Hei, teis tuon AS-testin ja sen mukaan olen ihan "normaalin" rajoissa, joskin pisteet siellä ylärajoilla. Minulla on kuitenkin paljon erikoisia piirteitä, ja haluaisinkin tietää mitkä näistä mahdollisesti liittyvät assiin tai johonkin muuhun mahdollisesti. Perhetaustasta sen verran että veljeni on autisti, muuten suvussa ei ole todettu autisteja tai asseja.
Mutta nyt niihin oireisiin tai oikeammin sanottuna luonteenpiirteisiin.
1. Olen kamalan epäsosiaalinen. En oikeastaan pidä ihmisitä, tai ainakaan en ole kiinnostunut heistä. Tämä on ollut pienestä asti, lapsenakin leikin oikeastaan aina yksin (leikit lähinnä "rakentelua" ja muuta insinörtti toimintaa, ei siis mitään kotileikkejä...olen nainen.)
2. Pelkään uusia tilanteita. Rutiinit on tärkeitä. Kaikki pitää olla etukäteen tiedossa, kuten ajoreitti suunniteltuna tai hermostun kamalasti ja alan huutamaan. Panikoin esimerkiksi puhelin keskusteluja/ihmisten tapaamista jos en pysty ennalta suunnittelemaan sanomisiani. Tämä oire on kyllä selvästi helpottanut viimeisen vuoden aikana. Silti kaikkea pitäisi pystyä hallitsemaan, olla aina langat käsissä.
3. Olen mielestäni kielellisesti todella lahjaton. En osaa esittää asioita ja ajatuksiani puhuen tai kirjoittaen. Unohtelen sanoja, käytän omia sanoja.. Ihmisten kanssa keskustelu, esim työpaikan lounaalla (oikeastaan ainoa tilanne jossa joudun sosiaaliseen kanssakäymiseen) on todella vaikeaa. Koska tuntuu että sanat vain takeltelevat ja työkaverit luulevat että olen todella tyhmä. Sensijaan olen matemaattis-loogisesti ihan lahjakas (siis en mikään "nero", mutta hyvä). Työkseni ohjelmoin.
4. En osaa hallita ristiriitatilanteita. Tämäkin piirre on ollut pienestä asti. Kun suutun päässä ikäänkuin pimenee. En pysty hallitsemaan vihan tunnetta. Teininä se purkautui viiltelyllä, muuten en saanut itseäni rauhoitettua. Viiltely loppui kun sain lapsen. Ja järkyttävät "tärisen ja hakkaan päätä seinään"- raivonpuuskat myös. Mutta siitä alkoi syömishäiriö, jonka jotenkin yhdistän tuohon samaan tunteiden hallinta/itsensä satutus kategoriaan.
Mitähän muuta. (Minulla on myös kamalan huono muisti enkä pysty keskittymään... mikä näkyy tässäkin etten edes muista mitä piti kirjoittaa)
5. Niin.. en pysty keskittymään/tekemään useaa asiaa yhtaikaa.
6. Kiinnostun helposti jostain asiasta niin että se valtaa koko mielen. AKikki pyörii yhden asian ympärillä (liittynee enemmän syömishäiriöön.
No pakko painaa tuota Lähetä viesti nappia, ennen kuin tämä menee vielä enemmän sekavaksi tämä viestini... Kamalaa oikeasti. Hävettää kun en osaa ilmaista itseäni selkeästi.
Mutta nyt niihin oireisiin tai oikeammin sanottuna luonteenpiirteisiin.
1. Olen kamalan epäsosiaalinen. En oikeastaan pidä ihmisitä, tai ainakaan en ole kiinnostunut heistä. Tämä on ollut pienestä asti, lapsenakin leikin oikeastaan aina yksin (leikit lähinnä "rakentelua" ja muuta insinörtti toimintaa, ei siis mitään kotileikkejä...olen nainen.)
2. Pelkään uusia tilanteita. Rutiinit on tärkeitä. Kaikki pitää olla etukäteen tiedossa, kuten ajoreitti suunniteltuna tai hermostun kamalasti ja alan huutamaan. Panikoin esimerkiksi puhelin keskusteluja/ihmisten tapaamista jos en pysty ennalta suunnittelemaan sanomisiani. Tämä oire on kyllä selvästi helpottanut viimeisen vuoden aikana. Silti kaikkea pitäisi pystyä hallitsemaan, olla aina langat käsissä.
3. Olen mielestäni kielellisesti todella lahjaton. En osaa esittää asioita ja ajatuksiani puhuen tai kirjoittaen. Unohtelen sanoja, käytän omia sanoja.. Ihmisten kanssa keskustelu, esim työpaikan lounaalla (oikeastaan ainoa tilanne jossa joudun sosiaaliseen kanssakäymiseen) on todella vaikeaa. Koska tuntuu että sanat vain takeltelevat ja työkaverit luulevat että olen todella tyhmä. Sensijaan olen matemaattis-loogisesti ihan lahjakas (siis en mikään "nero", mutta hyvä). Työkseni ohjelmoin.
4. En osaa hallita ristiriitatilanteita. Tämäkin piirre on ollut pienestä asti. Kun suutun päässä ikäänkuin pimenee. En pysty hallitsemaan vihan tunnetta. Teininä se purkautui viiltelyllä, muuten en saanut itseäni rauhoitettua. Viiltely loppui kun sain lapsen. Ja järkyttävät "tärisen ja hakkaan päätä seinään"- raivonpuuskat myös. Mutta siitä alkoi syömishäiriö, jonka jotenkin yhdistän tuohon samaan tunteiden hallinta/itsensä satutus kategoriaan.
Mitähän muuta. (Minulla on myös kamalan huono muisti enkä pysty keskittymään... mikä näkyy tässäkin etten edes muista mitä piti kirjoittaa)
5. Niin.. en pysty keskittymään/tekemään useaa asiaa yhtaikaa.
6. Kiinnostun helposti jostain asiasta niin että se valtaa koko mielen. AKikki pyörii yhden asian ympärillä (liittynee enemmän syömishäiriöön.
No pakko painaa tuota Lähetä viesti nappia, ennen kuin tämä menee vielä enemmän sekavaksi tämä viestini... Kamalaa oikeasti. Hävettää kun en osaa ilmaista itseäni selkeästi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
As-persoonalta noiden kertomiesi piirteiden perusteella. Testit ovat aina suuntaa antavia, eikä niiden yksin sanota edes varmistavan todellista diagnoosia, vaikka saisi täydet pisteet.
Jos haluat varmuuden hakeudu lääkäriin. Vain pieni osa lääkäreistä/neurologeista on perehtynyt Asperger-syndroomaan, mutta jokainen lääkäri oletettavasti osaa ohjata oikean lääkärin juttusille.
löytyy täältä:
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=2879
Sitä se on. Emme voi elää luoteenpiirteittemme kanssa täysipainoista elämää tässä yhteiskunnassa. Aina pitää ottaa muut huomioon. Diagnoosi voi antaa selityksen, mutta ei oikeuta luonteenpiirteitämme.
Jos mieli tekee elää muiden kanssa pitää assien muuttua. Helpottavaa on joskus olla vaan ihan sellainen kuin on. Kun sosiaalinen tilanne käy liian raskaaksi - tuntuu hyvältä vetäytyä omiin iloihinsa.
Olen juuri koulutuksessa, jossa on paljon ihmisiä, joita harvoin näkee. Tauoilla livistän mieluummin ulos, kuin jään haastamaan "smalltalkia". Se tuntuu helpottavalta, muttei edistä sosiaalisia suhteita.
Professori Temple Grandinin mielestä on hyvä asia opettaa lapsille sosiaalisia taitoja jo pienestä pitäen. Se voi lisätä lapsen stressiä, mutta autistinen lapsi hyötyy siitä. Täytyyhän hänen tulla toimeen "normaalien" joukossa.
Diagnoosikin Temple Grandininin mukaan voi olla aikuiselle taantumisen paikka, jos tuudittautuu siihen, että voi elää kuin "heinäpellossa". Siitä voi syntyä monenlaista konflikteja, vaikka kuinka julistaisi ympäristölleen käyttäytymisensä syyn: "Oon mitä oon - enkä muuksi voi muuttuu!"
http://www.wrongplanet.net/asperger.html?name=News&file=article&sid=295
Sitä se on. Emme voi elää luoteenpiirteittemme kanssa täysipainoista elämää tässä yhteiskunnassa. Aina pitää ottaa muut huomioon. Diagnoosi voi antaa selityksen, mutta ei oikeuta luonteenpiirteitämme.
Jos mieli tekee elää muiden kanssa pitää assien muuttua. Helpottavaa on joskus olla vaan ihan sellainen kuin on. Kun sosiaalinen tilanne käy liian raskaaksi - tuntuu hyvältä vetäytyä omiin iloihinsa.
Olen juuri koulutuksessa, jossa on paljon ihmisiä, joita harvoin näkee. Tauoilla livistän mieluummin ulos, kuin jään haastamaan "smalltalkia". Se tuntuu helpottavalta, muttei edistä sosiaalisia suhteita.
Professori Temple Grandinin mielestä on hyvä asia opettaa lapsille sosiaalisia taitoja jo pienestä pitäen. Se voi lisätä lapsen stressiä, mutta autistinen lapsi hyötyy siitä. Täytyyhän hänen tulla toimeen "normaalien" joukossa.
Diagnoosikin Temple Grandininin mukaan voi olla aikuiselle taantumisen paikka, jos tuudittautuu siihen, että voi elää kuin "heinäpellossa". Siitä voi syntyä monenlaista konflikteja, vaikka kuinka julistaisi ympäristölleen käyttäytymisensä syyn: "Oon mitä oon - enkä muuksi voi muuttuu!"
http://www.wrongplanet.net/asperger.html?name=News&file=article&sid=295