kiinnittyykö läppä laserleikkauksen jälkeen ajan kanssa yhtä hyvin kuin alkuperäisessä muodossaan? vai pitääkö leikkauksen jälkeen loppuelämän varoa silmän hieromista yms. ettei läppä vaan irtoa...?
laserista kysymys
tahdon tietää
145042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei se koskaan kiinnity samalla tavalla kuin ennen. Mutta eipä mun ainakaan ole tarvinnut varoa silmän hieromista. Alussa, noin eka viikon tietenkin olin tosi tarkkana..
Ei se kiinnity alkuperaista lujuutta vastaavalla tavalla koskaan ja viela useita kuukausia toimenpiteen jalkeen se lappa on mahdollista avata..
Tama on syy miksi kannattaa valita PRK tai Lasek, silla naiden toimenpiteiden jalkeen silma on paranuttuaan lahempana alkuperaista kuntoaan kun ei ole silvottu niin syvalta.
Kuulin juttua että silmää pitäisi erityisesti varoa noin 2kk leikkauksen jälkeen ja vasta 8 vuoden päästä läppä olisi niin hyvin kiinnittynyt ettei sitä voida enään aukaista uusintaleikkausta varten. En tiedä ymmärsinkö asian ihan oikein...
Silmään tehdyt haavat ovat aina ns. heikkoja kohtia eli vamman johdosta silmäleikkauksissa tehdyt haavat saattavat ratketa. Esim. kaihileikkaushaava saattaa kovan iskun johdosta revetä vuosienkin kuluttua auki. LASIK-läppä on (parannuttuaan) siinä mielessä kestävämpi, että haava ei "puhkaise" silmää eli silmänsisäisen paineen nousu tällin sattuessa ei stressaa suoranaisesti läppää, lisäksi läpän pinta-ala on suuri verrattuna muihin silmäleikkaushaavoihin verrattuna, joten en pitäisi riskiä suurena puolen vuoden jälkeen.
Mitä jos läppä jostain syystä aukeaa, tai mahdollisesti lähtee kokonaan irti?!
T:itsekin lasikia miettivä
Jos läppä liikahtaa, saattaa se mennä kurttuun ja seurauksena voi olla näöntarkkuuden huomattavakin huononeminen. Tämä voidaan korjata nostamalla läppä taas irti ja asettamalla paremmin paikalleen.
Jos läppä nousisi pinnasta irti mutta jää paikalleen (läppähän on joltakin sivulta saranamaisesti kiinni allaolevassa sarveiskalvossa eli viipaletta ei höylätä leikkauksessa kokonaan irti), voidaan se myös asettaa paikalleen.
Mikäli läppä taas irtoaisi kokonaan ja menisi hukkaan, onkin tilanne jo hankalampi. Epiteelikerros ajan mittaan kyllä kasvaisi haavan päälle, mutta sarveiskalvo jäisi ohuemmaksi ja taittovirhe muuttuisi olennaisesti ja seurauksena saattaisi joutua tekemään ns. epikeratofakian (sarveiskalvon uloimpien osien siirron eli luovuttajan silmästä hankittaisiin sopiva läppä) tai sitten saatettaisiin joutua jopa koko sarveiskalvon keskiosan siirtoon. Tällaisen toimenpiteen jälkeen näöntarkkuus saattaa olla pitkään huono tai jäädä jopa pysyvästi huonommaksi kuin ennen onnettomuutta.
Eli kannattaa pitää sormet pois silmästä paranemisjakson aikana...
Luulisin, että ei ole vaarallista silloin tällöin kevyesti hieroa Lasik-leikattua silmää tai nukkua siten, että tyyny painaa silmää. Mutta Lasikin jälkeen sarveiskalvon luonnollinen kimmoisuus ja paksuus ovat niin merkittävästi muuttuneet, että eron huomaa todella selvästi. Jos hierot leikkaamattomia silmiä ihan kunnolla, niin kyllä silloinkin näkö vähäksi aikaa sumenee, mutta leikatun silmän tapauksessa palautuminen on paljon hitaampaa. Käytännössä itse ainakin vältän omien laseroitujen silmien keskiosien vähäistäkin painamista, koska näkö sumentuu tästä radikaalisti (voi mennä noin pari tuntia, että alkaa nähdäkin taas jotain).
Olen seurannut mielenkiinnolla pauli-s:n tämän keskustelupalstan kirjoittelusta omakohtaisista kokemuksista sekä kommenteista laserleikkauksesta vuoden aikana.
Silmälääkäri ja monet muut jotka ovat osallistuneet Paulin jutusteluun, ovat varmasti antaneet monelle muulle tarkennusta silmien toiminnasta ja laserleikkauksen tekniikasta.
Keskustelujen pohjalta uskallauduin itsekkin leikkaukseen. Tilasin leikkaukseen ajan maaliskuulle. Leikkaukseen vaikutti monet asiat mitä k.o. leikkauksista on keskusteltu näillä palstoilla.
Vieläkö pauli-s menisi laserleikkaukseen näin jälkeenpäin ajateltuna uudestaan? Onko kaikki ollut sen arvoista pienistä totuttelemisista huolimatta.
Olet antanut hyviä kommentteja leikkauksen jälkeisestä ajasta, mitä tuleman ehkä pitää. Joko suunnittelemasi omat laserleikkauksen nettisivut ovat työn alla?
Eniten minua huolettaa läpän paikallaan pysyminen. Lääkäreiden mukaan vaikka läppä ei kiinnittyisikään alkuperäiseen lujuuteensa ei siitä tarvitsisi käytännössä murehtia leikkauksen alkuajan n.2kk:n jälkeen. Varsinkin nukkuessaan sitä varmasti kädellä painaa ja hieroo silmiä tietämäättään.
Silmän pintajännitys ja kimmoisuus katoaa läpän teon ja laseroinnin muötä. Ennen toimenpidetta silmä on kuin kumipallo joka joustaa ja palautuu samantien oikeaan muotoon, mutta toimenpiteen jälkeen se muistuttaa enempi sinitarrasta muovailtua palloa joka ei palaudu ennalleen ennen kuin silmänkuoppa vähitellen muovaa sen takaisin luonnolliseen muotoon jolloin näkö tarkentuu.
Kiitoksia viestistäsi.
Menisinkö uudestaan.. Olen aika mukavasti jonkinlaisella keskiviilla kokonaistyytyväisyyden suhteen. On mm. kiva nähdä saunassa ja hieno, suuri kuva ulkosalla auringonvalossa, mutta haittapuolet ovat kyllä selvät. Tekisin kyllä hyvinkin paljon sen eteen, että saisin haittapuolet eliminoitua. En tiennyt läheskään tarpeeksi asiasta laserointiin mennessä. Mielestäni on kuitenkin ihan mahdollista kuvailla tulevalle potilaalle asiat sen verran tarkkaan, että hän osaa kuvitella, minkälaisia nämä haittapuolet tulevat (mahdollisesti tai todennäköisesti) olemaan.
Sanotaanpa näin päin: Jos nyt näyttäisin itselleni kaikki haittapuolet vuoden takaiselle itselleni, niin luultavasti olisin skipannut toimenpiteen. Mutta sitten taas toisaalta: Tulen kyllä nyt lähes normaalisti toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka joskus kuvanlaatu onkin "pelottavan" huono (esim. en näe ollenkaan kasvonpiirteitä tietyissä tilanteissa, kun kohteen takaa tulee valoa). Ehkä voisin yhteenvetona todeta vastauksen lopuksi, että jos on reipasta ihmistyyppiä, niin lopputulokseen voi olla tyytyväinen, vaikka joissain tilanteissa kuvanlaatu olisikin ala-arvoinen.
Täytyy vielä mainita tuosta totuttautumisesta. Itse en ole huomannut minkäänlaista tottumisefektiä. Kaikki on edelleen juuri kuten pari kuukautta laseroinnin jälkeen. Itse en ole kokenut oikeastaan merkkiäkään sellaisesta, että aivot jotenkin osaisivat ruveta filtteröimään leviämistä pois. Silmät on jääneet ehkä vähän kuivemmiksi, mutta tämäkin on vain sellainen kosmeettinen haitta. Tulee käytännössä esille ehkä siten, että kerran viikossa aamulla on pari minuuttia heräämisen jälkeen harmillisen kuivat silmät, mutta sen jälkeen kostuu aivan normaaleiksi.
Muistuttaisin vielä, että ainakin omasta mielestäni riippuu aivan oleellisesti silmien spekseistä, millä todennäköisyydellä hyvä tulos nykyteknologialla saavutetaan (eli toisinsanoen kannattaako leikkaukseen mennä vai ei)..
Webbisivut on kyllä vieläkin vain päässäni (muutamia kuvia ym. lukuunottamatta), johtuen koulukiireistä.. :(
Läpän irtoamisesta en ole muistaakseni kuullut kuin yhden kerran, ilmeisesti joku amerikkalainen nainen oli pitkillä kynsillään raapaissut kunnolla silmäänsä puseroa riisuessaan. Läpän irtoaminen lienee erittäin harvinaista ja itse olisin ennemmin huolissani näön laadusta.
Käsitän viestistäsi, että silmäkuoppa vaikuttaisi oleellisesti tähän painauman korjautumiseen, ja että koko silmä jotenkin muuttuisi laseroitaessa. Silmään kokonaisuudessa ei pitäisi kauheasti olennaisia muutoksia tulla, vaan lähinnä sarveiskalvoon (sen eri kerroksiin), kyyneljärjestelmää sääteleviin hermoihin ja mahdollisesti joskus jollain tavalla lasiaiseen, jos kokee lasiaissamentumien muuttuneen.
Silmäluomi vaikuttanee omalta osaltaan muodon palautumisessa. Itse näkisin hitaan palautumisen johtuvan pääosin itse sarveiskalvon ohuudesta (ohut on löysempi kuin paksu).
Vielä tottumisesta.. Annoin viime viestissä osittain epäselvän kuvan sanoessani, että minkäänlaista tottumisefektiä en ole havainnut. Kuten olen joskus aiemminkin kirjoittanut, niin kyllähän sitä mielestäni ihminen tottuu vaikka mihin. Jos ajatellaan vaikka lasiaissamentumia, niin periaatteessa voidaan ehkä ajatella olevan tavallaan kolme eri astetta:
1) Lasiaissamentuma on niin lievä, että se ei millään lailla esiinny häiritsevässä määrin.
2) Lasiaissamentuma on havaittavissa tietyissä tilanteissa (esim. kirkasta pintaa vasten), ja ilmiön tietoisesti huomaa silloin tällöin, mutta asia ei kuitenkaan haittaa käytännön toimimista.
3) Lasiaissamentuma on niin vahva, että se haittaa käytännön toimimimista, esimerkiksi ei näe lukea tekstiä. Sopivissa olosuhteissa on tilanteita, joissa efektiin ei vain voi tottua, koska mielekästä informaatiota (teksti) ei yksinkertaisesti saavu aivoihin asti.
Laserointiin liittyviä haittapuolia on kuhunkin ryhmään sopivia. Sellaista ei kannata murehtia, mille ei voi mitään (varsinkin jos on yrittänyt parhaansa). Siinä mielessä jopa kolmoskohtaan kuuluviinkin asioihin voi "tottua" tai pikemminkin niitä asioita ei tarvitse aktiivisesti murehtia, mutta se ei tietenkään tarkoita, että todellisuudessa itse ongelma korjautuisi samalla.
Ihan vain mielenkiinnosta, millä leikkaustavalla silmäsi on leikattu? Missä kävit leikkauttamassa?
Terve! Katsotaanpas...
http://tinyurl.com/8rqr3
Mutta ymmärrän nyt astetta paremmin mistä laseroinnissa on kysymys, joten noissa vanhemmissa teksteissä saattaa olla jotain, mihin uudemmissa löytyy parempaa tietoa.