kuoleeko

ihan takuulla on ujous jollain tavalla perinnöllistä...kuten jotku luonteen piirteet yleensä. mutta ainahan itseään voi kehittää ja kasvattaa...vai voiko?

hipe kirjoitti:

ihan takuulla on ujous jollain tavalla perinnöllistä...kuten jotku luonteen piirteet yleensä. mutta ainahan itseään voi kehittää ja kasvattaa...vai voiko?

Kyse ei ole perinnöllisyydestä vaan samaistumisesta ennemminkin. Kun vanhempi käyttäytyy ujosti tilanteissa, imee lapsokainen käyttätymiseensä tätä samaa vivahdetta.
Ja huom. lapset ovat erittäin tarkkoja, lapsia ei tule aliarvoida kokemattomuutensa takia.

..... kirjoitti:

Kyse ei ole perinnöllisyydestä vaan samaistumisesta ennemminkin. Kun vanhempi käyttäytyy ujosti tilanteissa, imee lapsokainen käyttätymiseensä tätä samaa vivahdetta.
Ja huom. lapset ovat erittäin tarkkoja, lapsia ei tule aliarvoida kokemattomuutensa takia.

Täällä taas kerrotaan absoluuttisia totuuksia vai? Kukaan ei pysty sanomaan tarkasti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat missäkin suhteessa ujouteen tai mihinkään muuhunkaan luonteenpiirteeseen. Ihmisen luonne on joka tapauksessa osin geeneissä.

__O__ kirjoitti:

Täällä taas kerrotaan absoluuttisia totuuksia vai? Kukaan ei pysty sanomaan tarkasti, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat missäkin suhteessa ujouteen tai mihinkään muuhunkaan luonteenpiirteeseen. Ihmisen luonne on joka tapauksessa osin geeneissä.

Mutta jos joku kannattaa perinnöllisyyden näkökulmaa, ajan minä jotain toista kantaa. Vai pitäiskö kaikkien päivitellä yhtä ja samaa totuutta? Sehän nyt on selvää, että ei mikään asia -ja ainakaan ujous- ole yksiselitteinen.

"EnnemminKIN"