lapsuudesta, joka tuhosi aikuiselämäni todistetusti? Ihmisen psyykehän kehittyy lapsena ympäristön ja perinnöllisten ominaisuuksien pohjalta? Vanhemmat vastuuseen? Miksi muuten olette niin henkisesti sitoutuneita pahantekijä-vanhempiinne, että ette hevillä syytä heitä? Jotain kummallista marttyyriyttäkö?
saako korvauksia
Nimetön
4259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
et saa vaan sinun on käytävä läpi se kaikki ja annettava anteeksi ja elettävä oma elämäsi - valitettavasti se näin on. Jokainen sen joutuu tekemään.
Kiitos vastauksista! Ei sentään jokainen joudu läpi elämään, sillä ainakin minä tunnen paljon hienoja ihmisiä joilla on omien sanojensakin mukaan ollut ihana lapsuus. Pahintahan on juuri tuo lapsuutta sävyttävä alkoholismi ja aggressiot, ne johtaa helposti sosiaaliseen fobiaan, joka erään psykiatrin väitöskirjassakin todetaan. Hassua on, että omat vanhempani vähättelevät näiden tekijöiden merkitystä minun kohdallani ja muistuttavat "hyvistä hetkistä", joita ei edes ollut, ainakaan minun mielestäni. Ja sehän tässä on oleellista, mitä minä ajattelen. Äitini oli myös kova väheksymään--> siitä kehittyi tunne-elämän epävakaus. Elämäni on pilalla, en voinut hankkia haluamaani ammattia, elämänkumppanista puhumattakaan. Asiantuntijoiden mukaan 4-6 vuoden terapia saattaa hieman lievittää kärsimyksiäni. Eipä paljoa lohduta. Ja kaikki alkoi esiintymiskyvyttömyydestä, ei siis vain pelosta, vaan totaalisesta kyvyttömyydestä.
Korvausta ei saa, mutta sinä voit tula sinuiksi itsesi kanssa ja oppia hyödyntämään ominaisuuksiasi ja piirteitäsi meilekkäällä tavalla. Merkittävästi pahempaa on jos aikuisen asiat sotketaan toistamiseen.
Nim. Kokemusta on
psyykelääkkeisiin voit saada, jos lapsuuden karvaat kokemukset aiheuttivat persoonallisuushäiriön ti/ja psykoottisuutta.