa. Mutta kaikenkaikkiaan yllätin tyystin itseni ja toki muutkin, miten tässä näin pääsi käymään.
Elokuun lopulla-05 ajelin kotiin töistä ja kaivelin Mallua taskusta, sitten iski vitutus. Avasin ikkunan ja heitin tupakit ulos, sytkäkin meni samaa rataa. Ajelin saman tien Terveyskeskukseen ja sanoin olevani alttiilla päällä lopettamaan kessuttelun. Taisi olla hiljaista, koska sain jäädä odottelemaan vuoroani.
Dosentti kyseli mitä jätkä kaipaa. Sanoin, että en ainakaan nikotiinia, mutta olen kuullut jostain Zypanista, oliskos tietoo? Kirjoitti reseptin. Aloin syödä sitä ja tupakointi loppui kuin seinään? Ei minkäänlaista halua polttaa, siis ei tuntunut miltään! Söin kuuria noin kuukauden, mutta jotenkin rupesi tuntumaan siltä kuin ajaisin "puolilla valoilla." Löysin laatikosta sen lääkkeen ohjelapun jossa mainittiin jotain masennuksesta ja jostain muusta. Lopetin pillerien syönnin. Jostain syystä en ole polttanut vieläkään. Ei vain maistu. Miksikö? En tiedä. Toivottavasti en enää ikinä laita sitä kortta suuhuni.