Kiinnostavatko nuo mahtavat ylväät koirat? Pelottavatko? Ajatteletko olevan egon jatke?
Kaikki mielipiteet sallittuja, puolesta ja vastaan! Myös omistajien mielipiteet/kokemukset kiinnostavat. Kuviakin saa laittaa!
( Tästä varmasti on keskusteltu ennenkin mutta eihän se haittaa :) )
Kaikki mielipiteet sallittuja, puolesta ja vastaan! Myös omistajien mielipiteet/kokemukset kiinnostavat. Kuviakin saa laittaa!
( Tästä varmasti on keskusteltu ennenkin mutta eihän se haittaa :) )
Vastaukset 21
Vanhimmat
Juu, onhan ne kaikki huomiota herättäviä komeita koiria. Itselläni nuo kaksi molossia (keskari ja pyrre), eli pidän enemmän näistä isoista karvaisista ja vähemmän kuolaavista. =)
Molossit on hienoja katsella, kaikki tapaamani ovat olleet lempeitä, joskin tietysti luonteen ominaisuudet tulee esiin, mutta niinhän se pitää ollakin.
En ainakaan omasta mielestäni pelkää, kunnioitan on parempi sana. Niissä on koiraa kerrakseen.
Joillakin tuntuu valitettavasti olevan egon jatke, se on tosiaan väärin koiralle. Mutta kyllä nykyään näyttää olevan rotu kuin rotu jonkinlainen egonjatke. Varsinkin kun ei aina ajatella muutakuin sitä ulkonäköä. =(
Aina kun mahdollista, yritän tutustua molosseihin enemmän, ne ovat mielenkiintoisia historialtaan ja ominaisuuksiltaan. Kiehtovia ja salaperäisiä... =)
Näistä ns. ruttuturpaisista en ihan niin paljoa pidä, onhan ne hienoja katsella, mutta en ottaisi itselleni. Eniten kiinnostavat nämä venäläiset ja sitten ihan harvinaisuudet... vanhat rodut.
Minusta koiran pitää olla koiran kokoinen, en huolisi pientä kirppua. Koiralla täytyy olla hieman miellyttämishalua, mutta ennen kaikkea sillä pitää olla luonnetta! Ei minkäänlaista merkkiä aggressiivisuudesta. En sitten tiedä noista kaikista isoimmista, tietysti niistäkin saa ihan kunnon kansalaisia, mutta jos sellainen päättäisi että minne suuntaan mennään niin minun kokoinen (n.50kg) nainen ei sitä paljon pidättelisi. En ottaisi sellaista egon jatkeeksi, missään nimessä..
Olen katsellut Dogo Argentinoja, Dogo Canarioja, Cane Corsoja, staffejakin miettinyt.. Bullterrieri olisi myös mahtava. Mutta.. Tahtoisin koirani tulevan toimeen myös toisten koirien kanssa. Olen lukenut että nämä "taistelukoirat" eivät oikeen ole koiraystävällisiä, pitääkö paikkansa, en tiedä..
Jos pennusta asti totuttaisi toisiin koiriin? Vai voiko niillä olla luonteessa tappelupukarin-vikaa?
Kaverillani on noin kahden vuoden ikäinen amstaffi, ja n.5kk pitbulli, ja ulkoilevat koirapuistoissa harva se päivä. Eli ongelmaa ei ole, ainakaan vielä. Ne ovat kyllä kovin nuoriakin..
Jokaisessa molossissa on varmaan hitusen ainakin "taistelukoiran" vikaa.
Esimerkiksi oma keskiaasianpaimenkoira joka on siis venäläinen laumanvartijakoira. Ei suinkaan paimenkoira vaikka nimi siihen viittaakin.
Keskareita käytetään edelleen laumanvartiontiin ja valitettavasti myös koiratappeluihin.
Sanotaan myös ettei ole keskarin voittanutta koiratappeluissa. Tiedä sitten tuota, en halua koirani tappelevan. Kerran olen joutunut tätä tapahtumaa todistamaan kun hoidossa oli bernhardilainen ja keskarimme veti herneet nenään vesikupista... Ei ollut kaunista, enkä halua koskaan nähdä sitä niin raivoissaan.
Tuollaista 70kg 81cm koiraa on vaikea irroittaa.
http://www.almaz.us/
Tuossa (Super Dog) jutussa on keskarista aika hyvä juttu.
Ei meilläkään koirat (uroksia) tappele keskenään, oma lauma on aina oma lauma. Mutta nykyään keskari ei enää siedä omalla reviirillään vieraita uroksia. Näyttelyissä ja muuten jos ollaan pois omalta reviiriltä se käyttäytyy siten kun koiran pitäisi käyttäytyä, se ymmärtää että kun ei olla sen reviirillä on annettava omistajalle ohjat. Sillä ei ole lupa vahtia siellä.
Olen huomannut että on aika paljon siitä kiinni, miten sen opettaa pentuna. Mutta aina täytyy muistaa että jos toinen koira tulee uhkaamalla uhkaamaan, niin kun kipukynnys ylittyy, se on menoa. Keskarilla on onneksi aika pitkä pinna, ja se (ainakin meillä) puolustaa omiaan vain aivan äärimmäisessä tilanteessa.
Noista Dogoista olisi kiva kuulla lisää, onko niillä ollut muuta tehtävää kuin taistelut?
aina lyttykuono.
Jos olet sydämmesi menettänyt rodulle, niin
et muuta voi.
Kauneus on katsojan silmissä, jokaista rotua
kohtaan.
En pelkää omiani ja kunnioitan vieraitten koiria.
Kovuus on hävinnyt jalostuksessa vuosien myötä.
Huom.Bullmastiffit ja Bordeauxin dogit.
Koira ei ole minulla egon jatke , vaan koira,
joka elää kotona samoissa oloissa kuin minä itse.
Meillä on myös dogo mallorquin (ca de boun) ja
niistä huomaa kumpi on tullut pentuna meille.
Uros on tosi pehmeä ja rakastettava.
Tyttö tuli vuoden vanhana ja on varautuva sekä
miellyttämisen haluinen rakkaudessaan.
(Ollut ulkotarhassa)
Laumassa elävät ja jokainen saa oman paikkansa
sitä mukaa, kun on tullut meille.
Vieraita koiria käy kylässä, tosin pienemmän
kokoisia ja ei riidanhaastajia.
Rakkaus rotuun, kun syntyy, sille ei voi mitään.
Harmi ettei sulla ole sähköpostios:tta johon voisi mailata molosseista...
sähköpostia lähettää
osoitteeseen
[email protected]
" Mä käytän tätä osoitetta, kun keskustelen
samoin ajattelevien kanssa."
Keskustellaan vaan molosseista.
Meillä on bordoo ja ca de bout, jotka
kummatkin ovat molosseja.
Raija
koitan pikapuoliin väkertää s-postiosoitteen, jonka voin laittaa, en nykyistä viitsi pistää tänne, ettei sinne tule epämiellyttävää postia, kaikista kun ei tiedä...
niinkin mielikuvituksellinen kuin [email protected]
mielellään vaan aiheeseen liittyvää postia, kuviakin saa laittaa =)
kyllä varsinkin bernhardinkoira ja tanskandoggi sekä nöffi
jepp....kiinnostaa
Niitä on paljon ja hyvin erilaisia luonteeltaan ja käyttäytymiseltään.
Osa on erilaisa työkoiria kotimaissaan. Osa on kehitetty taistelua varten.
Noissa työkoirissa on myös niitä jotka ovat suojelleet asutuksia ja leirejä pedoilta sekä rosvoilta. Kyseisten rotujen edustajat ovat monet aika alkukantaisia ja itsenäisiä. Eivätkä tunne estoja ihmistenkään kimppuun käymiseen.
Tuo täällä esiin tullut keskari ei ole alkuperämaassaan yhtenäinen rotu. Suomessa on vain yksi muoto niistä.
Jos olet 50kg nainen niin paras varmaan vain katsella kuvia niistä ellei ole kokemusta kyseisistä roduista.
Itsellä on kolme erirotuista hyvin alkukantaista, suurta ja voimakasta.
Ne on kaikki ulkoilutettava erikseen.
Kenenkään voimat ei riitä pidättelemään enempää kuin yhtä jos siellä tulee joku konflikti vieraan koiran kanssa.
...asianmukainen koulutus? Pentuna heti pentukouluun? Ja tokoa ym? Luulisi sen kokoisen koiran tarvitsevan kunnon tottelevaisuuskoulutuksen vaikka kyseessä omistajana olisi isompikin tyyppi? Ja onhan näitä pienempiä/kevytrakenteisempiakin molosseja =)
ei ole omaa kokemusta näistä roduista, siis en ole omistanut. Tuttavilla muutamia.
nähnyt kouluttamattomankin, yksi nöffi (ilmeisesti uros, oli niin kookas) riepotteli omistajaansa, kävelin tien toisella puolella koirani kanssa, pelkäsin kyllä itseni ja hauvelini puolesta kun suu kuolassa nöffi kouskutti leukojaan ja yritti päästä omistajansa otteesta. Omistaja ei kieltänyt, ei käskenyt. Varmaankin keskittyi haukkunsa kiinnipitämiseen. Voi toki olla että nöffi olisi vain halunnut tehdä tuttavuutta, ei se välttämättä vihainen ollut.
Ei jäänyt nöffeistä kammoa, ihania ja lutuisia ovat, muutaman tunnen ja molemmat erittäin huomionkipeitä ja kilttejä. Siis ainakin ihmisille, en sitten tiedä ovatko toisille koirille.
Juu,u... tuo on totta. En minäkään mielelläni lähde keskariamme ulkoiluttamaan vaan yleensä mies sen hoitaa. Koira painaa samanverran kuin minä ja vaikka on todettu sen olevan ja käyttäytyvän hyvin en menisi vannomaan tilannetta jossa sen mielestä joku uhkaa omistajaa.
Nämähän ovat itseajattelevia, joten tuo koulutuskin on vähän kyseenalainen juttu.
Kyllä meillä on koirakoulut (pentu- ja jatkokurssit) käyty, koira tottelee erittäin hyvin ja on nopea oppimaan, mutta tarvitsee hyvän motiavaation teolleen. Meillä se on onneksi ruoka. Mutta vaikka se osaa hienoja käskyjä, ei se niitä aina tee, jos sinulla ei ole makupalaa, se katsoo pitkin nenän varttaan että teepä kuule itse... =)
Jos se päättää lähteä tutkimaan reviiriään (tapana laajentaa vaikka naapurin puolelle) niin ihan turha siinä on huutaa koiraa takaisin. Joskus toimii ja joskus ei!
Ne yös loukkaantuvat helposti, eli voimalla ja kovilla sanoilla näitä ei kouluteta.
Koirakoulussa uros tuli hienosti toimeen erikokoisten koirien kanssa, mutta se olikin pentu. Tässä 3-4 vuoden kieppeillä siitä kasvaa aikuinen, ja sen huomaa käyttäytymisessä, vaikka se on oppinut mitä tahansa nuorempana siitä kehittyy itsenäinen ja omanarvonsa tunteva koira joka ei siedä kaikkea (paitsi perheeltään).
Keskari on meillä 3 lapsisessa perheessäm yhdessä pyrren kanssa. Lapset ovat alle 4-vuotiaita ja niitä se suojelee kuin omiaan. Eli tämä kannattaa muistaa jos esim. vieraita tulee käymään. Tosin meillä keskari joudutaan nykyään useimmiten laittamaan ulos jos vieraita tulee, koska on alkanut ilmenemään (keskareille tyypillistä) käyttäytymistä jossa se murisee vieraille vähän turhan paljon. Ei tod. mikään vieraiden siliteltävä seurakoira. =)
kyllä ottaa kotiin koiraa, joka on uhka vieraille... tai etten voisi itse ulkoiluttaa sitä.. voin olla väärässä, mutta älä nyt kimpaannu, mutta luulisin jokaisen tervepäisen koiran, tervepäisessä opetuksessa kasvavan kunnon kansalaiseksi.. jos vieraat eivät edes käyttäydy uhkaavasti ja se örisee silti ni on se kummaa.. ja helppoahan olisi jos pentu- ja jatkokurssit riittäisivät, mutta sen olen oppinut että koiraa on tavallaan koulutettava koko sen elämän ajan...
Tämä on vain minun mielipiteeni.. Ei ole tarkoitus ketään vihastuttaa...
Ei mitenkään kuulu tälle palstalle, mutta huomasin että olet Lahdesta? Mistäpäin? Itse myös ja uudet koirakaverit tervetulleita ...
En kimpaannu, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Se että en mielelläni ulkoiluta sitä, tarkoittaa etten ulkoiluta esim. näyttelyissä jossa tilanne voi tulla. Kotona se ulkoilee ilman hihnaa, reilun hehtaarin tontilla. =) Toki voin kaupungissakin taluttaa, kun vältetään toisia koirakoita (jos ne ovat uhkaavia) yleensä suuret rodut ja urokset ovat uhkaavia. Mutta esim. pyöräilijät ja kävelijät saavat mennä ilman minkäänlaista koiran reaktiota. =)
En tarkoittanut että se kaikille vieraille örisee ilman syytä, ei suinkaan, vieraat ja koira tulevat toimeen hienosti kunhan ensin antavat koiran tutustua eivätkä ns. tyrkytä itseään vartiokoiralle. Se tulee rapsutettavaksi jos itse niin haluaa, se kuuluu rotuun.
Tutut vieraat se muistaa, ei ole mitään ongelmaa siinä. Mutta satunnaiset vieraat esim. myyjät, nuohoojat yms. se haukkuu kyllä pystyyn ei tule lähelle vaan kiertelee. Joten minusta on silloin ihmisen kannalta turvallisempaa eristää koira hetkeksi.
Laumanvartija koiran kuuluu vahtia, ja joillakin se vahtivietti on todellakin niin suuri, ettei se siedä ketään. Mutta jos tulee vieraita jotka harvemmin käy, pitää omistajan ottaa vieraat vastaan koiran nähden jotta se näkee ettei tulija ole uhka. Monesti meillä tämä riittää, mutta vieraalla ei ole mitään asiaa mennä ja rapsuttaa koiraa väkisin jos se ei halua. Silloin se saattaa murista. Mutta jos antaa koiran tulla kun se itse haluaa, ei ojenna kättä vaan antaa haistella rauhassa, alkaa meidän keskari nuolemaan vierasta naamasta eli hyväksyy tämän.
Mutta mielestäni nuohoojat ja myyjät yms. saavat pitää entisen roolinsa myös koiran silmissä, olisihan se jo satunnaisen myyjänkin kannalta omituista jopa pelottavaa jos sanoisin että istu tuohon älä liiku... 70kg koirani haluaa tutustua sinuun... =D
Mielestäni koira on tervepäinen kunnon kansalainen, se ei kiinnitä huomiota muihin jos ei olla sen reviirillä vaan jättää vahtimisen omistajalle. Koiranäyttelyissä vaan näkee näitä ei niin sosiaalisia tapauksia jotka rähähtää toiselle koiralle jos ovat liian lähellä toista "laumaa", ja näistä tilanteista ainakin keskareiden ja kaukkareiden keskellä syntyy helposti tappelu, joten on hyvä että siellä hihnanpäässä on vahva ihminen pitämässä koiraa tarpeeksi tiukalla ettei vahinkoja satu.
Oma keskari tosin ei koskaan ole aloittanut eikä meinannut aloittaa tappelua toisten koirien kanssa jos ei olla sen reviirillä. Mutta näistä toisista kun ei aina tiedä. Meidän keskari on ehkä poikkeus, mutta se haluaisi leikkiä toisten koirien kanssa, ja saa toteuttaa tätä pyrremme kanssa ja rotujen jotka eivät ole laumanvartijoita. Näin ollen mitään taistelua ei synny. Hellyttävä otus se on, mutta ei jokainen yksilö kuitenkaan.
keskustassa asustelen=)
Ymmärsin puheesi väärin, anna anteeksi =)
Ihan hyvä että kotisi ja muksusi on turvassa kaiken maailman hiippareilta.
Hellyyttäviä otuksia jättiläisesi varmaan ovat:)
Sattuuhan sitä. Näin kirjoittamalla on aina niin vaikeata kertoa asiat ilman väärinkäsityksiä. =)
Varsinkin kun nämä rodut on mielestäni nähtävä tehtävässään, parhaiten ymmärtää siten niiden käyttäytymisen.