Onko kellään täällä käynyt niin surkeasti kuin minulla. Minua on alkanut ahdistamaan uusi mieheni, jonka kanssa olemme asuneet yhdessä pari vuotta. Lapsia meillä on vaihtelevasti, kummallakin omansa. Välillä ovat meillä, välillä exillä. Alussa kaikki oli niin ihanaa ja romanttista, luulin todella löytäneeni sen oikean vihdoinkin. Oli auvoista ja rauhallista. Mutta mitä ihmettä on mulle tapahtunut arjessa. Mua on alkanut ahdistamaan tämän uuden herran olemus. En saa enää tunteen päästä kiinni. Mitä pitäisi tehdä? Onko nyt arki astunut kuvaan ja tää on taas tätä. En haluaisi lastenkaan vuoksi aina hajoittaa ja etsiä uutta. Se on vähän levoton elämän meininki sellainen. Ehkä olin eron jälkeen niin hämääntynyt ja otin tällaisen laastarisuhteen paikkaamaan murheita. Nyt sitten tämäkään ei käy. Hoijaa:=o
tunteiden kuivuminen
kasaan
6706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
esiin joitain luonteenpiirteitä joita et hyväksy?Onko paljon poissa kotoa?Ryypiskeleekö?Onko seksi huonoa?Kaipaatko vapauttasi?
Siis on muuttunut erilaiseksi tää tyyppi. Ei enää hoida mua niin hyvin kuin alussa, koska alkaa nyt selvästi pitää mua itsestään selvyytenä. Kokkaan ja siivoan jne. ja hän katsoo oikeudekseen tehdä tietokoneella juttujaan tai töllöttää tv:tä. Minun mielestä parisuhde toimii vain, jos edes jonkinlainen kommunikointi pelaa. Niin ja liian vähän hyväilyjä saan seksissä. Pelkkää panoa. Nyyh.
hei minulla on samalainen tunne? minä olen ollu miehen kanssa 6 vuotta ja olin silloin niin rakstunut... kunnes nyt... en oikein tiedä mitä pitäs tehä tunteet kuihtunu kyllä minä rakastan tätä miestä mut en ole rakstunu...oishan se mukavaa olla niin ku "ennen" no tämä siitä sitten...
ajatusvirhe: rakastaminen on tahtomista eikä tunnetta. Rakkauden huuma on mennyt ohi, niin käy aina. Se kestää juuri tuon pari-kolme vuotta tai 1000 päivää. Loppu on kiinni siitä, miten haluatte suhdettanne hoitaa ja antaa toisillenne aikaa. Rakkaus on ajan antamista. Kirjallisuutta kyllä löytyy asiasta eli parisuhteen hoidosta. Kirjoituksesi vain todistaa sen, että ei se vaihtamisella parane...ihmisen itsensä on muututtava.
ei löydy ketään pidemmän päälle tuolla asenteella, arkipäivää pitäisi kestää...
Aivan kuin minun kynästä tuo sinun teksti! Minulla tasan sama tilanne.