Tämän tekstin kopioin yheltä palstalta. En kerro kirjoittajaa, en edes miltä palstalta, mutta toivon että joku kiusaaja tämän lukis ja ajattelis vähän.
"Koulukiusaaminen alkoi kohdallani jo esikoulussa. Ikää kun tuli lisää, se paheni. Opettaja ala-asteella osallistui siihen, laittamalla minut kiusaajieni kanssa samaan pöytään jne. Muistoiksi jäivät murtunut kylkiluu ja arvet. Fyysisen kiusaamisen olisi kestänyt, ei psyykkistä. Yläasteella tilanne paheni, vaikka kiusaajat olivatkin toisella luokalla. Olin 7:llä luokalla, enkä siihen mennessä ollut luonut yhtään pysyvää kaverisuhdetta.
Koulunpäättäjäisdiskossa päälleni syljettiin ja minua huoriteltiin. Yhdeksännellä luokalla pinnasin viimeiset 3kk, astumatta jalallani kertaakaan koulun pihalle. Äitini teki kaikkensa auttaakseen tilannetta, mutta se vain pahensi asiaa. Yökaudet jatkunut puhelinhäirintä, kirjeet... 15.vuotiaani yritin itsemurhaa, onnistumatta.
Olen nyt 20vuotias, kärsin maanis-depressiosta, paniikkihäiriöstä ja ahdistun voimakkaasti ollessani ihmisten joukossa. Onneksi koiraharrastukseni ei ole kärsinyt pahemmin, mutta näyttelyihinkään en pystyisi menemään ilman lääkitystä.
Ja kertaakaan elämäni aikana, minulle ei kerrottu MIKSI? 15vuotta koulukiusaamista jätti arvet. Ja se ei ole loppunut vieläkään... elän yhä painajaistani uudelleen ja uudelleen. Unissani. Minulla ei ollut koskaan kavereita ja ihmissuhteiden luominen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Kerron tämän vain yhdestä syystä, että te, jotka luette, ymmärrätte miten suuri vaikutus yhdellä nimittelysanalla voi olla. Kiusaaminen alkaa vain siitä yhdestä sanasta. Se on kuin heittäisi lumipallon vyörymään alas rinnettä. Pallo kasvaa ja lopuksi sitä ei voi enää hallita.
Viime viikolla näin kiusaajani kaupassa. Eräs heistä kutsui minua lutkaksi. Seurauksena oli paniikkikohtaus ja ambulanssikyyti sairaalaan. En kaipaa sääliä, olen oppinut elämään ilman sitä. Toivon vain, että ihmiset ymmärtäisivät tekojensa ja sanojensa seuraukset. Se yksi ainoa sanottu tai sanomatta jätetty sana vaikuttaa yhden tai useamman ihmisen elämään. "
Tuoko on se kohtalo jonka tahdotte ihmisille aiheuttaa kiusaamalla? Monen mielestä kiusaajat on nynnyjä heikoimmasta päästä, näin myös mun mielestäni.
"Koulukiusaaminen alkoi kohdallani jo esikoulussa. Ikää kun tuli lisää, se paheni. Opettaja ala-asteella osallistui siihen, laittamalla minut kiusaajieni kanssa samaan pöytään jne. Muistoiksi jäivät murtunut kylkiluu ja arvet. Fyysisen kiusaamisen olisi kestänyt, ei psyykkistä. Yläasteella tilanne paheni, vaikka kiusaajat olivatkin toisella luokalla. Olin 7:llä luokalla, enkä siihen mennessä ollut luonut yhtään pysyvää kaverisuhdetta.
Koulunpäättäjäisdiskossa päälleni syljettiin ja minua huoriteltiin. Yhdeksännellä luokalla pinnasin viimeiset 3kk, astumatta jalallani kertaakaan koulun pihalle. Äitini teki kaikkensa auttaakseen tilannetta, mutta se vain pahensi asiaa. Yökaudet jatkunut puhelinhäirintä, kirjeet... 15.vuotiaani yritin itsemurhaa, onnistumatta.
Olen nyt 20vuotias, kärsin maanis-depressiosta, paniikkihäiriöstä ja ahdistun voimakkaasti ollessani ihmisten joukossa. Onneksi koiraharrastukseni ei ole kärsinyt pahemmin, mutta näyttelyihinkään en pystyisi menemään ilman lääkitystä.
Ja kertaakaan elämäni aikana, minulle ei kerrottu MIKSI? 15vuotta koulukiusaamista jätti arvet. Ja se ei ole loppunut vieläkään... elän yhä painajaistani uudelleen ja uudelleen. Unissani. Minulla ei ollut koskaan kavereita ja ihmissuhteiden luominen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Kerron tämän vain yhdestä syystä, että te, jotka luette, ymmärrätte miten suuri vaikutus yhdellä nimittelysanalla voi olla. Kiusaaminen alkaa vain siitä yhdestä sanasta. Se on kuin heittäisi lumipallon vyörymään alas rinnettä. Pallo kasvaa ja lopuksi sitä ei voi enää hallita.
Viime viikolla näin kiusaajani kaupassa. Eräs heistä kutsui minua lutkaksi. Seurauksena oli paniikkikohtaus ja ambulanssikyyti sairaalaan. En kaipaa sääliä, olen oppinut elämään ilman sitä. Toivon vain, että ihmiset ymmärtäisivät tekojensa ja sanojensa seuraukset. Se yksi ainoa sanottu tai sanomatta jätetty sana vaikuttaa yhden tai useamman ihmisen elämään. "
Tuoko on se kohtalo jonka tahdotte ihmisille aiheuttaa kiusaamalla? Monen mielestä kiusaajat on nynnyjä heikoimmasta päästä, näin myös mun mielestäni.
Vastaukset 27
Vanhimmat
harmi,kun jotkut lapset/nuoret on noin ilkeitä.
kiusaaminen on tosi säälittävää.KIUSAAJAT PAINUKOON KUUSEEN!
mua on kiusattu koko opiskelun ajan ja sitä jatkuu edelleen. siis jos sua on kiusattu niin olisi todella mukavaa jutella sun kanssa.
Törkeätä kuinka he voivat kylmyydessään pilata jonkun ihmisen elämän.Pitkäaikainen kiusaaminen mikä on toistuvaa voi saada aikaan ikäviä arpia.
Itseäni on kiusattu.Erityisesti tytöt ovat kiusaneet minua.Enää minua ei kiusata.Enkä edes ota kuuleviin korviini muiden huoritteluja.Saisivat maksaa teoistaan!!
Ekalta luokalta aina ysille asti samat henkilöt kiusasivat, ja myös kouluajan ulkopuolella. Asuimme viereisissä taloissa.
musta on säälittävää kiusata .
jotkut tekee sitä siks ,että vaikka
"pääsis jengiin" ja ois muka hirvee kovis.
kiusaaminen osottaa ,että on heikko itsetunto tai ,että pitää purkaa vihaa toisiin.
itse en kiusaa ,koska tiedän miltä kiusaaminen tuntuu ja yritän puolustaa niitä joita kiusataan.
toi juttu kertoo miltä kiusatuista tuntuu.
on säälittää kiusata ihmisiä erilaisuuden takia.
erilaisten ihmisten ystävällä on syytä olla ylpeä ystävistään.minä en ainakaan kestäisi ,että
kaikki olisivat samanlaisia.
koulussa tekisi mieluiten suksittaa kuuseen kiusaajat.jos kiusaamisesta (vaikka muidenkin)
kertoo luokanvalvojalle aletaan heti kiusaamaan
sitä joka on kertonut asiasta.kiusaajia olisi rankaistava. jotkut kiusaajat eivät ymmärrä kuinka pahaa he saavat aikaan .kuten nuo paniikkikohtaukset!!!!
MIETTIKÄÄ KIUSAAJAT MITÄ TEETTE!!!!!!
Moi kaikki! Mä satuin lueskelemaan näitä juttuja kiusaajista ja tuli mieleen,että ite haukkuessanne kiusaajia ette oo yhtään niitä parempia.Pitäis muistaa myös, ettei kiusaajallakaan oo helppoa,mua on itseänikin kiusattu ekalta luokalta asti, mut en oo katkera kiusaajilleni,haluan yrittää ymmärtää heitäkin,ja tiedoksi teille, joita kiusataan,muistakaa että kiusaajan itsetunto on heikko,vaikkei siitä apua olisikaan,tiedätte itse olevanne enemmän kuin muut tietävät! Te kaikki olette ainutlaatuisia eikä teitä voi laittaa arvojärjestykseen,te olette kaikki painonne arvosta kultaa.
Me ei haukuta kiusaajia, me kerrotaan faktoja.
ja se, että on heikko itsetunto, antaa sitten syyn alata kiusaamaan toisia ja saada heidätki menettämään itsetuntonsa? Mä en ainakaan tuu IKINÄ antamaan kiusaajille minkäänasteista ymmärrystä, mun puolestani, he saisivat kärsiä saman kohtalon kuin he, joia on kiusanneet. Eli, tässä tapauksessa, paniikkikohtaus joka kerta kun haukutaan.
No mun mielestä silmä silmästä sääntö pätee tässä jutussa. Jos on itse niin sairas, että saa mielihyvää toista kiusaamalla ja pilaamalla toisen ihmisen elämän, niin en tunne mitään myötätuntoa tällaista henkilöä kohtaan.. Eli olisi täysin oikein, että saisi itse kuulla päivittäin sammaa kiusausta, mitä kiusattu on joutunut kokemaan. Tunne erään tytön, jota on kiusattu jo varmaan 8 vuotta, eikä se ota loppuakseen. Tänä kesänä oli tämä tyttö ruvennut vapisemaan ja huutamaan (sai varmaan jonkun kohtauksen), kun yksi kiusaajista oli sanonut sille jotain. Tämä tyttö kävelee koulussa pää alaspäin ja katselee maahan, ei puhu kenellekkään. Asiat voisivat olla toisin, jos ei tätä tyttöä olisi kiusattu 1 luokalta lähtien joka päivä. Itse olen kokenut saman kohtalon. Minua kiusattiin 6 vuotta, koska olin hiljainen ennestään, eikä se auttanut, että kiusaajat huutelivat mulle, että mykkä ja puhu jotain!!
Mua ei huolittu koskaan mihinkään, ei ikinä ja jos koulussa valittiin pulpettiparit, ja joku muu joutui parikseni, tuli kauheet aploodit ja naurut,että "hyvä mikko!! onx kivaa istuu mykäs vieressä?" opettajan kuullen. Kerran mut yritettiin saada puhumaan, niin, että mua hakattiin karttakepillä niin kauan, kunnes oli pakko huutaa. (rupesin itkemään) no koko luokka nauroi. kerran sain superpallosta koko ajan päähäni. Se ei tosiaan tunnu kivalle. Itse asiassa itkin jokaisena yönä itseni uneen ja koulumatkat itkeä vollotin. se henkinen tuska oli pahin.. Äitini, kaverini, ei kukaan tiedä, että olen joutunut kiusatuksi. Olen yrittänyt itsemurhaa. Ensimmäistä kertaa 13 vuotiaana viilsin ranteeni saksilla, se jäi kuitenkin yritykseksi, sillä en voinut kuitenkaan tappaa itseäni.. arvet on vieläkin.. kirjoitin jo itsarikirjeen kaappiini. Semmoiset jäljet tuo kiusaaminen jätti, etten pysty tuntemattomille jutella, en aloittaa keskustelua, jos puhun jonkun kanssa oon kauhusta jäykkä.
Ei mulla sitten muuta.. Se, ettei kiusaajilla ole helppoa, ei ole mikään syy kiusata toista ihmistä. ja voin sanoa, jos kiusaajalla ei ole helppoa, kiusatulla on vielä vaikeampaa, aivan varmasti.
Haluat ymmärtää kiusaajiasi, mutta, ymmärrätkö edes itseäsi? Sinä sanot näin: "Olette kaikki painonne arvoista kultaa" Eli kiusaajatkin ovat. Niinkö? Kaikki ovat niin arvokkaita, että ei voi järjestystä pitää. Miten sitten voidaan alentua kisuaajan tasolle? Eivätkös kiusaajatkin ole arvokkaita? Miksei heille voi sanoa, että pidä turpa kiinni, niin vajoat arvoasteikolla -> niin mihin?
Kuvitellaan tilanne: Tiikeri hyökkää sinua kohti. Sinä hytiset pelosta. Ymmärrät, että sillä on nälkä. Sinä varmasti annat sen syödä itsesi, koska ressukka tarvitsee ravintoa. Oletetaan, että pääset turvaan, kun pelästytät tiikerin. Et kehtaa pelästyttää tiikeriä, koska silloin alentuisit samalle tasolle kun tämä tiikeri.
En mä tietenkään tarkoita, ettei saa puolustautua, tietenkin saa! Sä ymmärsit nyt aivan väärin. Ja tiikeri on kuule aika eri asia, se ei oo lihansyöjä ollakseen ilkeä tai tunteakseen itsensä vahvaksi, se toimii vaistonsa varassa. Onko ihminen sun mielestä paha syödessään lihaa? Tai rakentaessaan taloja? Ei,ihminen pyrkii selviytymään elossa. Sama pätee tiikeriin. Ja kiusaamisesta vielä,sinusta ihminen,joka kiusaa toisia on halveksittava,mutta menehän itseesi:etkö sinä muka koskaan ole sanonut pahaa toisista tai pahoittanut jonkun mieltä? Me olemme kaikki inhimillisiä,ja minulle riittää, että tiedän sen.
Mä tiedän sen,mä vaan koetan saada teidät ajattelemaan just sitä,että mikä voi saada ihmisen niin epätoivoseks että se on valmis pilaamaa toisen ihmisen elämän vain itsensä vuoksi. Ja mä tiedän kuinka kamalaa se on. Mua on kiusattu myös,ekalla luokalla siitä,että vanhempani pitivät baaria,toisen luokan alussa vaihdettuani koulua siitä,että minulla on etupurenta,ylä-asteelle mennessä siitä,että minulla oli raudat...Aina löytyi joku syy,tuntui kuin otsaan olisi painettu leima "kiusattu" tai jotain.Pelkään vieläkin mennä kouluun,kierrän kaukaa muut ihmiset peläten jonkun hetkellä millä hyvänsä käyvän kiinni,alan täristä mielettömästi jonkun tullessa liian lähelle...Minulla on myös ollut rytmihäiriöitä paniikkikohtausten yhteydessä,eikä koulunkäynti ole helppoa vieläkään,vaikka olen jälleen uudessa koulussa jossa minua ei kiusata,muttei ole ystäviäkään.Mutta minä aion selvitä,tästä tie voi viedä vain ylöspäin.Se on minun mielipiteeni ja haluan uskoa siihen.
Ehkä se on faktaa,mut se on vain puolet totuudesta.
on eriasia sanoa joskus jotain pientä, kun kiusata ja haukkua päivä toisensa perään, usean vuoden ajan.
Jep, tikru tappaa saadakseen ruokaa. Se ei ollut pointti.
Mutta kun haukutaan kiusaajia, joku tässä taisi mainitakin, kerromme faktoja ;).
P.S Oletkos koskaan kohdannut narsistia(=luonnehäiriöstä)? Minä olen. Voin sanoa, ilman pelkoa että vajoan samalle tasolle, että se on kusipää. Tämä perkele kun nauttii kaikesta huomiosta, mitä saa, eli ei paljoa auta jos sanon haista mulkku paska, koska hän saa tästä huomiota. Ja kun se näkee, että kiusaaminen toimii, hommaa jatketaan. Tätä on vähän monimutkaista selittää, miksi hän kiusaa jne. mutta sekään ei ole aina saadakseen huomiota, vaan siihen liittyy halu kontrollista ja manipuloinnista yms.
Joo nyt loppu.
"Mä satuin lueskelemaan näitä juttuja kiusaajista ja tuli mieleen,että ite haukkuessanne kiusaajia ette oo yhtään niitä parempia."
Hei heetkonen... Siis jos joku täällä totetaa kiusaajista YLEISESTI, että se mitä ne tekee on väärin, onko se kiusaamisen veroista? Kukaan ei täällä oo sanonut, että se Jyripetteri Peevo sieltä Perämettän koulusta on muuten ihan paska jätkä kun sillä on finnejä. Miten sä voit edes verrata yleistä paheksuntaa varsinaiseen kiusaamiseen? Niillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ja ennen kaikkea kiusaajat on arvostelun ansainnut, toisin kuin useimmat kiusatut.
Tossa se tuli. Asiaa.
"...kierrän kaukaa ihmiset peläten jonkun koska tahansa käyvän kiinni,alan täristä mielettömästi jonkun tullessa liian lähelle. Minulla on myös ollut rytmihäiriöitä paniikkikohtausten yhteydessä..."
Tuon jälkeen, en usko että sisimmässäs haluat ymmärtää kiusaajia ja antaa heille anteeksi... Ei oo MITÄÄN, ei MITÄÄN, jolla ne sovittais tekonsa. Asiaa tietysti auttaa, että lopettaa ja pyytää tekosensa anteeksi, mut mikään ei tuo takasi sitä menetettyä ihanaa lapsuusaikaa, joka on kiusaamisella tärvelty!
Tähän väliin voisin kertoa, että mua ei oo kiusannut, enkä oo mäkään ollu kiusaaja. Silti mä inhoan kiusaajia. Mä oon joutunu kattomaan monia tapauksia sivusta, kuinka sielut revitään hajalle, koska en oo uskaltanu tehä asialle mitään. Viime kerran näin tapauksen kutosella; ujona, pienenä tytöntyllerönä.
En edes yritä selittää...Te ette selvästikää uskois vaik kertoisinki jotai...
Jaa,ei se kyllä ole yhtään eri asia,kaikki saattaa alkaa vaa yhestä pienestä sanasta tai lauseesta, niin ku lumipallo joka heitetää kierimää mäkeä alas.Se tuntuu mitättömältä,mut se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...Ja kuvittele,jos sua olis itteäs kiusattu monta vuotta, ja joku tulis sanoo jotai ihan pientä vaa, jotai millä ei oo merkitystä sille itellee,mut josta sua on kiusattu iät ajat.Oisko se susta mitätöntä? Epäilen syvästi...
Toi on vaan naurettava yritys välttyä nolaamasta itteään entistäkin pahemmin.
jotkut voi tietämättään kiusata .sen ymmärrän jotenkin, mutta kun tahallaan haluu juuri
jollekkin mielipahaa niin sitä en hyväksy!!!
Jos jotakin kiusataan jatkuvalla syötöllä, ja kiusattu tuntee olonsa todella pahaksi, niin ei siinä oikein tule ajateltua sellaista asiaa kuin että "olenko minä nyt yhtä kuin kiusaaja?".
Sitäpaitsi, onko siitä jotain hyötyä? Eikös sinun periaatteellasi pitäisi yrittää auttaa tätä kiusaajaa? Mikset kerro kenellekään että sinua kiusataan? Saisivat nämä kiusaajat apua ongelmiinsa, eikä tarvitsisi miettiä sitä, että miksi ne kiusaa?
Kiusaajat ovat heikkoja ihmisiä, ja luonto kyllä karsii ne pois.
Entäpä sitten kun tämä kiusaaja ottaa kepin ja alkaa mätkimään koiraasi? Pitääkö sitä yrittää ymmärtää, että sillä kiusaajalla niin vaikeeta? Entä jos sinä sitten puolustat sitä koiraasi, ja lyöt sitä kiusaajaa, alennutko samalle tasolle? Et.
Niin, ja ihminenhän ilmaisee tunteensa. Se ei paljoa ainakaan minulla paina, jos sanon että kiusaajat ovat p*skoja. Hehän tekevät juuri sitä, mikä heistä tekee niin p*skoja. Kaikilla ihmisillä on mielipiteensä kiusaajista, sinulla näkyy olevan vähän erilainen kuin suurimmalla osalla.
Mikä ihme on tällasta "tietämättään kiusaamista"? Mun mielestä tietämättään voi loukata, mutta kiusaaminen on aina tahdonvaranen juttu. Sanoohan sen jo nimikin.
mitä tälle kaikelle sit voi tehä?!
En minäkää Julia, rajansa kaikella ;)