Ei unta koska on vaivaa...

estynyt luonteeltasi? Itse huomasin tämän piirteen äskettäin omassa luonteessani, kun mietin, miten vaikea minun on puhua tuntemuksistani tutussakin seurassa. Ja tuntuu tietysti sitten siltä, ettei pääse oikein lähelle ketään - ei kai kun ei pysty itsestään juuri mitään paljastamaan. On ikuinen kuuntelija ja jeesaaja. No, se on kai sit meikän kohtalo ja "risti". Minkäs sitä luonteelleen voi. Jospa sulla on sama homma?

Niin se elämä menee kun meitä on niin monenlaisia ihmisiä täällä tallaamassa.Olen jo sinua aika paljonkin vanhempi,mutta tilanne niin tuttua tutumpi.

Silloin nuorena kun olin ikäisesi(tuntuu että valovuosia sitten)oli kavereita ja juttu luisti,mutta kumminkin jotain aina puuttui.Siis puuttui jotain.Ei sitä silloin niin syvällisesti osannut ajatella mikä tai mitä se oli mutta kumminkin jotain.
Kyllä sen jo sitten alkoi tajuta kun oli 18v että luotettavasta ystävästä on puute.Oli ja meni poikakavereita muutama.Tuli työkavereita ja viimmein se oikea kaveri rinnalle ja elämään.Nyt naimisissa 22v ja suht onnellinen.

Vaikka olen suht sanavalmis aina ollut ,mutta kumminkin aina jollain tapaa sivusta kumminkin kattonut kaikkea.Apuni on aina kelvannut kaikille ja sitä on pyydetty ja anettu myös jos olen osannut auttaa.Voisko sanoa että jollakin tapaa terveellä tapaa ennakkoluuloseti suhtautunut ihmisiin ja tilanteisiin.
Niinpä ei kohdalleni silloin nuorenakaan tai nyt myöheminkää ole tullu ns töppitilanteita tai yletömön hurvittomia kommeluksia tai muita tapahtumia ,mitä sattui muille, silloin tuntui että kaikille muille satuu vaikka mitä ja mulle ei koskaan mitään.Kaikki on vaan tasapaksua.

Ei sinussa mitään vikaa ole.Olet varmaan ihan tavallinen kunnon nuori,varmaankin ihan tavallisesta perheestä.
Jos vikaa vois jostakin hakea niin lähinnä se on tämä nyky elämän meno.PITÄÄ kiitää baanalla ja olla sekin seittämän harrastusta sillä ja täällä ja jos ei ole niin et oo mitään.
Ihmisillä ei ole aikaa perheelle(ei aikuisilla eikä lapsilla)ja jos onkin niin sitten ollaan paikalla mutta ei kumminkaan kuunella todella mitä toinen sanoo.
Yks mikä sulla on..voin sanoa varmasti olet tulossa aikuis ikään.Olet kasvamassa siivillesi.Kaikki on hakusessa.Et ole enään lapsi,mutta kumminkin olet.Et ole aikuinenkan.Kaikki on epävarmaa ja jotenkin sekavaa.Varmaankin pitäis päätää peruskolun jälkeinen opiskelu tai olet tehnyt sen jo..ressiä siitäkin.Ehkä kaverit vaihtunut.Eikä kai pienimpänä.. jos muilla on jo sussut kainalossa.

Mitä se TOSI YSTÄVYYS musta on: se on sitä että ystävälle voi kertoa luottamuksella kaiken lähestulkoon ja voit olla varma ettei se kerro millonkaan sitä eteen päin.Tosiystävyys säilyy läpvuosien vaikka ette näkisi tai tapaisi pitkään aikaan,MUTTA kun tapaatte jälleen niin tulee hyvä olla ja voi puhua rauhassa kaikesta..Ja taas menee aikaa ja elämäntilanteet vaihtuu,mutta ystävä ei häviä.
TOSIYSTÄVYYS on sellanen tila jossa ihmisten välillä on näkymätön "naru"joka yhdistää ja pitää yhdessä vaikka mikä ois aikojenkin yli.
TOSIYSTÄVIÄ niitä on todella harvassa ja tuskin kellään kovinkaan montaan elämässän.
VAAN ne on sellanen aare jota pitää arvostaa ja olla syntyneen luottamuksen arvoinen.SIIS olla samalla tapaa tosiystävä sitten toisellekin.

Voisitko puhua esim.äidille tai isälle tästä asiasta.Tai jos he ovat liian läheisiä niin isovanhemmille tai onko kummeissa tai muissa sukulaisissa jotai sellaista kelle voisit puhua,että miten tää juttu nyt näin on.
Tai jos haluat niin vastaa tähän höpinään niin vastaan.

Mulla ittelläni on 16 v poika ja 14 v tyttö.Olen koettanut jututtaa heitä kaikesta mahdolliseta ja puhua tästäkin ettei aikuseksi tuleminen ole helppo juttu.Siihen liityy niin paljon odotuksia ja kaikenlaisia paineita että ois hyvä jos vois ees joskus sanoo että mikä mättää.
Itteläni oli yksinäinen lapuus maalla ainokaisena lapsena,kova kuri, eikä siihen aikaan uskottu kun vitsaan ja perkeleeseen kasvatuksessa.
Minnekkään ei päässy kun rippikoulun jälkeen ja sittenkin kamalla ruinaamisella.Velä kun oli 18 piti kerto mihin menee vaikka oli jo työ ja oma autonrättänä.

MUTTA ajattele mitä hyvää sulla on kotona,harrastuksissa,onko ketään kaveria joka on ok.Onko isovanhempi? nekin ovat muuten arvaamattoman hyvä tietopankki ja useimmin jaksavat kuunnella ja neuvoa kaikkein parhaiten,sillä elämä on jo opettanut melkein kaiken.Vertaa elämääsi ns kaveriden elämään onko heillä kaikilla perhe,työ ja koulu ok.Voit huomata yllättäen että sulla on asiat harvinaisen hyvin.

Ja nyt tulee sarjassa tanttavaroittaa.

Viina on viisasten juoma
-se ei poista elämän ongelmia siirtää
ne vaan huomenne kohdattavaksi
vielä pahempana

-viinalla et saa tosiystävia,pelkkiä
hetkentuttuja vaan.

-olet paljon suurempi sankari
jos et taru pulloon ,uskallat
juhlia selvinpäin,todelliset
tytöt tykkää selvistä pojista
ei aina känäävistä.

-itsetuntosi kasvaa paljon
kun et juo,se vaan vaatii
itsekuria ja suoraa selkä-
rankaa.

Olen aikoinaan muutaman pers kännin ottanut ja se siitä.Paljon hauskempaa on ollu kattoa selvinpäin toisten päätöntä örvellytä ja ittensä munaamista jo silloin aikanan ja vielä nytkin ei aika tai tavat mihinkään muutu jos on aikoinaan viinan koukkuun jäänyt.
Jos otan viinaan otan sitä nykyisin kotona omalla sohvalla kaikessa rauhassa ja muutaman pukun.Jos ollaan ns ulkona ajan ja nauran toisille ja MAKSATAN pensat.

Et tällänen höpötys.Ole rauhassa ei se oo kun aikuistumisen kasvukipuja!