Tuossa pohdin vain sellaista, että miksi homot pettävät niin paljon kumppaneitaan?
Deitit, chatit ja keskustelupalstat eivät ole täynnä kuin "Varattu mies etsii salaista seuraa".
Voiko kehenkään enää luottaa? Pitääkö pitempiaikaisessa suhteessakin käydä kuukausittain sukupuolitautitesteissä?
Ahdistavaa!
Entä mitä homot etsivät? Paljon on sinkkuja, jotka kaipailee "tositarkoituksella" sitä oikeaa, mutta mikään ei kelpaa. Tuttavapiirissä jopa "suhteeksi" kutsutaan kahden viikon deittailua, johon jo seksikin on liittynyt useamman kerran. Siis suhde? Vai pelkkä seksisuhde? Onni jää, viikko pari menee ja ollaan uuden kanssa. Hienoa! Kerrassaan hienoa... jos on seksiaddikti, joka ei saa mistään tarpeeksi. Täydellistä munaa etsitään ja täydellistä kantajaa. Brassi halolla?
Miten ihmeessä homosuhteet ovat niin vaikeita?
Jotta juttu olisi edes puoliksi totta, niin pitää mainita, että itse olen elänyt saman ihmisen kanssa useamman vuoden. Alkoi jo nuorena - "nuori" olen toki vieläkin. Kyllä niitäkin homoja löytyy, jotka ei tutustu munaan vaan ihmiseen.
Sinänsä ei edes jaksa eikä viitsi kuunneella tai lukea niitä valituksia "kun ketään ei löydä". Eihän sitä löydä, kun mikään ei kellekään kelpaa. Sinkkuja on paljon, mutta varmaan jokainen on kiertänyt toisensa jo pariin kertaan läpi edelleen etsien sitä "herra täydellisyyttä", jota ei itse edusta missään suhteessa.
Entä yleisesti seksisuhteet? Kaameaa ja ennen kaikkea kuvottavaa kuunneella, kun jotkut käytetyt tavarat prassailevat sillä, että ovat olleet niin ja niin monen kanssa. Hei haloo!? Ollaanx vähäx niinqu teinixiä ku kerrotaa kuinka monta bissee tuli joutua? Kerrassaan kuvottaa kuunnella, että ikää on parikyt vuotta, seksisuhteita useita kymmeniä. Ikää alta kolmekymmentä, seksisuhteita vajaa sata. Siis mitä!? Laatta lentää vähemmästäkin.
Siveyden sipuli? No, ei kukaan ole käskenyt siveyden sipuliksi alkaa, mutta tartteeko sitä vaatteet heittää jokaisen ns. suhteen alussa heti ensi tapaamisella? Homojen eka deitti: Tavataan baarissa, vedetään lärvit ja herätään ilman vaatteita jonkun tuntemattoman luota. Siinä se "suhde" olikin.
Ei mitään itsekunnioitusta? Sairaalloista seksiaddiktoitumista ja itsesuojeluvaiston menettämistä?
Homous ei ole sairaus, mutta joillakin se ilmenee sairaanloisena käyttäytymisenä. Ja ikävän monella.
Deitit, chatit ja keskustelupalstat eivät ole täynnä kuin "Varattu mies etsii salaista seuraa".
Voiko kehenkään enää luottaa? Pitääkö pitempiaikaisessa suhteessakin käydä kuukausittain sukupuolitautitesteissä?
Ahdistavaa!
Entä mitä homot etsivät? Paljon on sinkkuja, jotka kaipailee "tositarkoituksella" sitä oikeaa, mutta mikään ei kelpaa. Tuttavapiirissä jopa "suhteeksi" kutsutaan kahden viikon deittailua, johon jo seksikin on liittynyt useamman kerran. Siis suhde? Vai pelkkä seksisuhde? Onni jää, viikko pari menee ja ollaan uuden kanssa. Hienoa! Kerrassaan hienoa... jos on seksiaddikti, joka ei saa mistään tarpeeksi. Täydellistä munaa etsitään ja täydellistä kantajaa. Brassi halolla?
Miten ihmeessä homosuhteet ovat niin vaikeita?
Jotta juttu olisi edes puoliksi totta, niin pitää mainita, että itse olen elänyt saman ihmisen kanssa useamman vuoden. Alkoi jo nuorena - "nuori" olen toki vieläkin. Kyllä niitäkin homoja löytyy, jotka ei tutustu munaan vaan ihmiseen.
Sinänsä ei edes jaksa eikä viitsi kuunneella tai lukea niitä valituksia "kun ketään ei löydä". Eihän sitä löydä, kun mikään ei kellekään kelpaa. Sinkkuja on paljon, mutta varmaan jokainen on kiertänyt toisensa jo pariin kertaan läpi edelleen etsien sitä "herra täydellisyyttä", jota ei itse edusta missään suhteessa.
Entä yleisesti seksisuhteet? Kaameaa ja ennen kaikkea kuvottavaa kuunneella, kun jotkut käytetyt tavarat prassailevat sillä, että ovat olleet niin ja niin monen kanssa. Hei haloo!? Ollaanx vähäx niinqu teinixiä ku kerrotaa kuinka monta bissee tuli joutua? Kerrassaan kuvottaa kuunnella, että ikää on parikyt vuotta, seksisuhteita useita kymmeniä. Ikää alta kolmekymmentä, seksisuhteita vajaa sata. Siis mitä!? Laatta lentää vähemmästäkin.
Siveyden sipuli? No, ei kukaan ole käskenyt siveyden sipuliksi alkaa, mutta tartteeko sitä vaatteet heittää jokaisen ns. suhteen alussa heti ensi tapaamisella? Homojen eka deitti: Tavataan baarissa, vedetään lärvit ja herätään ilman vaatteita jonkun tuntemattoman luota. Siinä se "suhde" olikin.
Ei mitään itsekunnioitusta? Sairaalloista seksiaddiktoitumista ja itsesuojeluvaiston menettämistä?
Homous ei ole sairaus, mutta joillakin se ilmenee sairaanloisena käyttäytymisenä. Ja ikävän monella.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Varattu mies etsii salaista seuraa".
Lähinnä naimisissa oleva varattu perheenisä yleensä deittipalstoilla tietenkin. Ei homosuhteessa elävä. Juu, on minunkin mielestäni vastenmielistä.
Toisekseen, valtaosa ihmisistä ei etsi suhdettaan deittipalstoilta tai chatista. Hyvin harva itse asiassa. Minulle ei tulisi mieleenkään deittipalstat tai yökerhot/räkälät. En moisissa edes käy.
"Miten ihmeessä homosuhteet ovat niin vaikeita?"
Lopeta, ennen kuin aloitatkaan. Tuo on täyttä kukkua, tiedät sen itsekin. Heterosuhteet niitä vaikeita ovat, yli puolet avioliittoonkin kerenneistä päätyvät avioeroon, avoliitoista puhumattakaan. Tai perheväkivallasta.
"Kyllä niitäkin homoja löytyy, jotka ei tutustu munaan vaan ihmiseen."
Eipä sillä, ettenkö itsekin katselisi hymyssä suin kivannäköisiä "ratto"poikia ohimennen joskus, en niin siveyden sipuli ole. Mutta oikeata himoa ja halua voin tuntea vain sellaiseen ihmiseen, jonka tunnen erittäin hyvin.
"Homojen eka deitti: Tavataan baarissa, vedetään lärvit ja herätään ilman vaatteita jonkun tuntemattoman luota. Siinä se "suhde" olikin."
Noh noh. Nyt kyllä mietit ennen kirjoittamista. Sitä paitsi tuo on tyypillinen heteroiden eka deitti.
Itse asiassa kuvailit useimpia heteroseksuaaleja nuoria miehiä koko ajan.
Hmm... Enpä usko, että kuvailin heteroita yhtään enempään kuin homoja.
Heterotutut -> suhteet järkeviä, seksiä vasta "joskus" kun ollaan ensin tutustuttu. Suhteet pitempiä "aina" kuin homoilla. Suhde ei keskity seksiin.
Homotutut -> valivalivalivali... valivalivalivali.... valivalivalivali... jne. Suhteet satunnaisia seksisuhteita, jotka kestävät muutaman päivän ehkä muutaman viikon. Sitten onkin jo uuden aika.
>Toisekseen, valtaosa ihmisistä ei etsi suhdettaan deittipalstoilta tai chatista. Hyvin harva itse asiassa. Minulle ei tulisi mieleenkään deittipalstat tai yökerhot/räkälät.
Tota noin.. Jos et etsi suhdetta, deiteistä, chateista etkä rafloista, niin mistä ihmeestä löydät toisen? Tuskin nyt sentään kadullakaan vastaan tulee vai tuttusiko etsivät puolestasi ja kaupittelevat sitä sinulle?
Miten ihmiset löytävät ja tutustuvat toisiinsa:
- deitti
- chatti
- raflat
- joskus työpaikkaromanssit
- joskus harrastusten parista
- joskus tutut törmäyttävät kaksi ihmistä yhteen
Valtaosa varmaan löytää kumppaninsa kuitenkin rafloista tai raflan merkeissä.
Itse olen löytänyt monivuotisen kumppanini deitissä, koska en rafloissa juuri viihdy. Ja rafloissa ei muutenkaan löydä muuta kuin näitä "seksisuhteita".
"Heterotutut -> suhteet järkeviä, seksiä vasta "joskus" kun ollaan ensin tutustuttu. Suhteet pitempiä "aina" kuin homoilla. Suhde ei keskity seksiin."
Heheheheheee. Et taida paljoa heteropiireissä pyöriä? Etkö muka ikinä ole kuullut näiden machoheteroiden kehuskelevan "Jumalauta kun löytyi taas oikea mehupimppi, kanitin sitä oikein olan takaa" Ja koitapa kysyä joltakin näistä machoilijoista, ovatko koskaan olleet kahden naisen kanssa yhtä aikaa, vastaavat yleensä epärehellisesti kyllä, ettei uskottavuus mene. Melkein jokainen hetero nuorimies katsoo pornoa ja on lueskellut heteropornolehtiä.
"Homotutut -> valivalivalivali... valivalivalivali.... valivalivalivali... jne. Suhteet satunnaisia seksisuhteita, jotka kestävät muutaman päivän ehkä muutaman viikon."
Taidat asua pääkaupungissa. Sinnehän ne kaikki pervoimmat wannabe-cityläinen -homot menevät, alkavat meikata ja opettelevat stadin slangia, jota kukaan oikea helsinkiläinen ei puhu. Minä en ole koskaan moiseen ilmiöön törmännyt, liekö niitä homobaarien tarjonnan lieveilmiöitä?
"Tota noin.. Jos et etsi suhdetta, deiteistä, chateista etkä rafloista, niin mistä ihmeestä löydät toisen?"
Herranen aika sentään. Yksikään tutuistani, heteroista tai homoista, ei ole löytänyt elämänkumppaniaan baarista/deitistä. Tapasivatko vanhempasi deitissä tai raflassa? Missä yleensäkään tutustut mihinkään uuteen ihmiseen? Raflassa?
Hyvin monet löytävät nuorena peruskoulusta asti, ammattikoulusta/lukiosta tai korkeakoulusta. Todella monet omalta työpaikalta, jotkut ihastuvat kahvilassa tarjoilijaan, toiset elokuvavuokraamon myyjään, hyvin useat tuttavan tuttaviin, joihin pikkuhiljaa tutustutaan paremmin jne. Miten ikinä nyt mistään ihmisiä oppii tuntemaan. Ravintolat ja deittipalstat ovat juuri niille pelkkää seksiä hakeville.
"Valtaosa varmaan löytää kumppaninsa kuitenkin rafloista tai raflan merkeissä."
Ei todellakaan löydä. Herranen aika sentään, mikä maailmankuva.
Jos halusit tietää, mistä nimenomaan minä löydän suhteita, niin voin sanoa, että viimeisin oli edellisen huoneistoni naapurista. Ja tunnettu oltiin todella pitkään.
>Heheheheheee. Et taida paljoa heteropiireissä pyöriä? Etkö muka ikinä ole kuullut näiden
Lukuvika? Vai etkö huomannut, että siinä luki hetero_tutut_ (TUTUT, tu-tut, t-u-t-u-t, t niin kuin tauno, u niin kuin uuno...)
>machoheteroiden kehuskelevan "Jumalauta kun löytyi taas oikea mehupimppi, kanitin sitä oikein
Niitähän nyt on joka sakissa, mutta nyt puhutaan ihmisten yleisestä käyttäytymisestä. Onko homopiirisi pieni, kun et huomaa itsetuhoista käyttäytymistä homoissa?
>Melkein jokainen hetero nuorimies katsoo pornoa ja on lueskellut heteropornolehtiä.
Niin ja kuinka moni homo katsoo homopornoa?
>Taidat asua pääkaupungissa. Sinnehän ne kaikki
Maalta muuttanut. Sama sielläkin, sama täällä. Ei juuri tee muutosta homojen keskuudessa.
>Herranen aika sentään. Yksikään tutuistani,
SUHTEISTA! Ei tutuista.
>>"Valtaosa varmaan löytää kumppaninsa kuitenkin rafloista tai raflan merkeissä."
>Ei todellakaan löydä. Herranen aika sentään, mikä maailmankuva.
Totuus on, että löytää. Ei jokainen löydä sitä mielitiettyään entisen asunnon naapurista. Harvoin homoja asuu naapurissa - ei meitä nyt niin paljon ole edes Helsingissä.
...ettei tule infarktia.
"(TUTUT, tu-tut, t-u-t-u-t, t niin kuin tauno, u niin kuin uuno...)"
Alat käyttäytyä niinkuin naiset. Älä rupea sellaiseksi "kanamaiseksi" homoksi, joita siellä helsingissä on. Drama Queen - tyylillä ei pitkälle pötkitä.
"Maalta muuttanut. Sama sielläkin, sama täällä. Ei juuri tee muutosta homojen keskuudessa."
Taitaa valtaosa helsinkiläisistä olla ulkomailta tai maalta muuttaneita. Miksiköhän minulla on sellainen kuva, että pääkaupunkimme on vanhempien suhtautumista pelkäävien maaseutuhomojen turvapaikka, johon voi paeta? Itse asun siltä väliltä, keskikokoisessa kaupungissa.
"Harvoin homoja asuu naapurissa - ei meitä nyt niin paljon ole edes Helsingissä."
Sinä et taida tietääkään, paljonko homoja ja biseksuaaleja onkaan. Sanotaanko näin, että ihan varmasti jokaisessa 20 hengen ryhmässä (esim. työpaikalla tai koululuokassa) on pari kolme sellaista miestä, joille ainakin seksi kelpaa miehen kanssa.
Ja jos luulet, että kun mies on kihloissa tyttöystänsä kanssa, ettei tälle miestenvälinen seksi missään nimessä maistu, olet todella väärillä jäljillä.
Ex-naapurini oli muuten poikamies ja opiskelija. Terveet parisuhteet alkavat aina kaverisuhteena. Mutta hän muutti toiselle paikkakunnalle.
"Edellisen huoneistosi naapuristako kaikki löydät?"
Sanoin aika monta esimerkkiä. Siellä missä tutustun ihmisiin, löydän suhteitakin. Ja tutustun ihmisiin jossain muualla kuin raflassa tai deitissä.
Vanhempani, kumpikaan siskoistani, veljeni, enoni, setäni... kukaan ei ole elämänkumppaniaan raflasta tai deitistä löytänyt. Ei myöskään kukaan homoseksuaalinen tuttavani/suhteeni.
Jaa-a.
Täytyy todeta, että kyllä tämä pinnallistuminen on ihan täysin suuntautumisesta riippumaton asia.
Jos alkaa tuntua siltä, että ympärillä on vain sellaisia ihmisiä, joiden suhteet eivät kestä, kannattaa hankkiutua toisenlaisten ihmisten pariin.
Oma tuttavapiirini ja ystäväpiirini koostuu hyvin pitkälti pariskunnista, jotka ovat olleet yhdessä vuosikausia. Vierailemme toistemme luona ja vietämme peli-iltoja ja illanistujaisia. Katselemme leffoja ja keskustelemme kaikenlaisista asioista. Joskus käydään kimpassa matkoillakin.
Tämä sekalainen seurakunta on löytänyt toisensa opiskelu-ja työpaikoilta, erilaisten harrastusten parista ja yksi pari tutustui toisiinsa vuosia sitten seuramatkoilla.
Omat vanhempani ovat olleet naimisissa jo 35 vuotta. He tutustuivat toisiinsa teekkari-iltamissa ravintolassa. Mutta eipä se näytä heidän suhteensa kestoa heikentäneen. Kukin tyylillään.
Miksi ei voisi tutustua ravintolassa? Kaikilla ei riitä rohkeus olla julkisesti kaapista ulkona, joten optio iskeä joku kapakan ulkopuolisesta maailmasta ei ole käytettävissä. Sekin pitää hyväksyä, eikä tuomita.
Niin heteroissa kuin homoissakin on ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua, eivät halua parisuhdetta ja haluavat nimenomaan bilettää ja tapailla ihmisiä savuisissa ravintoloissa. Se heille sallittakoon. Ei kenenkään tapa elää voi olla toisen tuomittavissa niin kauan kun ei ketään vahinhoiteta. Suvaitaan nyt herrantähden erilaisuutta sateenkaariväestön keskuudessa edes. Ei meidän kaikkien tarvitse olla samanlaisia!
Siis juuri tästä homokulttuurin ominaispiirteestä heteromiehet ovat kateudesta vihreitä! Seksi on seksiä ja sitä harrastetaan silloin kuin mieli tekee (eli aika usein). Miehet ovat miehiä, myös homot ja kun tavataan vieraita ihmisiä, niin seksi on usein mielessä. Heteromies joutuu teeskentelemään vaikka mitä saadakseen seksiä (ja silti heruu aika harvoin), koska naisille seksiin täytyy olla joku syy (esim. suhteen syntyminen, perheen perustaminen, raha, julkisuus). Koska naiset eivät yleensä nauti seksistä, niin tässä on heterosuhteiden fundamentaalinen ongelma. Olkaa homot vaan helvetin onnellisia suuntautumisestanne, elämänne on aika simppleliä meihin heteromiehiin verrattuna!
"Koska naiset eivät yleensä nauti seksistä..."
Taisit tulla jo tuolla edellä paljastaneeksi syyn siihen, miksi naiset eivät nauti seksistä (ja miksi kärsit puutteesta). En kyllä nauttisi minäkään, jos partnerin tunne-elämä on matelijan tasolla :P
HEH! Totta puhut!
ei homot petä sen enempää ku miehet yleensä: miehet on viettiensä vietävänä
varatut seuranhakijat on usein muuten bissejä _ et revi siitä
ei tunnu olevan mitään itsekuria ja moraalia tuossa käytöksessä!
tavallinen mies sentää osaa sanoa "ei", homo menee kuin koira talutusketjussa ja tekee mitä sanotaan...
no, ei ihme, että aids-tilastot ovat taas kasvamaan päin! saadaan ne piiri-pieni-paljaalla-nussijat 2m syvälle. jää meille normaaleille homoille sitten paremmat oltavat.
No jaa.
Minulla on parikin heterotyökaverinaista, jotka ovat tässä viimeisen parin vuoden aikana joutuneet muutamaan otteeseen turvautumaan jälkiehkäisyyn, kun on harrasteltu yhdenillanjuttuja keskeytystekniikalla mutta mennytkin sitten pieleen. Pelkona vain raskaus, ei taudit. Yli kolmikymppisiä naisia.
Kysellessäni aidsista he toteavat, että ei se heteroihin tartu niinkuin homoihin ja on paljon kivempaa paljaalla. Sellaista menoa on heterorintamallakin. Hiuksianostattavaa.
homokuhomo
... löytyy, jotka haluavat olla läpi elämänsä saman miehen kanssa. itse lukeudun juuri tällaisiin ihmisiin.
minulla on ollut ennen nykyistä miestäni suhteita, mutta nekin ovat olleet sitä silmällä pitäen ainakin omasta puolestani, että ollaan yhdessä läpi elämän. seksiä en ole koskaan harrastanut ennen kuin olemme olleet yhdessä tarpeeksi pitkään, jotta tunnemme toisemme tarpeeksi hyvin ja rakastamme toisiamme.
itse en ole koskaan pettänyt nykyistä enkä ex poikaystävää. exän kanssa erottiin sen takia, kun exä löysi uuden...
olen kylläkin huomannut, mitenkä melkeen kaikki homot, mitä täälläkin nyt liikkuu, ovat juuri tällasia pettäviä ja uutta munaa/persettä haikailevia sikoja, joille ei kelpaa tavallinen suomalainen mies. pitäisi olla milloin mitäkin extraa...
kukaan ei ikinä ole kenekään kanssa niin pitkään, että huomaisi hänessä olevat hyvät ja huonot puolet. ihmistä arvioidaan painon, pituuden ja varallisuuden sekä ulkonäön perusteella. kukaan ei edes ehdi ajattelemaan sisäistä kauneutta ja varallisuutta, kun on niin kiire etsimään sitä herra "täydellisyyttä".
sitten vanhana papparaisena vanhainkodissa surkutellaan yksin, kuinka elämä oli surkeaa ja rakkaudetonta. minusta jokaisen ihmisen niin homon, kuin heteron tai bin tulisi kysyä itseltään, mitä todella haluaa elämältään. haluaako siltä lyhyt aikaisia nautintoja vai haluaako jakaa sen jonkun kanssa, kokea yhdessä elämän ilot, surut ja menetykset.
ainut, joka elämästäsi pystyy päättämään, olet sinä itse.
toivotan kaikille erittäin hauskaa ja rakkauden täyteistä loppuelämää... :)
En voi kun yhtyä edelliseen kirjoittajaan. Totta on se, että kaikissa ihmisissä on todella paljon hyvää ja huonoa. Nykyään ihmiset eivät vain osaa pysähtyä ja miettiä, mitä kaikkea hyvää nykyisessä parisuhteessa on. Ehkäpä jokaisen parisuhteeseen alkavan ja siinä elävän kannattaisi pysähtyä jokainen päivä ja miettiä, mitä hyvää omassa puolisossa on.
Hyviä parisuhteita kaikille!
Mitenkäs se vanha suomalainen sanonta menikään... Ei yksi pääskynen vielä kesää tee, eikä yksi uskollinen homopariskunta kumoa ensimmäisen kirjoittajan näkemyksiä. Olen muuten samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa asiasta: pettäminen on hyvin yleistä homojen keskuudessa kuten myös "vapaa suhteilu". Luulen, et aika monilla homokundeilla on huono itsetunto sekä jonkin asteinen häpeä seksuaalisuudestaan, mikä puolestaan korreloi kummasti pettämisen ja promiskuiteetin kanssa...
... tuo suhteitten kestämättömyys johtuu siitä, että ei halua tulla kaapista ulos. eihän sitä voi täysin keskittyä suhteeseen, jos pitää koko ajan miettiä, että ei kai kukaan vaan huomaa, että oon homo. itelläni ei oo mitään syytä salailla suhdettani mieheen. jos joku huomaa sen, että seurustelen miehen kanssa, niin saa minun puolesta (ja poikaystävänikin puolesta) huomata sen. ei vois vähempää kiinnostaa, jos jollain on jotain homoja ja homosuhteita vastaan. :)
Olen itse elänyt onnellisessa parisuhteessa lähemmäksi kymmenen vuotta. Tutustuin "teininä" ikäistäni muutaman vuoden vanhempaan.
Ongelma on siinä, että suhde on "kuollut". Välittämistä toki edelleen on, kumpikaan ei tahdo pahaa toiselleen ja kumpikin välittää toisestaan, mutta läheisyyttä ei ole ollut pitkään aikaan. Entinen rakkaus on muuttunut välittämiseksi ja ystävyydeksi. Tuota on jatkunut kuitenkin jo vuoden päivät - ilman läheisyyttä.
Olen neuvoton, koska en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittää vielä, vaikka yrittänyt vuoden saamatta muuta kuin torjuntaa joka kerta? Se tuntuu pahalta ja nykyisin en ole enää edes yrittänytkään lähestyä.
Kuitenkin kaipaan läheisyyttä ja syleilyä. Seksi ei ole pääasia, voin toki elää suhteessa, jossa ei seksi ei edusta suhteen tarkoitusta eikä sitä joka viikko olisikaan. Voin elää jopa silloinkin, kun sitä on vain harvakseltaan. Ei minulle seksi ole pääasia, mutta...
Kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja helliä hetkiä. Sylikkäin oloa, halaamista, suutelua.. Monet yöt ennen nukahtamista on mennyt miettien ja kaivaten.
Pitkään olen yrittänyt saada suhteen toimimaan taas, mutta joka kerta tullut torjutuksi. Se sattuu todella paljon. Nyt tilanne on se, että haluan muuttaa omaan asuntoon, koska en enää jaksa. Tuntuu toivottomalta.
En kuitenkaan haluaisi luopuakaan, mutta en jaksa loputtomiinkaan.
Ehkä jään sinkuksi tai etsin parisuhdetta, mutta olen nirso. En halua tutustua pinnallisiin ihmisiin, enkä ihmisiin, jotka ovat harrastaneet elämänsä aikana seksiä niin monen kanssa, etteivät enää pysy laskuissa mukana. Haluan tutustua vain ihmisiin, jotka panostavat suhteeseen sellaisen muodostuttua, ovat jalat maassa eivätkä kurkota kuuta. Ovat luotettavia eivätkä etsi salaista seuraa.. Tuntuu toivottomalta, onko tuollaisia? Kun deittipalstoilta, keskusteluista löytyy ihmisiä, jotka vähättelevät suhteiden määrää tai ilmoittavat avoimesti etsiväntä salaista seuraa, se laittaa miettimään. Kaveripiiristäkin löytyy ihmisiä, jotka ovat toimineet toistensa seläntakana. Se laittaa miettimään, että uskaltaako sitä oikeasti enää luottaa kehenkään.
En usko, että edes uudessa suhteessa harrastaisin seksiä ilman, että molemmat ovat käynneet sukupuolitautitestissä. Kuulostaa idioottimaiselta? No ei todellakaan. Niin paljon irrallisia suhteita ihmisillä, etten halua asettaa itseäni alttiiksi muiden pelleilystä. Jos testit eivät sovi kumppanille, sitten voidaan unohtaa koko juttu. Kuten sanottu, haluan luotettavan kumppanin. Saan kylmät väreet jo pelkästään siitä, kun ajattelee erästäkin chattia, jossa on parhaimmillaan kolmesataa ihmistä vonkaamassa "munaa". Ei juma! Olenko vain jotenkin poikkeuksien poikkeus?
En tiedä... Parempi lienee, kun jää elämään vain yksin. Ei tule ongelmia eikä mielipahaa. Toisaalta sitä haluaisia tutustua ihmiseen, jonka kanssa hankkia yhteinen asunto, harrastukset, kävellä luonnossa, soudella järvellä, syleillä ja nukahtaa vierekkäin. Tiedän, että on kaukaa haettu, ei tällaista ole? "Kaikki" vaan etsii täydellistä munaa...
hmm... en kyllä ainakaan minä nyt keksi mitään teidän suhteen pelastukseksi. oletteko jutelleet asiasta? minusta teidän nyt ensinnäkin pitäisi jutella asiasta ihan kunnolla, ennen kuin teet/teette mitään johtopäätöksiä. ehkä kumppanisi mieltä painaa jokin, minkä takia hän ei voi olla läheinen.
sitten jos etäisyys johtuu vain siitä, että rakkaus on loppunut, niin ehkä teidän pitäisi kokeilla uudelleen rakastumista. menkää vaikka yhteiselle lomalle jonnekin. esimerkiksi loma jossain etelässä voisi auttaa. ja ei missään nimessä kaupunkilomia!
:)