Hei kaikki!
Tällä palstalla on paljon puhuttu bulimiasta, itse olen sairastanut sitä reilun vuoden. Marraskuussa 2004 kaikki alkoi, silloin oksensin, koska halusin laihtua. Pikkuhiljaa oksentaminen alkoi tuntua yhä vastenmielisemmältä ja rupesin välttelemään ruokaa, jotta en oksentaisi. Minusta tuli siis kevättalvella anorektikko. Heinakuun alussa painoin enää hieman alle 40kg (olen 166cm pitkä) ja vanhempani olivat minusta todella huolissaan.Kevättalvi ja kesä olivat kauheita. Olin niin laiha, että palelin koko ajan. Keväällä tehdyllä etelämatkalla ja kesähelteillä minulla oli aina oltava neulepaita ja kahdet housut päällä, sillä tärisin jatkuvasti. Äitini pakotti minut heinäkuussa lääkäriin ja sieltä jouduin suoraan sairaalahoitoon, sillä lääkärit pelkäsivät sydämeni pettävän.
Kukaan ei kuitenkaan ikinä keskustellut asiasta kanssani, yrittänyt ymmärtää sairauteni perimmäisiä syitä ym. Sairaalasta päästyäni minulla meni vähän aikaa hyvin, söin ohjeiden mukaan, enkä liikkunut. Nyt olen lihonnut 50kiloon mutta en haluaisi lihoa enää. Niimpä olen taas luisunut oksenteluun. Ennen oksensin, kun olin syönyt "kunnon ruokaa" normaalisti, nyt kuitenkin olen ruvennut oikeasti ahmimaan ruokaa. On uskomatonta, miten sitä ei mahda itselleen mitään, kun ruuan himo iskee päälle! Tänäänkin söin esimerkiksi lounaaksi makaronilaatikkoa, kokonaisen paketin Doris-keksejä, 4 riisipiirakkaa, 2 lihapiirakkaa, kaksi sämpylää ja litran suklajäätelöä..
Olen viime kesästä asti tavannut lääkäriä ja fysioterapeuttia viikottain ja hiljattain aloitin myös psykoterapian. Niistä ei kuitenkaan ole ollut minulle mitään hyötyä, sillä en osaa puhua tunteistani tarpeeksi avoimesti. Itsellä on kuitenkin kova tahto parantua ja toivon, että onnistun!
Toivotan voimia kaikille kohtalotovereille! Hakekaa apua, ehkä siitä teille on hyötyä!!
Itse edelleen sitä oikeaa APUA odottelen..
Tällä palstalla on paljon puhuttu bulimiasta, itse olen sairastanut sitä reilun vuoden. Marraskuussa 2004 kaikki alkoi, silloin oksensin, koska halusin laihtua. Pikkuhiljaa oksentaminen alkoi tuntua yhä vastenmielisemmältä ja rupesin välttelemään ruokaa, jotta en oksentaisi. Minusta tuli siis kevättalvella anorektikko. Heinakuun alussa painoin enää hieman alle 40kg (olen 166cm pitkä) ja vanhempani olivat minusta todella huolissaan.Kevättalvi ja kesä olivat kauheita. Olin niin laiha, että palelin koko ajan. Keväällä tehdyllä etelämatkalla ja kesähelteillä minulla oli aina oltava neulepaita ja kahdet housut päällä, sillä tärisin jatkuvasti. Äitini pakotti minut heinäkuussa lääkäriin ja sieltä jouduin suoraan sairaalahoitoon, sillä lääkärit pelkäsivät sydämeni pettävän.
Kukaan ei kuitenkaan ikinä keskustellut asiasta kanssani, yrittänyt ymmärtää sairauteni perimmäisiä syitä ym. Sairaalasta päästyäni minulla meni vähän aikaa hyvin, söin ohjeiden mukaan, enkä liikkunut. Nyt olen lihonnut 50kiloon mutta en haluaisi lihoa enää. Niimpä olen taas luisunut oksenteluun. Ennen oksensin, kun olin syönyt "kunnon ruokaa" normaalisti, nyt kuitenkin olen ruvennut oikeasti ahmimaan ruokaa. On uskomatonta, miten sitä ei mahda itselleen mitään, kun ruuan himo iskee päälle! Tänäänkin söin esimerkiksi lounaaksi makaronilaatikkoa, kokonaisen paketin Doris-keksejä, 4 riisipiirakkaa, 2 lihapiirakkaa, kaksi sämpylää ja litran suklajäätelöä..
Olen viime kesästä asti tavannut lääkäriä ja fysioterapeuttia viikottain ja hiljattain aloitin myös psykoterapian. Niistä ei kuitenkaan ole ollut minulle mitään hyötyä, sillä en osaa puhua tunteistani tarpeeksi avoimesti. Itsellä on kuitenkin kova tahto parantua ja toivon, että onnistun!
Toivotan voimia kaikille kohtalotovereille! Hakekaa apua, ehkä siitä teille on hyötyä!!
Itse edelleen sitä oikeaa APUA odottelen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millasia nuo sun fysioterapia käynnit on? Mun lääkäri kans puhui jotain fysioterapeutista, että mun kannattais mennä sellaseen.. onko se siis sama kun kävisi psykologilla, mutta puhuttaan enemmän liikunnasta vai..?
mulla ainakin fysioterapiassa opetellaan uudestaan tervettä suhtautumista liikuntaan. Me puhutaan mun tuntemuksista (tekeekö mieli liikkuu liikaa ym.). Sit mulla on rentoutus aina lopuksi. Oman kehon käsittämistä, oman ulkonäön tajuamista on käsitelty paljon. Sit oon saanu venyttelyohjeita ja ryhtiä on koitettu parantaa. Suosittelen! lääkärin lähetteellä yleensä ilmasta!
Olisin omaa viestiä lukenut,siis melkein kaikki täsmäs mun kans ja haluun parantua...ei vaan AION P-A-R-A-N-T-U-A!!!! Koita jaksaa,vielä se aurinko paistaa sunkin lasvoille=)