Staffi & Russellit

aluksi voi mennäkkin hyvin. mutta kun staffi-narttu kasvaa, saattaa olla että jompikumpi (terrierit tunnetusti luonnekkaita tyyppejä) tahtoo olla se pomo. ja jos kumpikaan ei anna periksi, on soppa valmis:) saatat joutua luopumaan jommastakummasta..
MUTTA! Kannattaa kysellä kasvattajilta, että onko pentuja mennyt perheisiin jossa on toisia saman sukupuolen edustajia, ja että onko tullut palautetta, hyvää/huonoa.

sanoisin että itse olen huomannut että kettikseni(pehmeä narttu myös) tulee kyllä parhaiten toimeen toisen kettisnartun kanssa, mutta niille tulee myös helpommin rähinää vähän niinkuin ihmisillekin jos ovat liian samanlaisia..ja rauhallisinta on kun se on labbiksen kanssa..ellei se mene labbiksen ruuan eteen ;)
..eli sinulla on kaksi parsonia ja ne ovat kuin kettikset saattavat tulistua helposti voi olla ettei staffi ole se paras vaihtoehto... Jos haluaa helpon yhdessäolon. Narttu ja uros on hyvä yhdistelmä ja narttu voi ottaa yhteen toisen nartun kanssa..kaikkein helpoin olisi myötäävämpi rotu kolmanneksi...mutta onhan kyllä kenneleissä enemmänkin terriereitä laumassa ja kyllä sekin varmaan menee mutta helpommalla pääsee..jos kaikki yksilöt ei ole ihan niin tulisia...

meillä on narttu staffi ja ystäväperheellämme on parson narttu ja ne tulevat loistavasti toimeen. Ikä eroa heillä on noin puolivuotta ja ovat olleet tekemisissä pennusta asti. Staffimme pomottaa hiukan enemmän ja leikkii rajummin, mutta mitään ongelmia ei ole koskaan ollut. Samassa hoitopaikassa ollessa ei ole muuta ongelmaa kuin se että tavarat pysyvät paikaallaan ja ehjinä leikin aikana..mikä kestää riehakkaana useamman tunnin:)