Äh.. Miksi mikään ei tunnu miltään? Ei huvittaisi tehdä yhtään mitään, mutta tekemättömyyskin vituttaa. Eli totaalinen innostuksen puute vaivaa.
Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Edes toisille ihmisille ei enää huvita puhua mitään. Sitä vain on omissa maailmoissaan. Jopa rakkaat harrastukset tuntuu merkityksettömiltä. Sitä vain raahautuu niihin kerta toisensa jälkeen sen takia, kun tietää että ne on rakkaita, vaikka tuntuu ettei ne anna enää yhtään mitään iloa.
Ainoastaan alkoholin avulla pystyn innostua asioista. Alkoholia meneekin ihan liikaa. Halu olisi juoda vaikka koko ajan mutta järki sanoo, että STOP. Tiedän että alkoholin tuoma innostus on vain valetta. Siksi en sitä halua.
Siitä ei ole montaakaan vuotta kun kaikki oli vielä edessä. Uutta ja innostavaa. Nyt tuntuu niin kuin kaikki (hyvä) olisi jo takanapäin. Minulla olisi lahjoja vaikka mihin. Pystyn mihin tahansa jos minulla on tarpeeksi motivaatiota saavuttaa se. Mutta kaikki tuntuu turhalta. Ja olen vasta 22-vuotias.
Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Edes toisille ihmisille ei enää huvita puhua mitään. Sitä vain on omissa maailmoissaan. Jopa rakkaat harrastukset tuntuu merkityksettömiltä. Sitä vain raahautuu niihin kerta toisensa jälkeen sen takia, kun tietää että ne on rakkaita, vaikka tuntuu ettei ne anna enää yhtään mitään iloa.
Ainoastaan alkoholin avulla pystyn innostua asioista. Alkoholia meneekin ihan liikaa. Halu olisi juoda vaikka koko ajan mutta järki sanoo, että STOP. Tiedän että alkoholin tuoma innostus on vain valetta. Siksi en sitä halua.
Siitä ei ole montaakaan vuotta kun kaikki oli vielä edessä. Uutta ja innostavaa. Nyt tuntuu niin kuin kaikki (hyvä) olisi jo takanapäin. Minulla olisi lahjoja vaikka mihin. Pystyn mihin tahansa jos minulla on tarpeeksi motivaatiota saavuttaa se. Mutta kaikki tuntuu turhalta. Ja olen vasta 22-vuotias.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni selviä masennuksen oireita kannattaisi puhua lääkärille. Harrastuksiasi älä jätä vaikkei ne nyt miltään tuntuisikaan. Nimim. Kokemusta on
Voipi olla. Tyttöystävä on monta kertaa sanonut samaa. Että kannattaisi hakea apua. Mutta mitä apua siitä muka olisi? En jaksa uskoa. Omat vanhempani kärsii molemmat mielenterveysongelmista vaikka ovatkin apua aikanaan hakeneet. Mieli on se mikä on.
Hei!
Pikavauhtia siitä lääkäriin. Nimenomaan Psykiatrian lääkäriin. Siellä puhut etkä pussaa.
Tämä on se tie mistä lähdet kulkemaan ja apua hakemaan. Minulla oli kaikki, sitten tuon mörön masennuksen vuoksi meni kaikki. Perhekkin....
Mutta ymmärtäväinen vaimo auttoi ja on minulla hän vieläkin.....
Älä odota enää.... Kaikki noi väymykset ja haluttomuus on jo merkki vakavasta oireesta. Kuuntele tyttöystävääsi ja mene, menkää yhdessä juttelemaan. Hyvä ystäväsi voi tuoda arvokasta tietoa sinusta siellä lääkärissä..... jne....
MENE.... Ja sitten hakeudut psygolokille jatkoasiat puimaan...
Terv eikka