Moi!
Minkälaisia teidän paniikkikohtaukset olivat alussa ja missä vaiheessa hakeuduitte sitten lääkärin vastaanotolle? Mun äidillä todettiin jokin aika sitten paniikkihäiriö (pitkien tutkimusten ja monien epäonnistuneiden diagnoosien jälkeen) ja se sai siihen lääkityksen. Mä oon huomannu itelläni samankaltaisia oireita kuin äidilläni ja ajattelin aina ennen, et ne johtuu vaan stressistä tai jännityksestä tms. Mä haluisin käyvä lääkäris et saisin varmuuden, mut en kuitenkaan uskalla mennä sinne, ku pelkään ettei ne ottais mua vakavasti. Siks mä kysyisinkin et minkälaisii teijän lääkärireissut on ollut? Mitä tutkimuksia tehtiin ja minkälaista hoitoa saatte ja mitä vaaditaan, et saisi lääkehoidon? Mun kohtaukset ei oo ollu yleensä kovinkaan pahoja, mutta haluaisin kuitenkin saaha jotain helpotusta... Olisin todella kiitollinen, jos vastaisitte :)
Minkälaisia teidän paniikkikohtaukset olivat alussa ja missä vaiheessa hakeuduitte sitten lääkärin vastaanotolle? Mun äidillä todettiin jokin aika sitten paniikkihäiriö (pitkien tutkimusten ja monien epäonnistuneiden diagnoosien jälkeen) ja se sai siihen lääkityksen. Mä oon huomannu itelläni samankaltaisia oireita kuin äidilläni ja ajattelin aina ennen, et ne johtuu vaan stressistä tai jännityksestä tms. Mä haluisin käyvä lääkäris et saisin varmuuden, mut en kuitenkaan uskalla mennä sinne, ku pelkään ettei ne ottais mua vakavasti. Siks mä kysyisinkin et minkälaisii teijän lääkärireissut on ollut? Mitä tutkimuksia tehtiin ja minkälaista hoitoa saatte ja mitä vaaditaan, et saisi lääkehoidon? Mun kohtaukset ei oo ollu yleensä kovinkaan pahoja, mutta haluaisin kuitenkin saaha jotain helpotusta... Olisin todella kiitollinen, jos vastaisitte :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
pitäisi selvittää, onko kyse kovasta jännittämisestä vaiko paniikkihäiriöstä ja siksi kysynkin, että miten oireilet?
Tämä on tärkeää, on turhaa lähteä hakemaan soitellen sotaan menolla lääkkeitä, joiden kanssa saa sitten vatvoa onko oikeita jne.Vaikka äidilläsi olisikin paniikkihäiriö ei se tarkoita, että sinulla olisi. Voihan olla, että äitisi myötä asia on tullut itsellesi pintaan. Usein käy niin, että vaikka ystävä sairastuu vakavasti ja sitten alammekin tuntea samanlaisia oireita; )
Tämä ei tarkoita, että vähättelisin, et kertonut oireista ja halusin tuoda esille sen, että asia on kohtalaisen tärkeä pointti.Sanoit, että kohtauksesi eivät ole olleet pahoja, joten kannattaisiko miettiä myös muita keinoja kuin lääkitys?Mene käymään lääkärissä, kerro miten oireilet ja missä, kuinka usein jne. ja siinä se. Julkinen puoli ei ainakaan tutki mitään, ellet erikseen pyydä tai ole syytä epäillä.Sitten vaan ulos resepti kädessä,jos se tarpeen on, ei siis mitään sen kummempaa.Lääkärit uskovat sinua kyllä ja lähtevät siitä lähtökohdasta sinua hoitamaan.
Yhden neuvon sinulle annan, kun olet suht tuore tapaus paniikissa, niin vältä liiallista netissä pyörimistä ja lukemasta siis kaikkia kauhutarinoita paniikista. Itse tein alkutaipaleella sen ja sanon, että mitä enemmän luin sen enemmän sairastuin! Jos teksti on asiallista ja auttavaa niin mikäs siinä, mutta ne missä kerrotaan kaikki mahdolliset pelot ja kauhut, vältä niitä.Muuten voit huomata pian pelkääväsi sitä sun tätä ja olevasi todella ahdistunut.Tämä on ihan hyvää tarkoittava neuvo: )
Ja tarkoitushan on parantua, ei ahdistuA; )
Nyt vaan rohkeasti lääkärin pakeille, ei siellä kukaan epäile, ihan vakavasti ottavat. Tsemppiä.