Teemme opinnäytetyötä aiheesta lapsen selviytyminen ja hoidon järjestäminen äidin sairastaessa synnytyksen jälkeistä masennusta. Kerro meille lapsen selviytymisestä äidin masennuksen aikana.
Esimerkiksi: Minkälainen perhe? Kuinka lapsen/lasten hoito järjestettiin? Miten äidin masennus näkyi lapsen käyttäytymisessä? Minkälainen vuorovaikutussuhde äidillä ja lapsella oli äidin masennuksen aikana, entä sen jälkeen?
Vastata voit vapaamuotoisesti joko tällä keskustelupalstalla tai sähköpostitse osoitteeseen: [email protected] Vastaukset käsittelemme luottamuksellisesti.
Kiitos!
Reija Lylykangas ja Marjukka Sivula
Esimerkiksi: Minkälainen perhe? Kuinka lapsen/lasten hoito järjestettiin? Miten äidin masennus näkyi lapsen käyttäytymisessä? Minkälainen vuorovaikutussuhde äidillä ja lapsella oli äidin masennuksen aikana, entä sen jälkeen?
Vastata voit vapaamuotoisesti joko tällä keskustelupalstalla tai sähköpostitse osoitteeseen: [email protected] Vastaukset käsittelemme luottamuksellisesti.
Kiitos!
Reija Lylykangas ja Marjukka Sivula
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anteeksi vaan mutta kovin oli outoja kysymyksiä.
Esim.miten lapsi selviytyi äidin sairastuttua, tai luonnollisesti oikeita kysymyksiä heille jotka itse eivät ole käyneet moista juttua läpi.
Itse "sekosin "päästäni, kun oli mennyt n.1,5 viikkoa yli ajan.
Sanoin ukolle ettei koko muksua olekkaan, hän tuijotti mahaani suu auki eikä sanonut mitään.
No, viikolla 42 käynnistettiin, todettakoon että oli 42v., päästiin kotiin seuraavana päivänä(oli kiire kun 1,5 vuotias iso-sisko odotteli...
No, se alkoi niinkuin "salaa", en laittanutkaan nukkumaan omaan sängkyyn, vaan otin viereeni.
Tietty en uskaltanut kunnolla nukkua kun pelkäsin että käännyn hänen päälleen.
Päivisin jopa kun menin veskissä käymään, en laskenut alas kainalosta.
Isompi oli sisä-tiloissa n. 2kk kun pelkäsin että joku huomaa miten huono äiti olen, ja vie vauvan pois.
En tietenkään ajatellut että kaikki tutut mutsit mieheltäni kyseli miten vaimo ja vauva voivat.
Siis se MIELETÖN PELKO että joko kuolee tai muuten häviää kun jo kerran totuin ajatukseen ettei sieltä vatsasta mitään tulekkaan, koko raskaus kuvittelua.
Kaikki tämä on totta, tänä päivänä en voi ymmärtää...
No, neuvolaan en tietenkään mennyt lähetin mieheni, siellä myöhemmin sain kuulla, että olisivat ottaneet minuun yhteyttä koti-käynnillä, vauva kasvoi ja kehittyi niinkuin asiaan kuuluu.
Mutta yht äkkiä ei näy äitiä missään.
Enhän voinut "mennä sinne ja näyttää naamaani" niin huono äiti kun olen ja vaan iten ja tillitän.
Meni n. 2kk. olin laihtunut 20kg, mies kanssa todella hermostui sanoi mulle tosi pahasti, otin ja rohkaisin mieleni.
Lähdin koiran kanssa kävelylle, soitin terveyskeskuksen ulkopuolella lääkäriin, siis hoitajalle, kerroin ja itkin tilanteen.
Ottivat heti vastaan.
2 tuntia lääkäri teki ylitöitä, lopetettiin hänen kanssaan, itkin ja jullitin, kerroin kaikki,
ensimmäisenä soitti lääkäri miehelleni, että nyt vaimo nukkuu imovanen avulla viikon, käykö että mies on kotona??
Sitten sain lääkettä nimeltä cipramil, 2 viikon kuuri opamoxia.
Siis se 2 tunti lääkärin kanssa, sitten unikuuri ja cipralexit.
Plus että äitiysneuvolan täti ja neuvolan täti molemmat tulivat hätiin.
Tämä tapahtui H:linnassa, nykyään asumme Tampereella.
Kaikki v.2001.
Tänä päivänä kaikki on ihan kivasti, tytöllä on lauantaina 5-synttärit, olen saanut kuulla useasti että tämä sairaus on keksittyä, eipä juuri ole.
Siis nuo teidän kysymykset??
Askarruttaa!
Missään ei kysytä äidin vointia?
Miksi?
Miten reagoi n.3.viikoa vanha ihminen kun äiti on masentunut????
Ei mitenkään.
Kunhan saa ruokaa ja kuivat vaipat ja kylvyn että saa nukkua.
No, okei tämä on minun kokemus muista en tiedä, olisi muuten kiva saada kommentteja etenkin sinulta Marjukka!
Teemme tällä kertaa opinnäytetyön nimenomaan lapsiin liittyen, sillä aikaisemmin on jo tehty paljon tutkimuksia ja opinnäytetöitä äitien näkökulmasta. Tietysti äitien mielipide on tärkeä ja masennus on vakava asia, mutta nyt on tarkoituksena juuri saada selville, miten mahdollisesti masennus vaikuttaa lapseen ja tämän kehitykseen. Voimme kuvitella että pieni lapsi ei reagoi mitenkään äidin masennukseen, mutta luulo on väärä, sillä aivan pieni vauvakin reagoi äidin käyttäytymiseen ja tunnistaa äidin mielialan vaihtelut. Lisäksi haluamme myös saada tietoa lasten sekä vastasyntyneen, että vanhempien lasten hoidon järjestämisestä ja selviämisestä äidin masennuksen aikana, niille, jotka ovat joutuneet tai mahdollisesti joutuvat tähän samaankoko perheenei vain äidin kannalta raskaaseen tilanteeseen.
lapsi tulee maaliskuuussa mutta jo masennuin:
Miksi eilisessä Conan O´Brianin talkshowssa näytettiin hirvittävä turkulaisten lähettämä video? Miksi oi miksi?
Miksi ruskeapukuiset läskihomot liikehtivät siinä kuvottavan ällöttävästi. Taas sai hävetä silmät päästään kun turkulaiset kokoomusnuoret häpäisivät koko suomen kansan!
Voisitteko arvon naiset jutella näitä tuolla "äitien jutut"-palstalla?!!! Mua ainaki haittaa ku tää on suunnelleen ainoo mis miehet voi jutella asioistaan ja sit tänne tunkee naisii kaikkialta! Vai oliko tarkotus kysellä miten miehillä menee jos vaimo sairastuu masennukseen? Kaikki vastanneet näyttää nimittäin olevan naisii... Huoh!!!!
Miehet saavat ehdottomasti vastata kyselyymme lastensa puolesta ja juuri oman kokemuksensa siitä miten lapsi/lapset selvisivät äidin ollessa masentunut, sillä lapsethan ei varmaan itse pysty kysymyksiimme vastaamaan eikä se ole tarkoituskaan. Siis kaikki miehet nyt kirjoittamaan kokemuksistaan ja naiset voivat kirjoitella äitien palstalle esimerkiksi.
kun mies saa kirjoittaa. Mies sai itkeä jo kaheksakytluvulla.
Mies saa ruveta elämään lapsensa kanssa isyyttä ehkä vielä tällä vuosisadalla..
mun isobroidi ja sen hullu akka alko venaamaan taannoin... masennuin. Synnyttivät pojan... masennuin.
Naapuriin synty lapsi joka huutaa ... masennuin....
Maailmaan syntyy nälkää näkeviä lapsia .... masennuin.