mitä pitäisi tehdä...?

apua kirjoitti:

Epäilen että poikaystävälläni on työuupumus, masennus, ehkä molempia. Mitä voisin tehdä? Hän on täysin vetäytynyt kaikesta sosiaalisesta elämästä, ei jaksa vastata puhelimeenkaan. Kaikki ilo tuntuu kadonneen ennen niin hauskasta ja positiivisesta ihmisestä. Tekee järjettömiä työpäiviä 7 pv viikossa, en edes muista milloin olisi viimeksi pitänyt vapaapäivän. Kun kyselen haluaako hän erota (kun ei välillä minuunkaan ole yhteydessä), hän sanoo että ei missään nimessä, että haluaisi olla kanssani mutta ei vain nyt pysty. Itsetunto näyttäisi olevan aika nollassa vaikka hänen elämässään on kaikki tosi mallillaan (siis ulkoisesti). Hän on laihtunut puolessa vuodessa aika paljon (tosin kesällä kyllä päättikin ruveta laihduttamaan, mutta painonpudotus on ollut mielestäni aivan arvaamatonta ja liian nopeaa). Hän on sairastanut epämääräisiä flunssia jo elokuusta lähtien, vain hetkeksi välillä parantuu ja sitten on taas kuumeessa. Lisäksi hieman omituisena näen että kesällä hän oli aivan yliaktiivinen ja hyper-energinen, tuntui ettei tarvinnut untakaan oikein nimeksikään. Sitten yhtäkkiä elokuun lopussa hän muuttui ilottomaksi ja pahantuuliseksi, ja vaikeasti tavoitettavaksi. En tiedä miten voisin auttaa häntä? Osaisiko kukaan täällä kertoa mitä tehdä? Olen tosi huolissani, nyt jo siitäkin että hän ehkä tekee jotain pahaa itselleen kun on niin erakoitunut (normaalisti tavallista sosiaalisempi persoona, ja todella huomaavainen ja pitänyt aina huolta läheisistään ja ystävyyssuhteistaan. Olen yrittänyt saada häntä lääkäriin, edes kertomaan miten kauan hän on ollut flunssassa, mutta ei suostu siihenkään. Uskon että kaikki on alkanut hänelle läheisen perheenjäsenen yllättävästä kuolemasta vuosi sitten, ja nyt tämä on pahentunut tällaiseksi tämä tilanne. Hän kyllä puhuu menetyksestään avoimesti (ainakin minulle), ja on hirveästi yrittänyt auttaa muita perhettään surussa, mutta ei näytä oikein osaavan itseään auttaa. Enkä minäkään tiedä mitä tehdä.
On alkanut tuntua että minäkin olen vain taakka hänelle kun yritän väkisin pitää yhteyttä, mutta pelkään että jos minä en auta häntä niin sitten ei ehkä kukaan. Olen jo lähes luopunut siitä ajatuksesta että voisimme olla parisuhteessa koskaan enää onnellisia yhdessä, mutta en kuitenkaan haluaisi jättää häntä tässä tilassa.
Olisi ihana jos joku vaikka samassa tilanteessa ollut osaisi antaa ideoita miten toimia...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä