ONKO JOLLAIN KOKEMUKSIA VASKULAARISESTA DEMENTIASTA?

Olen lukenut ja löytänyt tietoa vas.dementiasta,mutta nyt tarvis jotain konkreettista!!eli milloin ihminen täytyy viedä hoitokotiin ja miten se onnistuu,kun järki on vielä tallella.
tänään ja eilen äiti taas oli aika sekavassa tilassa..soitteli poliisille ja huoltomiehelle alkuillasta.ja kertoi taas tosi tarkasti miten naapuri levitti myrkkyä seiniin ja lattioihin!eihän ketään voi vasten tahtoaan viedä kodistaan!
no,asioilla on tapana järjestyä!

sadeka kirjoitti:

Olen lukenut ja löytänyt tietoa vas.dementiasta,mutta nyt tarvis jotain konkreettista!!eli milloin ihminen täytyy viedä hoitokotiin ja miten se onnistuu,kun järki on vielä tallella.
tänään ja eilen äiti taas oli aika sekavassa tilassa..soitteli poliisille ja huoltomiehelle alkuillasta.ja kertoi taas tosi tarkasti miten naapuri levitti myrkkyä seiniin ja lattioihin!eihän ketään voi vasten tahtoaan viedä kodistaan!
no,asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

Itselleni oli apua tästä kirjasta, KUN EI MUISTA,MITÄ LUSIKALLA TEHDÄÄN.
Hervonen,Arponen,Jyljä ovat tekijät.

Tässä joitain lainauksia kirjan takakannesta:
"Dementiaan sairastuneen läheiselle ja hoitajalle teos antaa monia käytännössä hyviksi havaittuja neuvoja.Se tukee arjessa selviämistä ......Kirja on valaisevaa luettavaa paitsi omaisille ja hoitohenkilökunnalle, myös kaikille,joiden tuttava piirissä on dementoituneita vanhuksia.Kertomukset lisäävät ymmärtämystä ja helpottavat kohtaamaan potilaan,käyttäytyipä tämä miten tahansa.Omaisille tärkeätä on tietoisuus siitä, että muutkin ovat selviytyneet vaikeuksista ja apua on saatu mitä erilaisimmin keinoin."

Hoitoalalla ja myös omainen kirjoitti:

Itselleni oli apua tästä kirjasta, KUN EI MUISTA,MITÄ LUSIKALLA TEHDÄÄN.
Hervonen,Arponen,Jyljä ovat tekijät.

Tässä joitain lainauksia kirjan takakannesta:
"Dementiaan sairastuneen läheiselle ja hoitajalle teos antaa monia käytännössä hyviksi havaittuja neuvoja.Se tukee arjessa selviämistä ......Kirja on valaisevaa luettavaa paitsi omaisille ja hoitohenkilökunnalle, myös kaikille,joiden tuttava piirissä on dementoituneita vanhuksia.Kertomukset lisäävät ymmärtämystä ja helpottavat kohtaamaan potilaan,käyttäytyipä tämä miten tahansa.Omaisille tärkeätä on tietoisuus siitä, että muutkin ovat selviytyneet vaikeuksista ja apua on saatu mitä erilaisimmin keinoin."

Lue lisää

Kiitos vinkistä!

sadeka kirjoitti:

Olen lukenut ja löytänyt tietoa vas.dementiasta,mutta nyt tarvis jotain konkreettista!!eli milloin ihminen täytyy viedä hoitokotiin ja miten se onnistuu,kun järki on vielä tallella.
tänään ja eilen äiti taas oli aika sekavassa tilassa..soitteli poliisille ja huoltomiehelle alkuillasta.ja kertoi taas tosi tarkasti miten naapuri levitti myrkkyä seiniin ja lattioihin!eihän ketään voi vasten tahtoaan viedä kodistaan!
no,asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

sehän on selvää, että ei kukaan kodistaan lähde,jos hiukankaan on järkeä tallella. Kertomasi asiat ovat minulle hyvinkin tuttuja. Viimeinen "pisara" oli yölliset vaeltelut talvipakkasessa. Lääkäri tuli kotiin tutkimaan hänet, ja kirjoitti todistuksen palveluasunnon tarpeellisuudesta. Hänen turvallisuutensa vuoksi vein hänet kuitenkin puoliväkisin sairaalaan odottamaan vapautuvaa laitospaikkaa. Noin kuukausi kului odotellessa, kunnes asunto järjestyi. Tämä järjestely ei ollut minullekaan helppo, mutta kuitenkin pakon sanelema. Dementia on hyvin ikävä etenevä sairaus, etenkin omaisille. Eihän sairastunut sitä useinkaan itse huomaa, ja jos huomaakin, niin yrittää peitellä kaikin tavoin. Voimia sinulle.

sirpale kirjoitti:

sehän on selvää, että ei kukaan kodistaan lähde,jos hiukankaan on järkeä tallella. Kertomasi asiat ovat minulle hyvinkin tuttuja. Viimeinen "pisara" oli yölliset vaeltelut talvipakkasessa. Lääkäri tuli kotiin tutkimaan hänet, ja kirjoitti todistuksen palveluasunnon tarpeellisuudesta. Hänen turvallisuutensa vuoksi vein hänet kuitenkin puoliväkisin sairaalaan odottamaan vapautuvaa laitospaikkaa. Noin kuukausi kului odotellessa, kunnes asunto järjestyi. Tämä järjestely ei ollut minullekaan helppo, mutta kuitenkin pakon sanelema. Dementia on hyvin ikävä etenevä sairaus, etenkin omaisille. Eihän sairastunut sitä useinkaan itse huomaa, ja jos huomaakin, niin yrittää peitellä kaikin tavoin. Voimia sinulle.

Lue lisää

ALKUVAIHEESSA POTILAS ITSE SAATTAA TAJUTA SAIRAUTENSA.SAIRAUDEN EDETESSÄ HUOLI OMAISILLA KASVAA JA POTILAS ITSEEI ENÄÄ OSAA HÄTÄILLÄ ITSESTÄÄN OLLENKAAN.HÄN VOI ELÄÄ ONNELLISESSA OMASSA MAAILMASSAAN.SIKI PUHUTAAN ETTÄ DEMENTIA OMAISTEN SAIRAUS KOSKA OMAISET KÄRSIVÄT TAUDISTA POTILAAN PUOLESTA.HÄN ITSE EI SITÄ SURE.

sadeka kirjoitti:

Olen lukenut ja löytänyt tietoa vas.dementiasta,mutta nyt tarvis jotain konkreettista!!eli milloin ihminen täytyy viedä hoitokotiin ja miten se onnistuu,kun järki on vielä tallella.
tänään ja eilen äiti taas oli aika sekavassa tilassa..soitteli poliisille ja huoltomiehelle alkuillasta.ja kertoi taas tosi tarkasti miten naapuri levitti myrkkyä seiniin ja lattioihin!eihän ketään voi vasten tahtoaan viedä kodistaan!
no,asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että äidilläsi oli aika saada pitkäaikainen hoitopaikka. Hän on kaiken aikaa ahdistunut ja ennen kaikkea kykenee tuossa sairautensa vaiheessa ahdistamaan sinut niin, että olet itse kohta työkyvytön.

Hyvässä tilanteessa ja saadessaan virikkeitä ja ystävällistä kohtelua äidilläsi voi olla monta hyvä vuotta jäljellä.
Älä säikähdä muuttoprosessi aiheuttamia paineita. Sinun ei kannata jäädä odottamaan äidin myöntymistä. Sitä ei varmaankaan tule. Valmistele asia ilman äidin mukanaoloa. Jos nyt menet kertomaan suunnitelmistasi, hän ehtii sabotoimaan ne täysin.Kun paikka on löytynyt, valmistelet sitten äidin. Se ei ole helppo, mutta lopputulos voi olla todella hyvä.
Äitisi voisi selvitä hyvinvalvotussa vanhusten palvelutalossa, mutta itse suosittelen, että yrittäisit paikkaa suoraan vanhainkotien hoito-osastolta. Aloita sosiaalitoimistosta tai soita suoraan laitoksen johtajalle. On erilaisia käytäntöjä.

sirpale kirjoitti:

sehän on selvää, että ei kukaan kodistaan lähde,jos hiukankaan on järkeä tallella. Kertomasi asiat ovat minulle hyvinkin tuttuja. Viimeinen "pisara" oli yölliset vaeltelut talvipakkasessa. Lääkäri tuli kotiin tutkimaan hänet, ja kirjoitti todistuksen palveluasunnon tarpeellisuudesta. Hänen turvallisuutensa vuoksi vein hänet kuitenkin puoliväkisin sairaalaan odottamaan vapautuvaa laitospaikkaa. Noin kuukausi kului odotellessa, kunnes asunto järjestyi. Tämä järjestely ei ollut minullekaan helppo, mutta kuitenkin pakon sanelema. Dementia on hyvin ikävä etenevä sairaus, etenkin omaisille. Eihän sairastunut sitä useinkaan itse huomaa, ja jos huomaakin, niin yrittää peitellä kaikin tavoin. Voimia sinulle.

Lue lisää

Äidiltäni katosi muisti vuoden 1977 paikkeilla. Tällöin hän eksyi ensimmäisen kerran mennessään erääseen kyläpaikkaan, jossa kävi aika harvoin.

Ei kuulunut kylään, ei kotiin ja ei muuta kuin hakemaan monen henkilön avulla. Olimme äidin asunnolla mieheni kanssa, kun yht´äkkiä kerrostalon pihaan tupsahti auto. Ja kukas siellä olikaan kuin äiti, jonka oli eräs tuttavamme löytänyt aivan muusta paikasta kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi pitkä ja tuskainen taival. Äitini osasi salata sairautensa pitkän aikaa, jopa sisareni, joka asuu Norjassa - ei uskonut, että äitini on menettämässä muistiaan. Niin hyvin hän osasi keskustella pitkän aikaa puhelimessa jne. Vähitellen hän sitten muuttui hiljaiseksi, vaikka on vilkas luonteeltaan. Tutut alkoivat kysellä, miksi hän on niin hiljaiseksi muuttunut. Kerroin asian, kuten se oli, että äiti ei ala keskustella kenenkään tutun kanssa. Pelkona hänellä oli ilmeisesti se, että hän ei osaa kysyä/vastata mitään - eikä olisikaan.

Kaikki, joilla on dementoinut vanhus tuntee nämä asiat hyvinkin tarkkaan. Äitiäni hoidettiin vaikka kuinka monella tavalla, että hän sai oltua asunnossaan. Tätä kesti 3-4 vuotta erilaisin kokemuksin. Lopulta hän ei kertakaikkiaan osannut edes keittää kahvia, muista puhumattakaan.

Sota tuli miltei siitä, kun aloimme toisen sisareni kanssa katsomaan äidille hoitopaikkaa. Se tuli eteen, kun paikkakunnallamme alettiin koota listaa henkilöistä, joita on haettu poliisin toimesta monta kertaa. Äitini oli yksi heistä, vaikka tosin haimme hänet miltei aina ja löysimmekin. Tuli talvipakkaset ja äiti piti saada jotenkin hoitoon. Hän ymmärsi hyvin vielä vastustaa hoitoon menoa ja etenkin "vaivaistaloon" menoa. Hän oli vakuttamalla vakuuttanut meitä, ettei häntä toimiteta koskaan vaivaistaloon. Lopulta minun täytyi hoitaa asia paikan saatuamme erääseen lähilaitokseen, että kodinhoitaja vei hänet sinne. Itse en vointut häntä sinne saattaa, niin raskas asia se minulle oli. Ja sitten haukkumiset päälle toisen sisareni taholta, joka asuu ulkomailla eikä ymmärtänyt äidin tilannetta tai ei sitä itselleen myöntänyt.

Äiti on selvinnyt hyvin tavallisessa vanhainkodissa, jossa hän oli ensin intervallipotilaana ja sitten kokonaan. Hän on ollut siellä jo 3,5 vuotta. Muisti on heikentynyt tietysti koko ajan eikä hän tunne meitä nimeltä. Katse paljastaa vielä että olemme jotenkin tuttuja. Hän on ollut muutamia kertoja tänä aikana myös sairaalassa aivoinfarktien takia, joita oli kotona jo useita ja mustelmistaan hän ei osannut tietysti silloin aikanaan kertoa mitään. Hyvin on mennyt, kun alkuvaikeuksista päästiin. Nyt on taas palannut ystävyys omaistemmekin keskuuteen.

Työstään osittain luopunut kirjoitti:

Äidiltäni katosi muisti vuoden 1977 paikkeilla. Tällöin hän eksyi ensimmäisen kerran mennessään erääseen kyläpaikkaan, jossa kävi aika harvoin.

Ei kuulunut kylään, ei kotiin ja ei muuta kuin hakemaan monen henkilön avulla. Olimme äidin asunnolla mieheni kanssa, kun yht´äkkiä kerrostalon pihaan tupsahti auto. Ja kukas siellä olikaan kuin äiti, jonka oli eräs tuttavamme löytänyt aivan muusta paikasta kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi pitkä ja tuskainen taival. Äitini osasi salata sairautensa pitkän aikaa, jopa sisareni, joka asuu Norjassa - ei uskonut, että äitini on menettämässä muistiaan. Niin hyvin hän osasi keskustella pitkän aikaa puhelimessa jne. Vähitellen hän sitten muuttui hiljaiseksi, vaikka on vilkas luonteeltaan. Tutut alkoivat kysellä, miksi hän on niin hiljaiseksi muuttunut. Kerroin asian, kuten se oli, että äiti ei ala keskustella kenenkään tutun kanssa. Pelkona hänellä oli ilmeisesti se, että hän ei osaa kysyä/vastata mitään - eikä olisikaan.

Kaikki, joilla on dementoinut vanhus tuntee nämä asiat hyvinkin tarkkaan. Äitiäni hoidettiin vaikka kuinka monella tavalla, että hän sai oltua asunnossaan. Tätä kesti 3-4 vuotta erilaisin kokemuksin. Lopulta hän ei kertakaikkiaan osannut edes keittää kahvia, muista puhumattakaan.

Sota tuli miltei siitä, kun aloimme toisen sisareni kanssa katsomaan äidille hoitopaikkaa. Se tuli eteen, kun paikkakunnallamme alettiin koota listaa henkilöistä, joita on haettu poliisin toimesta monta kertaa. Äitini oli yksi heistä, vaikka tosin haimme hänet miltei aina ja löysimmekin. Tuli talvipakkaset ja äiti piti saada jotenkin hoitoon. Hän ymmärsi hyvin vielä vastustaa hoitoon menoa ja etenkin "vaivaistaloon" menoa. Hän oli vakuttamalla vakuuttanut meitä, ettei häntä toimiteta koskaan vaivaistaloon. Lopulta minun täytyi hoitaa asia paikan saatuamme erääseen lähilaitokseen, että kodinhoitaja vei hänet sinne. Itse en vointut häntä sinne saattaa, niin raskas asia se minulle oli. Ja sitten haukkumiset päälle toisen sisareni taholta, joka asuu ulkomailla eikä ymmärtänyt äidin tilannetta tai ei sitä itselleen myöntänyt.

Äiti on selvinnyt hyvin tavallisessa vanhainkodissa, jossa hän oli ensin intervallipotilaana ja sitten kokonaan. Hän on ollut siellä jo 3,5 vuotta. Muisti on heikentynyt tietysti koko ajan eikä hän tunne meitä nimeltä. Katse paljastaa vielä että olemme jotenkin tuttuja. Hän on ollut muutamia kertoja tänä aikana myös sairaalassa aivoinfarktien takia, joita oli kotona jo useita ja mustelmistaan hän ei osannut tietysti silloin aikanaan kertoa mitään. Hyvin on mennyt, kun alkuvaikeuksista päästiin. Nyt on taas palannut ystävyys omaistemmekin keskuuteen.

Lue lisää

Sinulla on tosiaan samantapaiset kokemukset takanasi, kuin minulla. Minulla on kaksi sisarta, jotka eivät kumpikaan myöntäneet äidin avuntarvetta. Aloin jo itsekin välillä epäilemään itseäni, että voinko nyt näin kaiken kuvitella, vaikka tosiaan näyttöä oli enemmän kuin tarpeen. Olen myös vanhustyön ammattilainen, mutta asiakas ja oma läheinen on kaksi eri asiaa. Omaisen kanssa "jahkailee", eikä tiennyt oikein mitä tekisi. En ollut ammattilainen siinä kohtaa.
Kaikki on nyt kuitenkin hyvin. Itse olen kuitenkin vielä jonkin verran kiinni menneissä ikävissä muistoissa, vaikka tiedän, että tein sen minkä pitikin.Ikävintä oli se matka sairaalaan tietäen, että paluuta ei ole.

Hoidin omaistani työni ohessa ensin noin vajaa kaksi vuotta, kun hän ei suostunut ottamaan mitään palveluja vastaan, mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin ne yölliset vaellukset olivat sitten viimeinen pisara. Näistä kaikista asioista voisi vaikka kirjan kirjoittaa. Dementia on kyllä niitä ikävämpiä sairauksia, joita tiedän. Voimia kaikille

Sirpale kirjoitti:

Sinulla on tosiaan samantapaiset kokemukset takanasi, kuin minulla. Minulla on kaksi sisarta, jotka eivät kumpikaan myöntäneet äidin avuntarvetta. Aloin jo itsekin välillä epäilemään itseäni, että voinko nyt näin kaiken kuvitella, vaikka tosiaan näyttöä oli enemmän kuin tarpeen. Olen myös vanhustyön ammattilainen, mutta asiakas ja oma läheinen on kaksi eri asiaa. Omaisen kanssa "jahkailee", eikä tiennyt oikein mitä tekisi. En ollut ammattilainen siinä kohtaa.
Kaikki on nyt kuitenkin hyvin. Itse olen kuitenkin vielä jonkin verran kiinni menneissä ikävissä muistoissa, vaikka tiedän, että tein sen minkä pitikin.Ikävintä oli se matka sairaalaan tietäen, että paluuta ei ole.

Hoidin omaistani työni ohessa ensin noin vajaa kaksi vuotta, kun hän ei suostunut ottamaan mitään palveluja vastaan, mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin ne yölliset vaellukset olivat sitten viimeinen pisara. Näistä kaikista asioista voisi vaikka kirjan kirjoittaa. Dementia on kyllä niitä ikävämpiä sairauksia, joita tiedän. Voimia kaikille

Lue lisää

Kiitos tuestasi ja hyvää jatkoa sinulle!

sadeka kirjoitti:

Olen lukenut ja löytänyt tietoa vas.dementiasta,mutta nyt tarvis jotain konkreettista!!eli milloin ihminen täytyy viedä hoitokotiin ja miten se onnistuu,kun järki on vielä tallella.
tänään ja eilen äiti taas oli aika sekavassa tilassa..soitteli poliisille ja huoltomiehelle alkuillasta.ja kertoi taas tosi tarkasti miten naapuri levitti myrkkyä seiniin ja lattioihin!eihän ketään voi vasten tahtoaan viedä kodistaan!
no,asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

Äitini 93v ja ei missään nimessä mene hoitokotiin, tulee huomenna taas kotiin kaatui ja jalat ei pitäny, ei ketään voi laittaa hoitokotiin, jos ei halua, tässä sitä ollaan, varmaan kaatuu taas ja voi olla lonkanmurtuma, äitiä ei leikata mistään syystä koska ei kestä sitä, että tämmöstä

koska dementiaa parantavia lääkkeitä ei ole olemassa. Ihan sama mikä sen dementian nimi sitten on. Oireet vaan on vähän erilaisia eri taudeissa, ja sairauden kesto voi vaihdella. Joten turhaa vouhkata liikaa. Ymmärtäväinen ympäristö ja potilaan kunnioittaminen on tärkeää. Kannattaa perehtyä asiaan jotta ymmärtää potilasta paremmin.

hyötyä kirjoitti:

koska dementiaa parantavia lääkkeitä ei ole olemassa. Ihan sama mikä sen dementian nimi sitten on. Oireet vaan on vähän erilaisia eri taudeissa, ja sairauden kesto voi vaihdella. Joten turhaa vouhkata liikaa. Ymmärtäväinen ympäristö ja potilaan kunnioittaminen on tärkeää. Kannattaa perehtyä asiaan jotta ymmärtää potilasta paremmin.

Lue lisää

eiväthän ne paranna dementiaa mutta saattavat hidastaa taudin edistymistä. Näin ajoissa aloitettu lääkitys mahdollistaa vanhuksen kotonapärjäämisen pitempään kuin ilman lääkitystä. Kaikilla lääke ei tehoa ja joillekin lääkkeet eivät sovi.

Miu isällä on alotettu Exelon-lääkitys joulukuun alukupuolella kun hänellä todettiin alzheimer. Ensin aloitettiin pienellä annostuksella että elimistö tottuu lääkkeeseen nyt annostus on nostettu kaksinkertaiseksi. Tuloksia on odotettavissa n. 3 kk päästä. Sitten tehdään muistitestit uudestaa ja katsotaan onko lääkityksestä hyötyä, lääkitys lopetetaan jos hoitovastetta ei ole.

........ kirjoitti:

eiväthän ne paranna dementiaa mutta saattavat hidastaa taudin edistymistä. Näin ajoissa aloitettu lääkitys mahdollistaa vanhuksen kotonapärjäämisen pitempään kuin ilman lääkitystä. Kaikilla lääke ei tehoa ja joillekin lääkkeet eivät sovi.

Miu isällä on alotettu Exelon-lääkitys joulukuun alukupuolella kun hänellä todettiin alzheimer. Ensin aloitettiin pienellä annostuksella että elimistö tottuu lääkkeeseen nyt annostus on nostettu kaksinkertaiseksi. Tuloksia on odotettavissa n. 3 kk päästä. Sitten tehdään muistitestit uudestaa ja katsotaan onko lääkityksestä hyötyä, lääkitys lopetetaan jos hoitovastetta ei ole.

Lue lisää

olen huomannut olevan apua. Tärkeää, että ottaa lääkkeen oikein ja mielellään liuoksena. (myös kapselina). Tulos on siis dementian etenemisen hidastuminen. Pystyy mahdollisimman kauan olemaan kotona, käymään kaupassa, Ja tekemään asioita totuttuun tapaan. Vähentää ehkä myös käytöshäiriöitä. Lääkkeitä on myös muita. Ja myöhäisemmässä vaiheessa on eri lääkkeet.

hyötyä kirjoitti:

koska dementiaa parantavia lääkkeitä ei ole olemassa. Ihan sama mikä sen dementian nimi sitten on. Oireet vaan on vähän erilaisia eri taudeissa, ja sairauden kesto voi vaihdella. Joten turhaa vouhkata liikaa. Ymmärtäväinen ympäristö ja potilaan kunnioittaminen on tärkeää. Kannattaa perehtyä asiaan jotta ymmärtää potilasta paremmin.

Lue lisää

Juuri siksi erotetaan muut dementian muodot Alzheimeristä, että AT:n lääkkeet eivät todellakaan sovi esim. vaskulaariseen dementiaan, koska siinä on siis kyseessä aivoverenkiertoon liittyvä ongelma. Oireet eivät ole vähän erilaisia vaan todella erilaisia, on erittäin tärkeää erottaa ja läheisille kertoa onko odotettavissa enemmän muistiongelmaa vai kognitiivisen tason laskua, ihan jo avuntarpeen kartoittamiseksi. Samoin jo mainitut persoonallisuuden muutokset ovat erilaisia eri muistihäiriösairauksissa!

Niin, kannattaa perehtyä asiaan, jotta ymmärtää paremmin potilasta, pitää paikkaansa, itse et vain ole tainnut perehtyä!

paikkaansa! kirjoitti:

Juuri siksi erotetaan muut dementian muodot Alzheimeristä, että AT:n lääkkeet eivät todellakaan sovi esim. vaskulaariseen dementiaan, koska siinä on siis kyseessä aivoverenkiertoon liittyvä ongelma. Oireet eivät ole vähän erilaisia vaan todella erilaisia, on erittäin tärkeää erottaa ja läheisille kertoa onko odotettavissa enemmän muistiongelmaa vai kognitiivisen tason laskua, ihan jo avuntarpeen kartoittamiseksi. Samoin jo mainitut persoonallisuuden muutokset ovat erilaisia eri muistihäiriösairauksissa!

Niin, kannattaa perehtyä asiaan, jotta ymmärtää paremmin potilasta, pitää paikkaansa, itse et vain ole tainnut perehtyä!

Lue lisää

AT-lääkkeistä on apua myös vaskulaarisessa dementiassa.

nikki kirjoitti:

AT-lääkkeistä on apua myös vaskulaarisessa dementiassa.

Kiva jos jollain on omainen joka suostuu ostamaan /ottamaan lääkärin määräämiä lääkkeitä!

Äidillenikin määrättiin jo toistamiseen ZOLOFT-merkkistä mielialalääkettä,joka auttaisi myös käytöshäiriöihin!Hän ei missään tapauksessa suostu syömään niitä.Väkisinkään ei voi kurkkuun tunkea eikä piilottaa ruokaan..saatikka huijata että ne olisivat vitamiineja!Pattitalanne!Omaisen ja lääkärin sanomiset eivät tossa vaiheessa auta!Varsinkin kun omaa jääräpäistä luonnetta on rutkasti jäljellä!

........ kirjoitti:

eiväthän ne paranna dementiaa mutta saattavat hidastaa taudin edistymistä. Näin ajoissa aloitettu lääkitys mahdollistaa vanhuksen kotonapärjäämisen pitempään kuin ilman lääkitystä. Kaikilla lääke ei tehoa ja joillekin lääkkeet eivät sovi.

Miu isällä on alotettu Exelon-lääkitys joulukuun alukupuolella kun hänellä todettiin alzheimer. Ensin aloitettiin pienellä annostuksella että elimistö tottuu lääkkeeseen nyt annostus on nostettu kaksinkertaiseksi. Tuloksia on odotettavissa n. 3 kk päästä. Sitten tehdään muistitestit uudestaa ja katsotaan onko lääkityksestä hyötyä, lääkitys lopetetaan jos hoitovastetta ei ole.

Lue lisää

Mitä väliä sillä on, vaikka tauti ei parane? Eihän diabetekaan varsinaisesti insuliinilla parane, mutta oireet vaan helpottavat. Sama juttu demetnialääkkeillä.
Kyllä niistä silti selvää hyötyä on, varsinkin jos käytösoireita saisi jotenkin hallintaan.

sadeka kirjoitti:

Kiva jos jollain on omainen joka suostuu ostamaan /ottamaan lääkärin määräämiä lääkkeitä!

Äidillenikin määrättiin jo toistamiseen ZOLOFT-merkkistä mielialalääkettä,joka auttaisi myös käytöshäiriöihin!Hän ei missään tapauksessa suostu syömään niitä.Väkisinkään ei voi kurkkuun tunkea eikä piilottaa ruokaan..saatikka huijata että ne olisivat vitamiineja!Pattitalanne!Omaisen ja lääkärin sanomiset eivät tossa vaiheessa auta!Varsinkin kun omaa jääräpäistä luonnetta on rutkasti jäljellä!

Lue lisää

tämä on varmaan yksi vaikeimpia asioita dementoituneen hoidossa. Paljon ei ehkä ole tehtävissä...lääkkeiden jauhaminen? Tosin maku saattaa tuntua, vaikka mihin herkkuun sekoittaisi. Ja sitten ne eettiset näkökohdat lääkkeiden jauhamiseen ja syöttämiseen salaa...

nikki kirjoitti:

AT-lääkkeistä on apua myös vaskulaarisessa dementiassa.

donepetsiililla ja galantamiinilla on havaittu olevan jonkin verran apua vaskulaarisessa ja nehän on AT-lääkkeitä, mutta suurinosa AT-lääkkeistä ei vaskulaariseen dementiaan vaikuta millään tavalla ja tällöin niillä voi olla ihan vastakkaista seurausta. Esim depressio- ja psyykenlääkket käytössä AT:ssä eivät vaskulaarisessa dementiassa tarpeen.

okei kirjoitti:

donepetsiililla ja galantamiinilla on havaittu olevan jonkin verran apua vaskulaarisessa ja nehän on AT-lääkkeitä, mutta suurinosa AT-lääkkeistä ei vaskulaariseen dementiaan vaikuta millään tavalla ja tällöin niillä voi olla ihan vastakkaista seurausta. Esim depressio- ja psyykenlääkket käytössä AT:ssä eivät vaskulaarisessa dementiassa tarpeen.

Lue lisää

Harvoin potilaalla on ihan puhdas alzheimerin tauti tm. dementoiva sairaus, iso osa on sekamuotoja näistä taudeista.

okei kirjoitti:

donepetsiililla ja galantamiinilla on havaittu olevan jonkin verran apua vaskulaarisessa ja nehän on AT-lääkkeitä, mutta suurinosa AT-lääkkeistä ei vaskulaariseen dementiaan vaikuta millään tavalla ja tällöin niillä voi olla ihan vastakkaista seurausta. Esim depressio- ja psyykenlääkket käytössä AT:ssä eivät vaskulaarisessa dementiassa tarpeen.

Lue lisää

se, että oli kyseessä mikä dementoiva sairaus tahansa, niin jokin AT-lääkkeistä saattaa olla sopimaton jollekin kun se taas toiselle siitä on hyötyä. Olen sitä mieltä että kannattaa kuitenkin kokeilla.

nikki kirjoitti:

se, että oli kyseessä mikä dementoiva sairaus tahansa, niin jokin AT-lääkkeistä saattaa olla sopimaton jollekin kun se taas toiselle siitä on hyötyä. Olen sitä mieltä että kannattaa kuitenkin kokeilla.

Lue lisää

SIksi on olemassa neuropsykologiset tutkimukset ja aivokuvat, että ei tarvii lähtee kokeileen. Vanhoilla ihmisillä lääketoksikaatiot vaarallisia.

mirkku kirjoitti:

Harvoin potilaalla on ihan puhdas alzheimerin tauti tm. dementoiva sairaus, iso osa on sekamuotoja näistä taudeista.

kuitenkin puhe puhtaasti vaskulaarisesta dementiasta. Ja nimenomaan puhdasta AT:tä kyllä on, enemmänkin ehkä niin, että muita puhtaita on vähemmän. Usein niin, että muissa mukana AT:tä.

allekirjoittais kirjoitti:

SIksi on olemassa neuropsykologiset tutkimukset ja aivokuvat, että ei tarvii lähtee kokeileen. Vanhoilla ihmisillä lääketoksikaatiot vaarallisia.

sen voi tietää sopiiko jokin AT-lääke jollekin vai ei, jos ei kokeile? Ihmiset on yksilöitä. Niistä aivokuvista ynnä muista tekee neurologi sen diagnoosin, ei kuvista ja muista näe sopiiko joku lääke vai ei. Näillä lääkkeillä ei ole mitään toksisia vaikutuksia. Eikä niistä tule yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

nikki kirjoitti:

sen voi tietää sopiiko jokin AT-lääke jollekin vai ei, jos ei kokeile? Ihmiset on yksilöitä. Niistä aivokuvista ynnä muista tekee neurologi sen diagnoosin, ei kuvista ja muista näe sopiiko joku lääke vai ei. Näillä lääkkeillä ei ole mitään toksisia vaikutuksia. Eikä niistä tule yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lue lisää

siitä, että lääkevasteet näkyis kuvissa. Puhuttiin siitä kannattaako edes tutkia ja erottaa AT:tä muista dementioista. Sitten kun on diagnoosi, sit täytyy kokeilla, mutta ei kyllä ole mitään järkeä kokeilla lääkkeitä, jos ei tiedetä mikä sairaus kyseessä.

nikki kirjoitti:

sen voi tietää sopiiko jokin AT-lääke jollekin vai ei, jos ei kokeile? Ihmiset on yksilöitä. Niistä aivokuvista ynnä muista tekee neurologi sen diagnoosin, ei kuvista ja muista näe sopiiko joku lääke vai ei. Näillä lääkkeillä ei ole mitään toksisia vaikutuksia. Eikä niistä tule yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lue lisää

miten niin ei tule yhteisvaikutuksia? Aina kun syödään useampaa lääkettä, tulee yhteisvaikutuksia ja vanhoilla ihmisillä vasteet syntyvät helpommin ja heidän imeytymiskykynsä on heikompi kuin nuoremmilla, jolloin toksikaatiot ovat yleisempiä.

ei nyt puhuttu kirjoitti:

siitä, että lääkevasteet näkyis kuvissa. Puhuttiin siitä kannattaako edes tutkia ja erottaa AT:tä muista dementioista. Sitten kun on diagnoosi, sit täytyy kokeilla, mutta ei kyllä ole mitään järkeä kokeilla lääkkeitä, jos ei tiedetä mikä sairaus kyseessä.

Lue lisää

on tärkeää erotella AT, Lewyn kappale-tauti, frontaalinen tai vaskulaarinen (tai sekamuoto) dementia toisistaan. Taudit eroavat jonkinverran toisistaan (eteneminen,oireet ym), samoin hoito ,enkä puhu nyt lääkehoidosta. Dementoituvaa, hänen käytöstään ja oireitaan on helpompi ymmärtää ja hoitaa niitä asianmukaisella tavalla, kun tiedetään dementoiva sairaus. Kaikkea aivomuutoksista ei varmaan ymmärrä, mutta ainakin jos tietää mitkä aivojen osat ovat vaurioituneet, silloin ymmärtää myös mitkä oireet johtuvat juuri näistä muutoksista. Puhumattakaan siitä, että osataan tukea,ohjata ja neuvoa paremmin omaisia sekä antaa heille tietoa ko sairaudesta.

Eiköhän se jokatapauksessa selviä neurologille niistä kuvista, onko kyseessä AT vai joku muu.

Eri juttunsa ovat sitten muut harvinaisemmat dementoivat sairaudet.

sanoa että kirjoitti:

miten niin ei tule yhteisvaikutuksia? Aina kun syödään useampaa lääkettä, tulee yhteisvaikutuksia ja vanhoilla ihmisillä vasteet syntyvät helpommin ja heidän imeytymiskykynsä on heikompi kuin nuoremmilla, jolloin toksikaatiot ovat yleisempiä.

Lue lisää

AT-lääkkeillä ei ole havaittu olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

nikki kirjoitti:

on tärkeää erotella AT, Lewyn kappale-tauti, frontaalinen tai vaskulaarinen (tai sekamuoto) dementia toisistaan. Taudit eroavat jonkinverran toisistaan (eteneminen,oireet ym), samoin hoito ,enkä puhu nyt lääkehoidosta. Dementoituvaa, hänen käytöstään ja oireitaan on helpompi ymmärtää ja hoitaa niitä asianmukaisella tavalla, kun tiedetään dementoiva sairaus. Kaikkea aivomuutoksista ei varmaan ymmärrä, mutta ainakin jos tietää mitkä aivojen osat ovat vaurioituneet, silloin ymmärtää myös mitkä oireet johtuvat juuri näistä muutoksista. Puhumattakaan siitä, että osataan tukea,ohjata ja neuvoa paremmin omaisia sekä antaa heille tietoa ko sairaudesta.

Eiköhän se jokatapauksessa selviä neurologille niistä kuvista, onko kyseessä AT vai joku muu.

Eri juttunsa ovat sitten muut harvinaisemmat dementoivat sairaudet.

Lue lisää

Luepas viestiketju, johon vastasin, niin selviää mistä puhun ja mihin itse vastasit. Tulis vähemmän noita epäselvyyksiä...

nikki kirjoitti:

AT-lääkkeillä ei ole havaittu olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Mitähän lääkkeitä tarkoitat? Särkylääkkeitä? Todellisuus on se, että kaikki antikolinergit aiheuttavat ongelmia etenkin vanhuksilla ja koska vanhuksen elimistö "kuivuu" lääkkeitä on usein liikaa. Tiesitkö, että aika moni muistihäiriöinen ja sekava laitoshoidettu vanhus kärsiikin lääkkeiden sivu/yhdysvaikutuksista?

Ei ole olemassa vanhusta, joka söisi vain AT-lääkkeitä, joten sanomasi on utopiaa. Ja kaikilla lääkkeillä on yhdysvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, miten se muka estettäisiin?

lääkkeistä kirjoitti:

Mitähän lääkkeitä tarkoitat? Särkylääkkeitä? Todellisuus on se, että kaikki antikolinergit aiheuttavat ongelmia etenkin vanhuksilla ja koska vanhuksen elimistö "kuivuu" lääkkeitä on usein liikaa. Tiesitkö, että aika moni muistihäiriöinen ja sekava laitoshoidettu vanhus kärsiikin lääkkeiden sivu/yhdysvaikutuksista?

Ei ole olemassa vanhusta, joka söisi vain AT-lääkkeitä, joten sanomasi on utopiaa. Ja kaikilla lääkkeillä on yhdysvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, miten se muka estettäisiin?

Lue lisää

"muut lääkkeet" tarkoittavat muita lääkkeitä. Faktatietoa huippututkijan luennolta: AT-lääkkeillä ei ole havaittu olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tiedä siitä sitten, jos sulla on jotain parempaa tietoa...

juuri sanoin kirjoitti:

Luepas viestiketju, johon vastasin, niin selviää mistä puhun ja mihin itse vastasit. Tulis vähemmän noita epäselvyyksiä...

on minulta ilmeisesti kateissa, kun en pysy ajatuksenjuoksussasi mukana (vaikka luin ketjun uudelleen).

Siis vastasit alunperin AT-lääkkeiden kokeiluasiaan: " Siksi on olemassa neuropsykologiset tutkimukset ja aivokuvat, että EI TARVII LÄHTEE KOKEILEEN. Vanhoilla lääketoksikaatiot vaarallisia".

Tässä tartuin kokeiluun ja lääketoksikaatioasiaan: mistä tietää, jos ei kokeile...ei merkittäviä yhteisvaikutuksia...

Johon sitten vastasit: "Puhuttiin siitä, kannattaako edes tutkia ja erotella... sit kun on diagnoosi, TÄYTYY KOKEILLA, mutta mitä järkeä on kokeilla lääkkeitä, jos ei tiedä mikä sairaus on kyseessä."

Edellä olevaan viestiisi vastasin, että mielestäni on tärkeää kokeilla...jne perustelua...

Missä putosin kärryiltä?

PS: Et kai luullut minun tarkoittavan, että AT-lääkkeitä kokeiltaisi ilman edeltävää asianmukaista tutkimista? Käytäntöhän on, että neurologin tutkimukset ensin kokonaisuudessaan kuvineen päivineen, sitten diagnoosi ja lääkehoidon aloitus.


Mutta lieneekö sen nyt väliä vaikka putosinkin kärryiltä ;)
Esitin oman kantani ja vajaan tietoni ja sinä esitit omat kannanottosi. Toivottavasti muut ketjun lukijat pysyivät kärryillä, mitä kukakin tarkoittaa.

lääkkeistä kirjoitti:

Mitähän lääkkeitä tarkoitat? Särkylääkkeitä? Todellisuus on se, että kaikki antikolinergit aiheuttavat ongelmia etenkin vanhuksilla ja koska vanhuksen elimistö "kuivuu" lääkkeitä on usein liikaa. Tiesitkö, että aika moni muistihäiriöinen ja sekava laitoshoidettu vanhus kärsiikin lääkkeiden sivu/yhdysvaikutuksista?

Ei ole olemassa vanhusta, joka söisi vain AT-lääkkeitä, joten sanomasi on utopiaa. Ja kaikilla lääkkeillä on yhdysvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, miten se muka estettäisiin?

Lue lisää

Huomaa tuossa lauseessa sana MERKITTÄVIÄ. Sana lauseessa tarkoittaa, että jotain yhteisvaikutuksia saattaa olla, mutta ei merkittäviä. Neurologi aloittaessaan AT lääkityksen katsoo kaiketi ihmisen lääkelistaa ja arvioi senkin perusteella lääkkeen aloitusta. Lisäksi lääkkeet aloitetaan pienellä annoksella ja seurataan riittävän kauan aikaa, ennenkuin annos nostetaan (joillakin lääke voi tosin pitäytyä aloitusannoksessakin).

Jos sitten harkitaan aloitettavaksi jotain rauhoittavaa lääkitystä, jokainen lääkäri varmaan tietää että ne kannattaa dementoituneella aloittaa pienemmällä annoksella kuin ei-dementoituneella. Ja Lewyn kappale-tautia sairastavalla vieläkin tarkempi oltava (huom. tärkeää siis erotella, mikä dementoiva sairaus).

Tiedän kyllä, että monella saattaa olla lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Sen verran jostain päähän jäänyt matkan varrella hoitotyötä tehdessä. Hoitajan työ ja havainnointi nousee tärkeäksi tekijäksi, kun lääkkeen aloituksen jälkeen seurataan sen vaikutuksia.

PS: Tiedän muuten muutaman, jolla pelkkä AT-lääke käytössä.

nikki kirjoitti:

"muut lääkkeet" tarkoittavat muita lääkkeitä. Faktatietoa huippututkijan luennolta: AT-lääkkeillä ei ole havaittu olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tiedä siitä sitten, jos sulla on jotain parempaa tietoa...

Lue lisää

Joo, näin niistä lääkkeistä kerrotaan, tieto perustuu tarkkoihin tutkimuksiin nykypäivänä. Haittavaikutukset ovat sitten oma lukunsa, mutta niistäkään ei tiedä, ennen kuin aloitetaan kokeilu.

Osassa AT lääkkeistä haittavaikutukset vähenevät muutaman viikon käytön jälkeen, toisille ne eivät välttämättä sovi. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee.

Neurologit eivät määrää näitä lääkkeitä, jos ei potilaalla ole ko. tautia. Että se siitä ominpäin kokeilemisesta... =)

nikki kirjoitti:

Huomaa tuossa lauseessa sana MERKITTÄVIÄ. Sana lauseessa tarkoittaa, että jotain yhteisvaikutuksia saattaa olla, mutta ei merkittäviä. Neurologi aloittaessaan AT lääkityksen katsoo kaiketi ihmisen lääkelistaa ja arvioi senkin perusteella lääkkeen aloitusta. Lisäksi lääkkeet aloitetaan pienellä annoksella ja seurataan riittävän kauan aikaa, ennenkuin annos nostetaan (joillakin lääke voi tosin pitäytyä aloitusannoksessakin).

Jos sitten harkitaan aloitettavaksi jotain rauhoittavaa lääkitystä, jokainen lääkäri varmaan tietää että ne kannattaa dementoituneella aloittaa pienemmällä annoksella kuin ei-dementoituneella. Ja Lewyn kappale-tautia sairastavalla vieläkin tarkempi oltava (huom. tärkeää siis erotella, mikä dementoiva sairaus).

Tiedän kyllä, että monella saattaa olla lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Sen verran jostain päähän jäänyt matkan varrella hoitotyötä tehdessä. Hoitajan työ ja havainnointi nousee tärkeäksi tekijäksi, kun lääkkeen aloituksen jälkeen seurataan sen vaikutuksia.

PS: Tiedän muuten muutaman, jolla pelkkä AT-lääke käytössä.

Lue lisää

tällaista ihmistä, mutta se kai johtuu sitten työstäni. Lukaisepas Pharmaca Fennicasta noista lääkkeistä, kun kerran siihen hoitotyössä käsiksi pääset. Luennot on meinaan aika usein lääkefirman kustantamia.

Ja kun sanoit, että kaikki tietää... Ei tunnu tietävän, siksi peräänkuulutankin sitä, että ei sinisilmäisesti katsota vaan niitä merkittäviä vaikutuksia. Olen ehkä liian nuori, että ymmärtäisin vanhakantaisia kollegojani, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni lääkkeiden ylivertaisuudesta, mutta vähemmän ainakin toksikaatioita minun tavallani saan aikaan tällä hetkellä.

nikki kirjoitti:

on minulta ilmeisesti kateissa, kun en pysy ajatuksenjuoksussasi mukana (vaikka luin ketjun uudelleen).

Siis vastasit alunperin AT-lääkkeiden kokeiluasiaan: " Siksi on olemassa neuropsykologiset tutkimukset ja aivokuvat, että EI TARVII LÄHTEE KOKEILEEN. Vanhoilla lääketoksikaatiot vaarallisia".

Tässä tartuin kokeiluun ja lääketoksikaatioasiaan: mistä tietää, jos ei kokeile...ei merkittäviä yhteisvaikutuksia...

Johon sitten vastasit: "Puhuttiin siitä, kannattaako edes tutkia ja erotella... sit kun on diagnoosi, TÄYTYY KOKEILLA, mutta mitä järkeä on kokeilla lääkkeitä, jos ei tiedä mikä sairaus on kyseessä."

Edellä olevaan viestiisi vastasin, että mielestäni on tärkeää kokeilla...jne perustelua...

Missä putosin kärryiltä?

PS: Et kai luullut minun tarkoittavan, että AT-lääkkeitä kokeiltaisi ilman edeltävää asianmukaista tutkimista? Käytäntöhän on, että neurologin tutkimukset ensin kokonaisuudessaan kuvineen päivineen, sitten diagnoosi ja lääkehoidon aloitus.


Mutta lieneekö sen nyt väliä vaikka putosinkin kärryiltä ;)
Esitin oman kantani ja vajaan tietoni ja sinä esitit omat kannanottosi. Toivottavasti muut ketjun lukijat pysyivät kärryillä, mitä kukakin tarkoittaa.

Lue lisää

"koska dementiaa parantavia lääkkeitä ei ole olemassa. Ihan sama mikä sen dementian nimi sitten on. Oireet vaan on vähän erilaisia eri taudeissa, ja sairauden kesto voi vaihdella. Joten turhaa vouhkata liikaa. Ymmärtäväinen ympäristö ja potilaan kunnioittaminen on tärkeää. Kannattaa perehtyä asiaan jotta ymmärtää potilasta paremmin." Eli vastasin tähän alunperin, joten ei ehkä ole ihme, jos menet sekaisin. Nimimerkki tietysti helpottaisi asiaa... =). En vaan ole sitä jaksanut käyttää.

Lopputulema kai oli se, että olemme samaa mieltä pääasiasta, mutta mielipide-ero löytyy lääkkeistä ja niiden käytöstä.

en ole tavannut kirjoitti:

tällaista ihmistä, mutta se kai johtuu sitten työstäni. Lukaisepas Pharmaca Fennicasta noista lääkkeistä, kun kerran siihen hoitotyössä käsiksi pääset. Luennot on meinaan aika usein lääkefirman kustantamia.

Ja kun sanoit, että kaikki tietää... Ei tunnu tietävän, siksi peräänkuulutankin sitä, että ei sinisilmäisesti katsota vaan niitä merkittäviä vaikutuksia. Olen ehkä liian nuori, että ymmärtäisin vanhakantaisia kollegojani, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni lääkkeiden ylivertaisuudesta, mutta vähemmän ainakin toksikaatioita minun tavallani saan aikaan tällä hetkellä.

Lue lisää

Ei millään pahalla, mutta meillä hoitajilla ei ole valtaa päättää aloitetaanko potilaalle jokin lääkitys vai ei. Jos potilas saa neurologilta tai geriatrilta diagnoosin (vaikka nyt AT) ja lääkkeet, ei hoitaja voi sitten päättää toteutetaanko hoito.

Sinun tavallasi... mikä se on ihan noin konkreettisesti? Lääkäri määrää lääkkeet ja sinä teet.. mitä?

mirkku kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta meillä hoitajilla ei ole valtaa päättää aloitetaanko potilaalle jokin lääkitys vai ei. Jos potilas saa neurologilta tai geriatrilta diagnoosin (vaikka nyt AT) ja lääkkeet, ei hoitaja voi sitten päättää toteutetaanko hoito.

Sinun tavallasi... mikä se on ihan noin konkreettisesti? Lääkäri määrää lääkkeet ja sinä teet.. mitä?

Lue lisää

Meillä päin hoitaja ei sanele lääkärille, mitkä lääkkeet aloitetaan, mitkä ei. Tietysti joskus voidaan ehdottaa/keskustella jonkun lääkkeen aloituksesta tai lopetuksesta, mutta päätöksen tekee lääkäri. Me raportoimme faktat, ilman omia käsityksiä asioista.

nikki kirjoitti:

Huomaa tuossa lauseessa sana MERKITTÄVIÄ. Sana lauseessa tarkoittaa, että jotain yhteisvaikutuksia saattaa olla, mutta ei merkittäviä. Neurologi aloittaessaan AT lääkityksen katsoo kaiketi ihmisen lääkelistaa ja arvioi senkin perusteella lääkkeen aloitusta. Lisäksi lääkkeet aloitetaan pienellä annoksella ja seurataan riittävän kauan aikaa, ennenkuin annos nostetaan (joillakin lääke voi tosin pitäytyä aloitusannoksessakin).

Jos sitten harkitaan aloitettavaksi jotain rauhoittavaa lääkitystä, jokainen lääkäri varmaan tietää että ne kannattaa dementoituneella aloittaa pienemmällä annoksella kuin ei-dementoituneella. Ja Lewyn kappale-tautia sairastavalla vieläkin tarkempi oltava (huom. tärkeää siis erotella, mikä dementoiva sairaus).

Tiedän kyllä, että monella saattaa olla lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Sen verran jostain päähän jäänyt matkan varrella hoitotyötä tehdessä. Hoitajan työ ja havainnointi nousee tärkeäksi tekijäksi, kun lääkkeen aloituksen jälkeen seurataan sen vaikutuksia.

PS: Tiedän muuten muutaman, jolla pelkkä AT-lääke käytössä.

Lue lisää

"Lääkitys on vaikea hallittava." Olemme paljon keskustelleet näistä lääke hoidoista, ihan ajan kohtaisesta syystä, omaisen näkökannalta katsottuna.

Se on todellakin hieno säätöä kun jokaisella on oma yksilöllinen tapansa reagoida lääkkeisiin, ja kun vielä on kyse oireiltaan muuttuvasta ja etenevästä sairaudesta johon kuuluu jo itsessään monia hankalia oireita joita sitten lääkkeillä yritetään saada kuriin.

Vaatii tarkkanäköisyyttä ja miettimistä ovatko oireet sitten lääkkeiden sivu /yhteis-vaikutuksia, vai sairauden oireita johon ei lääkkeet tehoakaan.

Lääkekoulutuksessa on tullut esille se, että vanhuksilla lääkkeiden pitoisuudet kertautuvat ja heidän elimistössään voi olla raskaasti monin kertaiset pitoisuudet vaikuttavia aineita.En laita lukua ettette säikähdä.

Tämä johtuu siitä että vanhetessa kaikki toiminnot hidastuvat, ja myös muuttuvat,syynä mm. lihasmassa vähenee.

Paljon olisi koulutuksen tarvetta tällä lääkepuolella, sillä tietämättömyys kukoistaa.

Ja mikä parasta lääkärit pitäisi saada menemään niihin koulutus tilaisuuksiin.

Ketä nämä enemmän kiinnostaa saa jotain tausta tietoa kun hakee Googlella hakusanalla geriatria.Sieltä voi avata Geriatrian opintopaketti 4 joista sisällysluettelosta hae vanhus ja lääkkeet.

vain alkoi aikaisemmin kirjoitti:

"koska dementiaa parantavia lääkkeitä ei ole olemassa. Ihan sama mikä sen dementian nimi sitten on. Oireet vaan on vähän erilaisia eri taudeissa, ja sairauden kesto voi vaihdella. Joten turhaa vouhkata liikaa. Ymmärtäväinen ympäristö ja potilaan kunnioittaminen on tärkeää. Kannattaa perehtyä asiaan jotta ymmärtää potilasta paremmin." Eli vastasin tähän alunperin, joten ei ehkä ole ihme, jos menet sekaisin. Nimimerkki tietysti helpottaisi asiaa... =). En vaan ole sitä jaksanut käyttää.

Lopputulema kai oli se, että olemme samaa mieltä pääasiasta, mutta mielipide-ero löytyy lääkkeistä ja niiden käytöstä.

Lue lisää

antaa olla, jokaisella oikeus mielipiteeseen.

en ole tavannut kirjoitti:

tällaista ihmistä, mutta se kai johtuu sitten työstäni. Lukaisepas Pharmaca Fennicasta noista lääkkeistä, kun kerran siihen hoitotyössä käsiksi pääset. Luennot on meinaan aika usein lääkefirman kustantamia.

Ja kun sanoit, että kaikki tietää... Ei tunnu tietävän, siksi peräänkuulutankin sitä, että ei sinisilmäisesti katsota vaan niitä merkittäviä vaikutuksia. Olen ehkä liian nuori, että ymmärtäisin vanhakantaisia kollegojani, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni lääkkeiden ylivertaisuudesta, mutta vähemmän ainakin toksikaatioita minun tavallani saan aikaan tällä hetkellä.

Lue lisää

Luuletko, että ihan itse keksimiäni ajatuksia täällä kehtaan luetella? Olen tutustunut ko lääkkeisiin.
Olen toki ollut lääkefirmojenkin esittelyissä, mutta ihan niin tampio en ole, ettenkö tajua ettei ne varmaan haukkumaan valmistamaansa lääkettä tule!
Olen käynyt vuoden mittaisen Dementoituneen hoidon asiantuntijuuskoulutuksen ja sieltä oli kyllä kaukana lääkefirmojen ylistyspuheenvuorot! Asiantuntija en katso olevani, mutta jotain tietoa pääkopasta löytyy.

Tosiaan, kuten nimim. Mirkku tuossa jo ennätti asiaan tarttumaan: lääkäri määrää lääkkeet, hoitaja toteuttaa lääkehoidon määräysten mukaisesti. Ja muistakin asioista Mirkun viestissä olen samaa mieltä.

Ikävuosia kertynyt jo enemmän kuin 20 :), mutta "vanhakantainen" en kyllä tunne olevani. Pyrin kehittämään ja kouluttamaan itseäni kokoajan. Seuraan alalla tapahtuvia asioita ja luen alan uusinta kirjallisuutta ja lehtiä säännöllisesti pysyäkseni ajan tasalla. Tämä kaikki erikoisesti dementiaan liittyvissä asioissa.

Siinä varmaan ollaankin samaa mieltä, että kaikkien lääkkeiden aloitus on aina tarkkaan mietittävä.
Minä olen sitä mieltä, että kyllä lääkäriin täytyy sen verran luottaa, että uskoo hänen tietävän mitä määrää. Ja paljon on myös niin, että kun yleislääkäri ei ole varma jostain, hän konsultoi alan erikoislääkäriä. Toki tässäkin taas poikkeuksia varmaan on, sitä en edes yritä kieltää.

Hoitoalalla ja myös omainen kirjoitti:

"Lääkitys on vaikea hallittava." Olemme paljon keskustelleet näistä lääke hoidoista, ihan ajan kohtaisesta syystä, omaisen näkökannalta katsottuna.

Se on todellakin hieno säätöä kun jokaisella on oma yksilöllinen tapansa reagoida lääkkeisiin, ja kun vielä on kyse oireiltaan muuttuvasta ja etenevästä sairaudesta johon kuuluu jo itsessään monia hankalia oireita joita sitten lääkkeillä yritetään saada kuriin.

Vaatii tarkkanäköisyyttä ja miettimistä ovatko oireet sitten lääkkeiden sivu /yhteis-vaikutuksia, vai sairauden oireita johon ei lääkkeet tehoakaan.

Lääkekoulutuksessa on tullut esille se, että vanhuksilla lääkkeiden pitoisuudet kertautuvat ja heidän elimistössään voi olla raskaasti monin kertaiset pitoisuudet vaikuttavia aineita.En laita lukua ettette säikähdä.

Tämä johtuu siitä että vanhetessa kaikki toiminnot hidastuvat, ja myös muuttuvat,syynä mm. lihasmassa vähenee.

Paljon olisi koulutuksen tarvetta tällä lääkepuolella, sillä tietämättömyys kukoistaa.

Ja mikä parasta lääkärit pitäisi saada menemään niihin koulutus tilaisuuksiin.

Ketä nämä enemmän kiinnostaa saa jotain tausta tietoa kun hakee Googlella hakusanalla geriatria.Sieltä voi avata Geriatrian opintopaketti 4 joista sisällysluettelosta hae vanhus ja lääkkeet.

Lue lisää

ihan asiaa.
Monesti vanhuksilla on käytössä liikaa lääkkeitä, niitä on milloin missäkin määrätty ja ne ovat jääneet "roikkumaan" jatkuvaan käyttöön.

Ongelmallisimpia ovat varmaan vielä kotona asuvat vanhukset. Kuka heidän lääkehoitonsa toteutumista/vaikutuksia seuraa tiiviisti?

mirkku kirjoitti:

Meillä päin hoitaja ei sanele lääkärille, mitkä lääkkeet aloitetaan, mitkä ei. Tietysti joskus voidaan ehdottaa/keskustella jonkun lääkkeen aloituksesta tai lopetuksesta, mutta päätöksen tekee lääkäri. Me raportoimme faktat, ilman omia käsityksiä asioista.

Lue lisää

minun olevan hoitsu? En todellakaan sitä ole. Minun tapani: tarkistan kaikki lääkkeet, joita jo potilas syö ja sen mukaan sitten mietin, mikä on oikea lääkitys. En siis puhunut hoitsuista mitään. Enkä arvostellut sinua millään tapaa. Esitin vain eriävän mielipiteen siitä millaisia lääkkeet ovat ja onko niillä ikäviä yhteisvaikutuksia. Sinä sanoit varmasti asian tietäväsi, minulla eri käsitys varmaankin ammatistani johtuen.

Niin ja, jos sinä nyt kuvittelet, että minulla on vain oma käsitys, olet väärässä, mutta sinulla on kai siihen oikeus. Propsit siitä, jos oikeesti hoitsuna olet kiinnostunut lääkkeistä, minulla vain osin erilainen kokemus. Jos viestisi liittyi Pharmaca Fennicaan, saat sen käsiisi hoitsunakin.

nikki kirjoitti:

Luuletko, että ihan itse keksimiäni ajatuksia täällä kehtaan luetella? Olen tutustunut ko lääkkeisiin.
Olen toki ollut lääkefirmojenkin esittelyissä, mutta ihan niin tampio en ole, ettenkö tajua ettei ne varmaan haukkumaan valmistamaansa lääkettä tule!
Olen käynyt vuoden mittaisen Dementoituneen hoidon asiantuntijuuskoulutuksen ja sieltä oli kyllä kaukana lääkefirmojen ylistyspuheenvuorot! Asiantuntija en katso olevani, mutta jotain tietoa pääkopasta löytyy.

Tosiaan, kuten nimim. Mirkku tuossa jo ennätti asiaan tarttumaan: lääkäri määrää lääkkeet, hoitaja toteuttaa lääkehoidon määräysten mukaisesti. Ja muistakin asioista Mirkun viestissä olen samaa mieltä.

Ikävuosia kertynyt jo enemmän kuin 20 :), mutta "vanhakantainen" en kyllä tunne olevani. Pyrin kehittämään ja kouluttamaan itseäni kokoajan. Seuraan alalla tapahtuvia asioita ja luen alan uusinta kirjallisuutta ja lehtiä säännöllisesti pysyäkseni ajan tasalla. Tämä kaikki erikoisesti dementiaan liittyvissä asioissa.

Siinä varmaan ollaankin samaa mieltä, että kaikkien lääkkeiden aloitus on aina tarkkaan mietittävä.
Minä olen sitä mieltä, että kyllä lääkäriin täytyy sen verran luottaa, että uskoo hänen tietävän mitä määrää. Ja paljon on myös niin, että kun yleislääkäri ei ole varma jostain, hän konsultoi alan erikoislääkäriä. Toki tässäkin taas poikkeuksia varmaan on, sitä en edes yritä kieltää.

Lue lisää

varmaan jo edellisessä viestissäni. Onpa noita ikävuosia minullakin huimasti päälle tuon 20 ja erikoistumiskoulutustakin. En puhunutkaan siis teistä vaan kollegoistani, jotka usein sokeasti luottavat lääkkeisiin. Okei, uskon kyllä sinun istuneen muillakin kuin lääkefirmojen mainosluennoilla. Olet sitten varmaan istunut myös luennoilla, joilla juuri näitä yhteisvaikutuksia käsitellään.

Olen nyt hirmu pahoillani, jos en osaa asiaani esittää tarpeeksi selkeästi, en ole tarkoituksellisesti halunnuut alentaa tms. Minusta on tärkeää puhua kuitenkin juuri siitä mitä varmasti sinäkin näet ja kuulet, eli lääkkeiden turhastakin käytöstä. Usein lääkkeet kumoavat toisensa, mitä järkeä siinä silloin on? Tätä nyt vaan halusin tuoda keskusteluun, mutta niin en kai minäkään asiantuntija ole...

vastaukseni tuli kirjoitti:

varmaan jo edellisessä viestissäni. Onpa noita ikävuosia minullakin huimasti päälle tuon 20 ja erikoistumiskoulutustakin. En puhunutkaan siis teistä vaan kollegoistani, jotka usein sokeasti luottavat lääkkeisiin. Okei, uskon kyllä sinun istuneen muillakin kuin lääkefirmojen mainosluennoilla. Olet sitten varmaan istunut myös luennoilla, joilla juuri näitä yhteisvaikutuksia käsitellään.

Olen nyt hirmu pahoillani, jos en osaa asiaani esittää tarpeeksi selkeästi, en ole tarkoituksellisesti halunnuut alentaa tms. Minusta on tärkeää puhua kuitenkin juuri siitä mitä varmasti sinäkin näet ja kuulet, eli lääkkeiden turhastakin käytöstä. Usein lääkkeet kumoavat toisensa, mitä järkeä siinä silloin on? Tätä nyt vaan halusin tuoda keskusteluun, mutta niin en kai minäkään asiantuntija ole...

Lue lisää

no mitenkä sitä nyt jotenkin pääsi olettamaan että olet hoitaja...kun niitä täällä paljon kuitenkin näyttää kirjoittelevan. Sillä mielsin itsenikin ehkä kollegaksi.. no selvishän sekin asia! Vaan kiinnostaisi kyllä, mikä on ammattisi :)

Kanssasi samaa mieltä, että lääkkeiden turhasta käytöstä voi ja pitää puhua. Mutta AT-lääkkeiden ollessa kysymyksessä, turhia ne ainakaan eivät ole, jos niillä pystytään hidastamaan taudin etenemistä, lievittämään käytösoireita (rauhoittavien tarve vähenee) ja parantamaan päivittäistä toimintakykyä. Puhumattakaan siitä, että laitoshoidon tarve lykkääntyy.

Mahdollisten yhteisvaikutusten ja tietystä lääkkeestä saadun hyödyn puntaroiminen onkin jo sitten toinen juttu...

on sanonut kirjoitti:

minun olevan hoitsu? En todellakaan sitä ole. Minun tapani: tarkistan kaikki lääkkeet, joita jo potilas syö ja sen mukaan sitten mietin, mikä on oikea lääkitys. En siis puhunut hoitsuista mitään. Enkä arvostellut sinua millään tapaa. Esitin vain eriävän mielipiteen siitä millaisia lääkkeet ovat ja onko niillä ikäviä yhteisvaikutuksia. Sinä sanoit varmasti asian tietäväsi, minulla eri käsitys varmaankin ammatistani johtuen.

Niin ja, jos sinä nyt kuvittelet, että minulla on vain oma käsitys, olet väärässä, mutta sinulla on kai siihen oikeus. Propsit siitä, jos oikeesti hoitsuna olet kiinnostunut lääkkeistä, minulla vain osin erilainen kokemus. Jos viestisi liittyi Pharmaca Fennicaan, saat sen käsiisi hoitsunakin.

Lue lisää

Kiitos vinkistä. Kävi tuossa lukemassa asiasta tarkemmin. Pakko se on myöntää, jos on väärässä.. Olihan siellä listaa yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.

No, joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kaikki lääkkeet eivät ole myrkkyjä, jos hyöty on suurempi, kuin haitta. ..jos nyt hoitsuna saa olla jotakin mieltä.

mirkku kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Kävi tuossa lukemassa asiasta tarkemmin. Pakko se on myöntää, jos on väärässä.. Olihan siellä listaa yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.

No, joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kaikki lääkkeet eivät ole myrkkyjä, jos hyöty on suurempi, kuin haitta. ..jos nyt hoitsuna saa olla jotakin mieltä.

Lue lisää

pakko sanoa: Pharmacassa on joka lääkkeen kohdalla älyttömät määrät sivu- ja yhteisvaikutuksia, joita saattaa tulla. Mutta aivan yhtä hyvin saattaa olla tulemattakin...

Kaiken tämän oman kommentointini pointti tässä on ollut, että en kiellä yhteisvaikutusten pienenpientä mahdollisuutta, mutta AT-lääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä, eikä niitä yhteisvaikutuksia niin synny herkästi ja vakavia kuin ehkä jollain muulla lääkkeellä. Ja ne aloitetaan pienellä annoksella sitä sitten titraten.

Siis kaikenkaikkiaan olen AT-lääkkeiden kokeilun kannalla, koska olen nähnyt niiden vaikutuksen omin silmin (eikä yleistetä, jollekin ei kertakaikkiaan sovi). Mutta kuten sanottu lääkärihän sen lääkehoidon päättää.

Ps. Tämä nyt ei varsinaisesti ollut tarkoitettu Mirkulle miksikään vastaukseksi, kunpahan taas suuni aukasin...

nikki kirjoitti:

no mitenkä sitä nyt jotenkin pääsi olettamaan että olet hoitaja...kun niitä täällä paljon kuitenkin näyttää kirjoittelevan. Sillä mielsin itsenikin ehkä kollegaksi.. no selvishän sekin asia! Vaan kiinnostaisi kyllä, mikä on ammattisi :)

Kanssasi samaa mieltä, että lääkkeiden turhasta käytöstä voi ja pitää puhua. Mutta AT-lääkkeiden ollessa kysymyksessä, turhia ne ainakaan eivät ole, jos niillä pystytään hidastamaan taudin etenemistä, lievittämään käytösoireita (rauhoittavien tarve vähenee) ja parantamaan päivittäistä toimintakykyä. Puhumattakaan siitä, että laitoshoidon tarve lykkääntyy.

Mahdollisten yhteisvaikutusten ja tietystä lääkkeestä saadun hyödyn puntaroiminen onkin jo sitten toinen juttu...

Lue lisää

No niin päästiin yhteisymmärrykseen =). Juuri tätä ajoin takaa. AT-lääkkeet ovat välttämättömiä sitten kun on varmistetu diagnoosi ja tällöin juuri tulisi käydä muu lääkitys läpi erittäin tarkoin, koska em. tapausta heistä, jotka syövät vain AT-lääkkeitä en itse ole tavannut. AT-lääkkeilläkin on yhteisvaikutuksia.

mirkku kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Kävi tuossa lukemassa asiasta tarkemmin. Pakko se on myöntää, jos on väärässä.. Olihan siellä listaa yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.

No, joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kaikki lääkkeet eivät ole myrkkyjä, jos hyöty on suurempi, kuin haitta. ..jos nyt hoitsuna saa olla jotakin mieltä.

Lue lisää

osasin asiani esittää ymmärrettävästi =). Ja kuten jo sanoin minusta on vain hyvä, jos hoitsut haluaa ottaa selvää asioista, joista ei ole pakko ottaa selvää. Eli sinun mielipiteesi on enemmän kuin suotava. Hoitajathan itse asiassa varmaan vielä enemmän näkevät sen jokapäiväisen toiminnan.

........ kirjoitti:

eiväthän ne paranna dementiaa mutta saattavat hidastaa taudin edistymistä. Näin ajoissa aloitettu lääkitys mahdollistaa vanhuksen kotonapärjäämisen pitempään kuin ilman lääkitystä. Kaikilla lääke ei tehoa ja joillekin lääkkeet eivät sovi.

Miu isällä on alotettu Exelon-lääkitys joulukuun alukupuolella kun hänellä todettiin alzheimer. Ensin aloitettiin pienellä annostuksella että elimistö tottuu lääkkeeseen nyt annostus on nostettu kaksinkertaiseksi. Tuloksia on odotettavissa n. 3 kk päästä. Sitten tehdään muistitestit uudestaa ja katsotaan onko lääkityksestä hyötyä, lääkitys lopetetaan jos hoitovastetta ei ole.

Lue lisää

Äidilläni vaskul dementia. Hänellä aloitettiin lääkitys nyt tammikuun alussa Aricepl 5 mg ja helmikuusta 10 mg.
Heti vajaan kuukauden sisällä huomasimme hänen vireystilan nousun. Hän itsekin huomaa olevansa pirteämpi ja jaksaa paremmin. Lääkitys jatkuu edelleen.
Lääke on toki kallis omakustanteisena noin 136 e/kk. Kela ei korvaa, koska ei ole Alzheimer- diagnoosia, vaan verenkierohäiriöstä johtuva...

Vaikka lääke tulee eläkeläiselle maksamaan vuoden aikana todella paljon, niin siltikin mieluimmin kallis lääke ja vireä olotila kuin olla ilman lääkitystä ja ns. "pihalla" olotila koko ajan!
Nyt osaa taasen käyttää seniorikännyänsä, jolla syyspuolella ei osannut soittaa. Hän oppi jopa digiboxin käytön maaliskuussa. Toki helppoja erillisiä ohjeita täytyy käyttää koko ajan Tv:tä käynnistäessa, kanavia vaihdellessa ja TV:tä sulkiessa. Ilman lääkitystä ei olisi pystynyt omaksumaan tätä ohjetta.
Oma mielialani huojentui myös selvästi, kun näin äidin virkeyden. Murehtimiskäyräni laski alaspäin hieman.
Rohkaisen kokeilemaan erilaisia lääkkeitä.

mirkku kirjoitti:

Harvoin potilaalla on ihan puhdas alzheimerin tauti tm. dementoiva sairaus, iso osa on sekamuotoja näistä taudeista.

Onhan näitä nähnyt ja oma äitikin oli alzheimeri potilas . Kun kaikki tapahtumat kertoisin niin niistä tulis paksu kirja . Että ihminen voi muuttua niin totaalisesti ja kaikki asiat mitä hän saa aikaan sairautensa ansiosta , ne olivat todella kamalia toisinaan .joten ymmärrän kaikkia jotka nyt taistelevat omaisen sairauden kansa . Voimia heille ja koittakaa saada hoitokotiin ajoissa , siinä on usein omaisetkin kovilla. Ja vaarassa menettää oman terveytensä,. Hoitokodissa heillä on sentään koulutetut hoitajat , ja siellä voi käydä , katsomassa heitä . Tsemppiä,kaikille ja jaksamista .

tuo on ihan totta että talous- ja muut asiat on laitettava kuntoon ennenkuin dementikko on niin huonossa kunnossa ettei enää ymmärrä mistä on kysymys. Kannattaa tarkkailla onko laskut maksettu, tuleeko maksumuistutuksia ja jos mahdollista voi myös katsoa tiliotteita ettei ole mitään "kummallisuuksia". Vanhoilla ihmisillä on vaikeuksia vieläkin ymmärtää rahanarvoa euroon siirtymisen jälkeen, pahempi tilanne on tietysti dementikolla.

Isäni nostaa pankista aina 300, sehän on aivan liian suuri summa mukana lompakossa. Isäni ryöstettiin, silloin onneksi lompakossa ei ollut isäni puheitten mukaan kuin satane, kuka sit senkään oikeesti tietää.

Meillä alkaa edunvalvontaprosessi olla loppusuoralla, eli edunvalvoja hoitaa isän raha-asiat ja sitten tulee laskut yms. asiat hoidettua. Edunvalvojahan myös hakee mahd. kotihoitotuet yms. Kelalta ja tarvittaessa myös toimeentulotukea sossusta.

kuntoon kirjoitti:

tuo on ihan totta että talous- ja muut asiat on laitettava kuntoon ennenkuin dementikko on niin huonossa kunnossa ettei enää ymmärrä mistä on kysymys. Kannattaa tarkkailla onko laskut maksettu, tuleeko maksumuistutuksia ja jos mahdollista voi myös katsoa tiliotteita ettei ole mitään "kummallisuuksia". Vanhoilla ihmisillä on vaikeuksia vieläkin ymmärtää rahanarvoa euroon siirtymisen jälkeen, pahempi tilanne on tietysti dementikolla.

Isäni nostaa pankista aina 300, sehän on aivan liian suuri summa mukana lompakossa. Isäni ryöstettiin, silloin onneksi lompakossa ei ollut isäni puheitten mukaan kuin satane, kuka sit senkään oikeesti tietää.

Meillä alkaa edunvalvontaprosessi olla loppusuoralla, eli edunvalvoja hoitaa isän raha-asiat ja sitten tulee laskut yms. asiat hoidettua. Edunvalvojahan myös hakee mahd. kotihoitotuet yms. Kelalta ja tarvittaessa myös toimeentulotukea sossusta.

Lue lisää

Minulla on kokemusta vaskulaarisesta dementiasta perhepiirissä. Vaskulaariseen dementiaan näyttää oleellisena osana kuuluvan tuo vainoharhaisuus (poliisille soittelut, rikosilmoitukset etc.).

Lisäksi (kokemusta on muualtakin kuin omasta perhepiiristä) vaskulaariseen dementiaan kuuluu tämä vainoharhaisuus. "Kotiavustaja tiskaa niin voimaperäsiesti, että lusikat kuluvat. Kotipalvelusta tuodussa ruuassa on liikaa suolaa. Naapurit tulevat pensasaidan läpi meidän pihalle."

Vaskulaarisessa dementiassa näyttää olevan miltei sääntö, että vainoharhaisuuden seurauksena otetaan poliisin lisäksi yhteyttä asianajajaan, ja tehdään vallan omituisia testamentteja. Korut ja perhehopeat jaetaan kenelle tahansa, joka paikalle sattuu.

Vaskulaarisessa dementiassa on toisaalta hyvä puoli, että verenkierron tilanteesta riippuen on välillä ihan selkeitäkin jaksoja. Mutta sitten voidaan olla ihan sumeana poliisille soittamassa heti seuraavaksi.

Tämä vainoharhaisuus saattaa pahimillaan johtaa aiheettomista rikosilmituksista seuraaviin oikeudenkäynteihin, joista voi koitua suuriakin kuluja.

Vaskulaarisessa dementiassa olisikin syytä pyrkiä kiireesti
a) etsimään laitospaikkaa
b) huolehtimaan uskotun miehen nimittämisestä ja oikeustoimikelvottomaksi julistamisesta

Tämä nyt kuulostaa tylyltä, mutta ikävä kyllä se nyt vaan on näin. Vaskulaarinen dementia ei silti estä sitä, että voitte rakastaa lähestänne ja käydä häntä säännöllisesti tervehtimässä.

kuntoon kirjoitti:

tuo on ihan totta että talous- ja muut asiat on laitettava kuntoon ennenkuin dementikko on niin huonossa kunnossa ettei enää ymmärrä mistä on kysymys. Kannattaa tarkkailla onko laskut maksettu, tuleeko maksumuistutuksia ja jos mahdollista voi myös katsoa tiliotteita ettei ole mitään "kummallisuuksia". Vanhoilla ihmisillä on vaikeuksia vieläkin ymmärtää rahanarvoa euroon siirtymisen jälkeen, pahempi tilanne on tietysti dementikolla.

Isäni nostaa pankista aina 300, sehän on aivan liian suuri summa mukana lompakossa. Isäni ryöstettiin, silloin onneksi lompakossa ei ollut isäni puheitten mukaan kuin satane, kuka sit senkään oikeesti tietää.

Meillä alkaa edunvalvontaprosessi olla loppusuoralla, eli edunvalvoja hoitaa isän raha-asiat ja sitten tulee laskut yms. asiat hoidettua. Edunvalvojahan myös hakee mahd. kotihoitotuet yms. Kelalta ja tarvittaessa myös toimeentulotukea sossusta.

Lue lisää

kun alzheimerin-tautia sairastava sanoo kun oli puhe valtakirjasta hänen tililleen, ettähän ei ikinä anna sellaista paperia; tilille pääsette sitten vasta kun hän on kuollut! Eli on ihan varma että tilit tyhjennetään ja vielä oman lapsen toimesta. Muuten kyllä saa hoitaa hänen asioitaan esim. Kelassa.

Suurkiitos teille kaikille ,jotka autoitte minua tärkeässä asiassa!!!

Hei!

Toivottavasti sinulle tulee ilmoitus viestistä, kun tämä on jo sen verran vanha.

Oletko tämän asian asiantuntija tai tiedätkö ketään johon voisi ottaa yhteyttä? Mitään yhdistystä ei suomessa ilmeisesti ole tai mitään keskusteluryhmää, mutta onko joku joka osaisi vastailla kysymyksiin? Olen 25-vuotias nainen joka on juuri saanut diagnoosin ja kovasti kaipailisin lisäinfoa.

Olet oikeassa että tällä hetkellä on sopeuduttava ja perehdyttävä mahdollisimman hyvin äidin sairauteen.Tärkeätä on myös tukea ja neuvoa äitiä tavalla mikä ei häntä hermostuta.Tilanne on varmasti vaikea myös hänelle.Suvun tyyliin on kuulunut aina asioiden vähättely ja salailu ja äidin on vaikea avoimesti kertoa asioistaan(jonkinlaista häpeää??)Tosin siskoni ja minä emme ole enää jatkaneet samaa tyyliä vaan avoimesti kerromme ja puhumme asioista keskenämme ja muulle tukiverkostolle!

Vaskulaariseen dementiaan kuuluu myös pitkiä jaksoja jolloin tuntuu,että äiti on ihan niin kuin ennenkin..mutta sitten tulee "dial" eli kohtaus/verenkiertohäiriö.Ihminen "katoaa" hetkeksi omaan maailmaansa.Keskustelin hoitavan lääkärin kanssa ja äidillä on lievä dementia. Tässä vaiheessa ihmistä ei voi vasten tahtoaan viedä hoivakotiin/sairaalaan/vanhainkotiin.Eikä Helsingin kokoisessa paikassa mennä niihin tosta vaan!Yksityiseen palveluasuntoon aion laittaa paperit vetämään ja olen jo laittanutkin..jos sellainen äidille järjestyy niin uskon että puhumisen voimalla saamme hänet suostumaan muuttaa sinne.Niissä on turvapuhelin ja öisin aina joku paikalla..Uskon että saman ikäisestä seurasta ja virikkeistä on apua masennukseen ja apatiaan!

Eilen sain hänet suostumaan tekemään edunvalvontapaperit.Tässä vaiheessa,kun hän on vielä lievässä vaiheessa..hän voi itse määrätä kenet haluaa edunvalvojaksi sitten kun ei enää itse kykene hoitamaan asioitaan!Olenhan jo neljä vuotta hoitanut laskut ja auttanut papereiden täytössä.

Mielestäni jokainen omainen tuntee itse oman läheisensä ja tavan millä asioissa edetä.On tärkeätä myö kunnioittaa vanhuksen tahtoa ja onko siinäkään mitään väärää jos vanhus haluaa lääkkeettömän elämän ja kuolla luonnollisesti kun aika on.Toki viimeiseen asti kannustamme häntä käyttämään vernkiertol.ja kolest.lääk.

En ole luovuttaja!Sitä paitsi asioilla on tapana järjestyä!

sadeka kirjoitti:

Olet oikeassa että tällä hetkellä on sopeuduttava ja perehdyttävä mahdollisimman hyvin äidin sairauteen.Tärkeätä on myös tukea ja neuvoa äitiä tavalla mikä ei häntä hermostuta.Tilanne on varmasti vaikea myös hänelle.Suvun tyyliin on kuulunut aina asioiden vähättely ja salailu ja äidin on vaikea avoimesti kertoa asioistaan(jonkinlaista häpeää??)Tosin siskoni ja minä emme ole enää jatkaneet samaa tyyliä vaan avoimesti kerromme ja puhumme asioista keskenämme ja muulle tukiverkostolle!

Vaskulaariseen dementiaan kuuluu myös pitkiä jaksoja jolloin tuntuu,että äiti on ihan niin kuin ennenkin..mutta sitten tulee "dial" eli kohtaus/verenkiertohäiriö.Ihminen "katoaa" hetkeksi omaan maailmaansa.Keskustelin hoitavan lääkärin kanssa ja äidillä on lievä dementia. Tässä vaiheessa ihmistä ei voi vasten tahtoaan viedä hoivakotiin/sairaalaan/vanhainkotiin.Eikä Helsingin kokoisessa paikassa mennä niihin tosta vaan!Yksityiseen palveluasuntoon aion laittaa paperit vetämään ja olen jo laittanutkin..jos sellainen äidille järjestyy niin uskon että puhumisen voimalla saamme hänet suostumaan muuttaa sinne.Niissä on turvapuhelin ja öisin aina joku paikalla..Uskon että saman ikäisestä seurasta ja virikkeistä on apua masennukseen ja apatiaan!

Eilen sain hänet suostumaan tekemään edunvalvontapaperit.Tässä vaiheessa,kun hän on vielä lievässä vaiheessa..hän voi itse määrätä kenet haluaa edunvalvojaksi sitten kun ei enää itse kykene hoitamaan asioitaan!Olenhan jo neljä vuotta hoitanut laskut ja auttanut papereiden täytössä.

Mielestäni jokainen omainen tuntee itse oman läheisensä ja tavan millä asioissa edetä.On tärkeätä myö kunnioittaa vanhuksen tahtoa ja onko siinäkään mitään väärää jos vanhus haluaa lääkkeettömän elämän ja kuolla luonnollisesti kun aika on.Toki viimeiseen asti kannustamme häntä käyttämään vernkiertol.ja kolest.lääk.

En ole luovuttaja!Sitä paitsi asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

voimia sinulle, että jaksat hoitaa vielä kotona ja auttaa sittenkin kun tulee aika, että pääsee hoitolaitokseen. olen itse töissä paikassa jossa on myös dementia yksikkö ja äitini sairastui kanssa joku aika sitten dementiaan. sitä ei vielä ole diagnosoitu mutta on työn alla. ilmeisesti äitikin oli salannu muistamattomuutensa vuosia ja todella taitavasti koska isäkään ei tiennyt siitä mitään vaikka asuvat yhdessä. jotain isä epäili muutama kuukausi sitten mutta ei aatellu sen olevan mitään vakavaa. nyt on sitten tilanne se ettei äiti ymmärrä mitään mitä käteensä saa ja vaeltelee vain ympäriinsä. sitten alkoivat ne raivokohtaukset ja sitten laitettiin lääkärin kautta sairaalaan, jossa se on saanut rauhoittua ja lääkitystä tarkistetaan. olin pari viime kuukautta hoitamassa isän apuna äitiä vielä työn ja perheen hoidon lisäksi ja kyllä se tuntu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. dementikolle kun pitää antaa sitä aikaa ja seurata käyttäytymistä ennen kuin voi ajatellakkaan vievänsä esim. pesulle. äiti kun ei isän antanut auttaa niissä asioissa yhtään. mutta kyllä ne asiat vain selviää vaikka välillä vaikealta tuntuukin. minä ainakin ajattelen, että jos ja kun äiti joutuu laitoshoitoon niin meille on annettu vielä mahdollisuus nauttia yhdessä elämästä ennen kuin se äidiltä päättyy. ne hetket tulevat olemaan rikkaita kaikille ja muistot ovat ne mitkä meille jää. tehdään siis mukavia muistoja ja nautitaan vielä yhdessä olosta.

piitsu kirjoitti:

voimia sinulle, että jaksat hoitaa vielä kotona ja auttaa sittenkin kun tulee aika, että pääsee hoitolaitokseen. olen itse töissä paikassa jossa on myös dementia yksikkö ja äitini sairastui kanssa joku aika sitten dementiaan. sitä ei vielä ole diagnosoitu mutta on työn alla. ilmeisesti äitikin oli salannu muistamattomuutensa vuosia ja todella taitavasti koska isäkään ei tiennyt siitä mitään vaikka asuvat yhdessä. jotain isä epäili muutama kuukausi sitten mutta ei aatellu sen olevan mitään vakavaa. nyt on sitten tilanne se ettei äiti ymmärrä mitään mitä käteensä saa ja vaeltelee vain ympäriinsä. sitten alkoivat ne raivokohtaukset ja sitten laitettiin lääkärin kautta sairaalaan, jossa se on saanut rauhoittua ja lääkitystä tarkistetaan. olin pari viime kuukautta hoitamassa isän apuna äitiä vielä työn ja perheen hoidon lisäksi ja kyllä se tuntu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. dementikolle kun pitää antaa sitä aikaa ja seurata käyttäytymistä ennen kuin voi ajatellakkaan vievänsä esim. pesulle. äiti kun ei isän antanut auttaa niissä asioissa yhtään. mutta kyllä ne asiat vain selviää vaikka välillä vaikealta tuntuukin. minä ainakin ajattelen, että jos ja kun äiti joutuu laitoshoitoon niin meille on annettu vielä mahdollisuus nauttia yhdessä elämästä ennen kuin se äidiltä päättyy. ne hetket tulevat olemaan rikkaita kaikille ja muistot ovat ne mitkä meille jää. tehdään siis mukavia muistoja ja nautitaan vielä yhdessä olosta.

Lue lisää

äitini on jo hyvin vaikeasti dementoitunut. Käyn hänen luonaan palvelukodissa viikottain. Johdan keskustelun usein vanhoihin äitiäni aikoinaan kiinnostaviin asioihin. Joskus äitini kertoo siivonneensa koko päivän, jolloin totean, että huomasin sen, kun on niin siistiä jne. Äitini laittamista leivonnaisista riittää juttua usein. Eihän äitini näitä asioita ole tehnyt muutamaan vuoteen, mutta mitä minä menisin hänen juttujaan kyseenalaistamaan. Turhaa energiaa siinä kuluisi ja äiti on tyytyväinen. Tahdon tällä sanoa, että kyllä niitä hyviäkin hetkiä saadaan kokea vielä, vaikka ihminen olisi vaikeastikin dementoitunut. Kannattaisi tutustua ns. validaatio menetelmään, jos tuntuu, että vuorovaikutus ei oikein toimi.
Se auttaa meitä omaisia ainakin ymmärtämään paremmin asioita. Jaksamista kaikille.

sadeka kirjoitti:

Olet oikeassa että tällä hetkellä on sopeuduttava ja perehdyttävä mahdollisimman hyvin äidin sairauteen.Tärkeätä on myös tukea ja neuvoa äitiä tavalla mikä ei häntä hermostuta.Tilanne on varmasti vaikea myös hänelle.Suvun tyyliin on kuulunut aina asioiden vähättely ja salailu ja äidin on vaikea avoimesti kertoa asioistaan(jonkinlaista häpeää??)Tosin siskoni ja minä emme ole enää jatkaneet samaa tyyliä vaan avoimesti kerromme ja puhumme asioista keskenämme ja muulle tukiverkostolle!

Vaskulaariseen dementiaan kuuluu myös pitkiä jaksoja jolloin tuntuu,että äiti on ihan niin kuin ennenkin..mutta sitten tulee "dial" eli kohtaus/verenkiertohäiriö.Ihminen "katoaa" hetkeksi omaan maailmaansa.Keskustelin hoitavan lääkärin kanssa ja äidillä on lievä dementia. Tässä vaiheessa ihmistä ei voi vasten tahtoaan viedä hoivakotiin/sairaalaan/vanhainkotiin.Eikä Helsingin kokoisessa paikassa mennä niihin tosta vaan!Yksityiseen palveluasuntoon aion laittaa paperit vetämään ja olen jo laittanutkin..jos sellainen äidille järjestyy niin uskon että puhumisen voimalla saamme hänet suostumaan muuttaa sinne.Niissä on turvapuhelin ja öisin aina joku paikalla..Uskon että saman ikäisestä seurasta ja virikkeistä on apua masennukseen ja apatiaan!

Eilen sain hänet suostumaan tekemään edunvalvontapaperit.Tässä vaiheessa,kun hän on vielä lievässä vaiheessa..hän voi itse määrätä kenet haluaa edunvalvojaksi sitten kun ei enää itse kykene hoitamaan asioitaan!Olenhan jo neljä vuotta hoitanut laskut ja auttanut papereiden täytössä.

Mielestäni jokainen omainen tuntee itse oman läheisensä ja tavan millä asioissa edetä.On tärkeätä myö kunnioittaa vanhuksen tahtoa ja onko siinäkään mitään väärää jos vanhus haluaa lääkkeettömän elämän ja kuolla luonnollisesti kun aika on.Toki viimeiseen asti kannustamme häntä käyttämään vernkiertol.ja kolest.lääk.

En ole luovuttaja!Sitä paitsi asioilla on tapana järjestyä!

Lue lisää

Niin jokainen tietää ja tuntee omat voimavaransa ja sen jaksaako,ja milloin ja minkälaista apua tarvitsee.Huomaan että ajattelet sydämelläsi äitisi asioita,se on hyvä.

Meillä saimme hoidon järjestettyä niin että hoitotiimi me lapsista sisarukset hoidimme äitiämme kotona yli neljä vuotta,voin sanoa että se oli raskasta aikaa henkisesti.

Äidin persoona muuttui hänellä oli paha olla ja hän oli levoton niiden harhojensa takia.Melko varhaisessa vaiheessa hänestä tuli pyörätuolissa kuljeteltava /petipotilas.

Ne oli vaikeita vuosia, usein hän valvoi yöt ja jutteli,unirytmit oli sekaisin,päivisin hän nukkui.Lääkkeet ei auttaneet tekivät jo pieninä annoksina lisää levottomuutta.

Vähän yli vuoden äitimme kerkisi olla hoitolaitoksessa,ja nyt eilen hän nukkui rauhallisesti pois.Meille jäi ikävä mutta samalla helpotus ettei hänen enää tarvitse kärsiä,ja hänen tahtonsa toteutui lopulta,sitä kuolemaansa hän oli toivonut jo kauan.

Joten toivon teille omaisille voimia jaksaa siinä tilanteessa jossa kulloinkin olette.

Hoitoalalla ja myös omainen kirjoitti:

Niin jokainen tietää ja tuntee omat voimavaransa ja sen jaksaako,ja milloin ja minkälaista apua tarvitsee.Huomaan että ajattelet sydämelläsi äitisi asioita,se on hyvä.

Meillä saimme hoidon järjestettyä niin että hoitotiimi me lapsista sisarukset hoidimme äitiämme kotona yli neljä vuotta,voin sanoa että se oli raskasta aikaa henkisesti.

Äidin persoona muuttui hänellä oli paha olla ja hän oli levoton niiden harhojensa takia.Melko varhaisessa vaiheessa hänestä tuli pyörätuolissa kuljeteltava /petipotilas.

Ne oli vaikeita vuosia, usein hän valvoi yöt ja jutteli,unirytmit oli sekaisin,päivisin hän nukkui.Lääkkeet ei auttaneet tekivät jo pieninä annoksina lisää levottomuutta.

Vähän yli vuoden äitimme kerkisi olla hoitolaitoksessa,ja nyt eilen hän nukkui rauhallisesti pois.Meille jäi ikävä mutta samalla helpotus ettei hänen enää tarvitse kärsiä,ja hänen tahtonsa toteutui lopulta,sitä kuolemaansa hän oli toivonut jo kauan.

Joten toivon teille omaisille voimia jaksaa siinä tilanteessa jossa kulloinkin olette.

Lue lisää

Äidilläsi on nyt kaikki hyvin.

Hoitoalalla ja myös omainen kirjoitti:

Niin jokainen tietää ja tuntee omat voimavaransa ja sen jaksaako,ja milloin ja minkälaista apua tarvitsee.Huomaan että ajattelet sydämelläsi äitisi asioita,se on hyvä.

Meillä saimme hoidon järjestettyä niin että hoitotiimi me lapsista sisarukset hoidimme äitiämme kotona yli neljä vuotta,voin sanoa että se oli raskasta aikaa henkisesti.

Äidin persoona muuttui hänellä oli paha olla ja hän oli levoton niiden harhojensa takia.Melko varhaisessa vaiheessa hänestä tuli pyörätuolissa kuljeteltava /petipotilas.

Ne oli vaikeita vuosia, usein hän valvoi yöt ja jutteli,unirytmit oli sekaisin,päivisin hän nukkui.Lääkkeet ei auttaneet tekivät jo pieninä annoksina lisää levottomuutta.

Vähän yli vuoden äitimme kerkisi olla hoitolaitoksessa,ja nyt eilen hän nukkui rauhallisesti pois.Meille jäi ikävä mutta samalla helpotus ettei hänen enää tarvitse kärsiä,ja hänen tahtonsa toteutui lopulta,sitä kuolemaansa hän oli toivonut jo kauan.

Joten toivon teille omaisille voimia jaksaa siinä tilanteessa jossa kulloinkin olette.

Lue lisää

Surun kyynelten läpi kuultavat onnellisten päivien rakkaat muistot!

Teit varmasti parhaasi äitisi vuoksi ja hänen on nyt hyvä olla...

t.sadeka

sadeka kirjoitti:

Surun kyynelten läpi kuultavat onnellisten päivien rakkaat muistot!

Teit varmasti parhaasi äitisi vuoksi ja hänen on nyt hyvä olla...

t.sadeka

Kiitos teille!

Niin kyllä se on parasta ettei äidin enää tarvitse kärsiä.
Ne on ikäviä sairauksia nuo dementoivat sairaudet,ne on niin hämmentäviä monella tapaa.

Joten voimia myös teille.Jotka vielä olette rakkaiden vanhempienne hoitoasioissa kiinni.

"Sydämellä näkee pitkälle."

Hoitoalalla ja myös omainen kirjoitti:

Kiitos teille!

Niin kyllä se on parasta ettei äidin enää tarvitse kärsiä.
Ne on ikäviä sairauksia nuo dementoivat sairaudet,ne on niin hämmentäviä monella tapaa.

Joten voimia myös teille.Jotka vielä olette rakkaiden vanhempienne hoitoasioissa kiinni.

"Sydämellä näkee pitkälle."

Lue lisää

Äidilläni joka nukkui pois ,alkoi nämä ongelmat siten ensin tuli unihäiriöitä hän valvoi yöt,päivällä uni tuli.

Häntä masensi se kun ei saa nukuttua ja väsyi selvästi myös unen puutteesta.Hän halusi itse lääkäriin apua saamaan, vastaanotolla lääkäri tarras äidin sanaan kun masentaakin ei äiti muuten osannut tilaansa ilmaista eikä lääkärikään sitä penkoa että mikä se masentaa.Ja niin hän antoi siihen masennus lääkkeet,niistä ei tullut muuta vastetta kuin että entistä sekavammaksi äiti vaan meni ja levottomammaksi,ei uskaltanut yksin olla yhtään.Lääkkeitä vaihdettiin välillä ,sama tulos.

(Jälki viisaana voin sanoa varmasti äitiä pelotti ne unet joita lewynkappale taudissa sairas näkee valvailla ollessaankin.)Kukapa ei pelkäisi moisia?
Ne ei olleet hyviä unia vaan ahdistavia,ja pelottavia.

Psykiatrin pakeilla käytiin sielläkin lääkkeitä vaihdettiin,sama tulos.Sitten pään kerros kuvaus paljasti että aivojen taka osassa on ollut pieni infarkti,ei muuta hälyttävää ,mutta se selitti myös äidin pyörtyilyn ja huimauksen.Kerkisi siinä jo lonkka murtumakin,leikkauksineen tulla ensimmäisen vuoden jälkeen.

Sitten kokenut neurologi teki vuoden päästä oireiden perusteella diagnoosin Lewynkappale taudista,siinä syy miksi jopa pieniin määriin neuroleptejä hän reagoi niin voimakkaasti,eikä niistä tullut kuin sekavaksi.

Kenellä tämä on ajan kohtaista kannattaa jo alkuvaiheessa mennä alan erikoislääkärille joka on perehtynyt asiaan,muilla menee kokeiluiksi ja arvailuiksi,joista vain sairas saa lisää kärsiä.


Meillä matkojen pituus oli pahin syy miksi ei erikois lääkärille niin vain päästy ja se että lääkäreillä sattui kesälomat myös siihen saumaan,niin ei niitä aikoja saatu.

Sekin että tietää mikä on sairauden nimi helpottaa samoin mitkä on odotteet.Kyllä myös siksi on tutkittava koska on sellaisiakin tapauksia joihin on hoitoa esim.se B-vitam.puutos.

Kahviko aiheuttaa dementiaa?

Ieofa kirjoitti:

Kahviko aiheuttaa dementiaa?

Ei aiheuta. En jaksanut lukea kaikkea mutta onko kukaan havainnut että lääkkeellä nimeltä Bisoprolol olisi jotain tekemistä muistisairauden ilmaantumisen ja kehittymisen kanssa?

Lääkäri on määrännyt sitä esim.itselleni flimmeriin ja annosta on nostettu aika nopeasti 17,5 mg : aan päivässä, maksimiannos on 20 mg ja olen havainnut lääkkeen käytön jälkeen lisääntynyttä muistin heikkenemistä.

Sanoja unohtuu ja lähimuisti on ruvennut pätkimään.
Eli selkeästi muistiongelmat ovat tulleet lääkkeen annostuksen nostamisen jälkeen esiin. Vielä viime vuonna ei ollut oireita mutta nyt alkaa ilmenemään jo siten että itse kiinnitän siihen huomiota.
Bisoprolol on beetasalpaaja joka laskee sykettä. Veikkaan että muistin heikentymisessä on kyse lääkkeen vaikutuksesta verenkiertoon joka heikkenee. Esim.kaulavaltimon syke ei ole enää yhtä vahvasti tunnistettavissa, happisaturaatio on madaltanut 99 95 : een ja laskee jopa 90: een.
Pleuranestettä on kehittynyt keuhkoihin ja silti vielä keväällä kardiologi väitti että minulla on hyvä sydän joka toimii. Ei siis vajaatoimintaa ja silti beetasalpaajaa on määrätty!

Siis sydänlääkitys on päällä mutta silti sydämessä ei ole vikaa vain flimmeriä ja flutteria!?

Jos sydämessä ei ole mitään vikaa ei ole myöskään flimmeriä eikä flutteria, vai mitä?

. Terveessä sydämessä ei ole flutteria eikä flummeriä mutta sairaassa sydämessä on. Näin minun mielestäni eli lääkäri puhuu puuta heinää. Lisäksi aorta on laajentunut ja aneorysmaattinen eli siinä on pullistumia. Epäilen että myös aortaläpässä on takaisivirtausta...sydämen ultrassahan ei aortaa selkeästi kokonaisuudessaan edes näe eikä myöskään näe jos on ahtaumaa eli on sepelvaltimotauti.

Mitä enemmän sydänlääkitystä käytetään sillä on selkeä yhteys muistisairauksien kehittymiseen. Näin uskon.
Kolesterolilääkitys on taas toinen juttu.

Ihmisen vastuu terveydestä on aina itsellä? Natsien ajattelutapa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei aiheuta. En jaksanut lukea kaikkea mutta onko kukaan havainnut että lääkkeellä nimeltä Bisoprolol olisi jotain tekemistä muistisairauden ilmaantumisen ja kehittymisen kanssa?

Lääkäri on määrännyt sitä esim.itselleni flimmeriin ja annosta on nostettu aika nopeasti 17,5 mg : aan päivässä, maksimiannos on 20 mg ja olen havainnut lääkkeen käytön jälkeen lisääntynyttä muistin heikkenemistä.

Sanoja unohtuu ja lähimuisti on ruvennut pätkimään.
Eli selkeästi muistiongelmat ovat tulleet lääkkeen annostuksen nostamisen jälkeen esiin. Vielä viime vuonna ei ollut oireita mutta nyt alkaa ilmenemään jo siten että itse kiinnitän siihen huomiota.
Bisoprolol on beetasalpaaja joka laskee sykettä. Veikkaan että muistin heikentymisessä on kyse lääkkeen vaikutuksesta verenkiertoon joka heikkenee. Esim.kaulavaltimon syke ei ole enää yhtä vahvasti tunnistettavissa, happisaturaatio on madaltanut 99 95 : een ja laskee jopa 90: een.
Pleuranestettä on kehittynyt keuhkoihin ja silti vielä keväällä kardiologi väitti että minulla on hyvä sydän joka toimii. Ei siis vajaatoimintaa ja silti beetasalpaajaa on määrätty!

Siis sydänlääkitys on päällä mutta silti sydämessä ei ole vikaa vain flimmeriä ja flutteria!?

Jos sydämessä ei ole mitään vikaa ei ole myöskään flimmeriä eikä flutteria, vai mitä?

. Terveessä sydämessä ei ole flutteria eikä flummeriä mutta sairaassa sydämessä on. Näin minun mielestäni eli lääkäri puhuu puuta heinää. Lisäksi aorta on laajentunut ja aneorysmaattinen eli siinä on pullistumia. Epäilen että myös aortaläpässä on takaisivirtausta...sydämen ultrassahan ei aortaa selkeästi kokonaisuudessaan edes näe eikä myöskään näe jos on ahtaumaa eli on sepelvaltimotauti.

Mitä enemmän sydänlääkitystä käytetään sillä on selkeä yhteys muistisairauksien kehittymiseen. Näin uskon.
Kolesterolilääkitys on taas toinen juttu.

Lue lisää

Alan uskomaan että suurella osalla ikäihmisten lääkityksistä on vaikutusta aivojen hyvinvointiin ja terveyteen. Mitä vähemmän on lääkityksiä sitä vähemmän esiintyy muistisairauksia. On täysin käsittämätöntä miten hiukan yli 70- kymppisellä alkaa kehittymään muistin suhteen ongelmia varsinkin jos suvussa ei ole esiintynyt Alzheimerin tautia tai muun tyyppistä dementiaa.
Korkea pulssi , yli sadan , estää muistisairauden kehittymistä johan jo urheiluharrastus kertoo että korkea syke on aina parempi kuin matala syke. Eli kaikki lääkkeet jotka hidastavat sykettä ovat muistisairauksien kehittymisen kannalta vaarallisimpia.