uutisia lasteni koulusta. Heidän koulun eräs opettaja oli kuollut lauantaina vain reilusti alle 30 v. Lapset pitivät kovasti tästä opettajasta.Oli kuulemma paras ope koko koulussa. Eilen keskustelin asiasta tyttöjen kanssa ja kyselin heidän tuntojaan.Surullisia ovat. ;(( Kamala oli kuulla että kaikkien luokkien pojat olivat vain nauraneet kun opettajat olivat menneet itkien luokkiin kertomaan tapauksesta ;< !
kuulin eilen todella ikäviä
blondi-72hki
41201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tai niin tietenkin oletkin. Anna heidän omaan tahtiinsa puhua asiasta, silloin kun he haluavat. Väkisin ei kannata ottaa puheeksi, se voi olla lapsesta vain painostavaa.
Tiedän tämän kokemuksesta, myös meidän lasten koulussa tapahtui kuolemantapaus. (Lapset ovat nyt jo aikuisia).
Tuosta nauramisesta haluaisin sanoa, ettei se ole välttämättä sitä miltä kuulostaa, siis iloa, ivaa tms.
Mun pojalla on vieläkin (joskus) taipumus, ei nyt aivan nauraa, mutta naurahdella jos jotain vakavaa sattuu, itselleen tai muille. Tämä kestää vain hetken.
Myös mulla on joskus käynyt näin, esim. kun sain kuulla sairastuneeni parantumattomasti aloin nauramaan.
Se on puolustusmekanisti, joka estää mahdollisen romahduksen tai esim. shokin. Näin lääkärini mulle selitti.
Me olemme poikani kanssa erittäin herkkiä ihmisiä ja tällaisilla juuri tämmöistä saattaa esiintyä silloin tällöin. Romahdus, suru tai itku tulevat kyllä jonkun ajan päästä väistämättä.
Älä siis tuomitse näitä poikia, luulen, että juuri tästä on kysymys. Poikien on joskus vaikeampi näyttää surua muiden läsnäollessa.
Yksi asia ihmetyttää kirjoituksessasi: mistä tiedät, että kaikkien luokkien pojat olivat nauraneet?
Toisaalta se on sivuseikka.
Aikoinaan omassa koulussani kuoli kaksi opettajaa auto-onnettomuudessa. En silloin edes tajunnut kunnolla, mistä oli kyse, olin 1. luokalla. Toinen oli veljeni luokanopettaja, oma openi ei kolarissa ollut mukana. Se oli iso asia, sillä koulu oli pieni. Nämäkin olivat pidettyjä opettajia, mutta itselläni siis silloin vain koulu alussa, enkä tuntenut ko. opettajia kunnolla. Kannattaa kuunnella, mutta ei tyrkyttää asiaa puheeksi. Oma ahdistukseni kasvoi siitä, kun asiaa puitiin niin paljon.
Nauramisesta: osa pojista nauranee ilkeyttään, mutta osa peittää sillä itkua, sillä kavereiden nähden ei koulupoika ilkiä surra. Enkä usko minäkään, että kaikkien luokkien kaikki pojat ovat nauraneet.
savikanta
eivät kaikki nauraneet vaan suurin osa ja tyttöni kaveri oli myös nauranut mutta totta ehkä he vain peittivät sen alku surunsa sillä tietty mullakin oli alku järkytys että hitto mitä poikia kun tytöiltä kuulin heidän siis poikien naurusta mutta kun tarkemmin asiaa ajattelee niin tietty jokainen näyttää surunsa eri tavalla. Vanhimmat likat ovat kertoneet juttuja siitä opettajasta ja se kun heitä kuuntelen on auttanut surutyössä.Nuorin likka itki eilen ja tänään on kertonut omia tuntojaan. Joo en patista sillä meidän perhe tietää liiankin hyvin mitä kuolema on.. Olemme joutuneet käymään liian monet läheisten ihmisten hautajaiset läpi;((