tein eilen testin ja huomasin olevani raskaana, nyt en tiedä mitä tehdä.. Kihlattuni haluaa että teen abortin ja luulen että se olisi parasta tässä elämäntilanteessa..olen vielä alaikäinen en ole missään koulussa tällä hetkellä mutta kihlattuni opiskelee ja se on yksi syy miksi hän haluaa minun luopuvan lapsesta. minusta tuntuu niin pahalta edes ajatella sellaista.. Voisiko joku kuitenkin kertoa abortista miten se tepahtuu yms.. kiitos jo etukäteen.
auttakaa...
masentunut..
301550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olin armeijassa, ja menossa tekuun armeijan loputtua. Kuukautta ennen armeijan loppua saimme tietää että tyttöystäväni on raskaana. Abortti oli erittäin vahvasti tapetilla ja kävimme yhdessä lääkärin luona siitä keskustelemassakin.
Lopulta päätimme että emme tee aborttia. Tyttöystäväni sairaanhoito-opiskelun alku siirtyi 1 vuodella, minä alotin koulun ajallaan. Nykyään tämän 15 v. pojan lisäksi meillä on kaksi nuorempaa lasta, tyttöystäväni on vaimoni, enkä ole sekuntiakaan katunut päätöstä.
Koulu on ihan yhtä helppo suorittaa, tukia saa hyvin jne jne.
Nykyään minä olen insinööri-yrittäjä, vaimoni on erikoissairaanhoitaja. Luulen että lapsi enemmänkin motivoi meitä opiskelussa kuin haittasi sitä. On aivan mahtava katsoa tämän nuoren miehen kasvua, matkustella yhdessä, käydä laskettelemassa....jne opettaa elämää ja olla iloinen ettei sillon joskus tehnyt sitä päätöstä joka niin oli lähellä.
Sinä teet päätöksen loppupelissä, mutta mieti syvästi ja tarkaan onko tilanne oikeasti niin huono.
Olen aina sanonut etti ole "oikeaa aikaa" tehdä lapsia. Kun ne tulee, se on oikea aika.
Hän on päättänyt vakaasti pysyä päätöksessään. Hänen mielestä elämäntilanne ei ole sopiva yms.. En edes halua puhua hänen kanssaa enään asiasta koska hän suuttuu ja sitten minä vain itken.. Tuntu niin pahalta. Hänen pitäisi olla minun tukena. En todellakaan halua tehdä aborttia ja olen valmis kantamaan vastuun jos tämä lapsi vaan maailmaan pääsisi..
Loppupelissä sinä päätät ei hän.
Se miten elämänne siitä päätöksestä muuttuu, on sitä elämää.
luulen että hän jättäisi minut jos pitäisin lapsen.. Enkä todellakaan halua sitä koska rakastan häntä aivan liikaa...Hän sanoi että mä pahennan tilannetta ja että sitä ahdistaa.. eli siis me riideltiin siitä.. :( tää ei ole yhtään kivaa :"(
Kivaa ole. Mutta asiat on vain punnittava. En osaa neuvoa mitä tehdä.
Sinun pitöö vain miettiä mitä päätöksistäsi tulet eniten myöhemmässä vaiheessa katumaan.
sen voin sanoa että ihana mies on helpompi löytää kun päästä yli abortista.
Olin 8viikolla raskaana, kävin lääkäriltä hakemassa lähetteen naisten ja äitien poliklinikalle. Opastivat paikalle varaamaan ajan. Kun menin, lääkäri kyseli ja tutki kohdun ja katsoi ultran. Hoitajan kanssa jäin juttelemaan, antoi yhden pillerin otettavaksi heti. Kahden päivän päästä laitoin kaksi pilleriä emättimeen ja otin särkylääkkeitä jotka hoitaja antoi. Sain myös tuoksi ja seuraavaksi päiväksi sairaslomaa. Koko päivän tuli reipasta vuotoa. Suihkussa tuli kaikki mahdollinen ulos, myös pieni sikiö joka oli selvästi erotettavissa. Vuosin hiukan viikon kaksi, sitten viikon tauko ja tuli normaalit kuukautiset. Kipu joillakin kuulemma sietämätön, mutta itselläni oli helppo. Kaduttaa ja asiaa mietin väkisinkin, olisi saanut jäädä näkemättä sen mitä näin suihkussa. Täytyy välittää paljon kumppanistaan kun tekee hänen tahdostaan tämän, en ole aborttia vastaan, mutta oli minulle henkisesti raskas kokemus.
:/ voimia sulle... uskon että se on tosi rankkaa,en kyllä haluaisi kokea sitä mutta...
Olisi kiva kuulla miten sinulle kävi asian kanssa, tai mihin päätökseen tulit ja pelkästä uteliaisuudesta minkä ikäinen olet?
Lisäystä vielä omaan kokemukseeni, että jälkeen päin on ollut muutos rankkaa.. Kuukauden verran "totuin" aamuoksenteluun, pahoinvointia oli myös illalla. En pystynyt juomaan, saatika haistamaan kahvia, kaikkien muidenkin ruokien hajut etosivat ja hetkellisesti teki aina jotain mieli (kiivi, päärynä, jogurtti, paprika, kurkku) ja seuraavana päivänä loput tuotteista jäi sitten syömättä, rinnat aristivat ja nipistelivät todella paljon.. Nyt jälkeenpäin kun kaikki tuo poistui, roskaruoka maistuu ja kahvia menee litroja niin on vaikeaa ollut totutella normaaliin tottumuksiin. Ei sitä osaa selittää miltä se tuntuu, kaikki itsessään tuntui vain menneen aivan sekaisin eikä tiedä nyt kun on sen kokenut, että kumpi tuntuikaan paremmalta.. Sinä aikana aamuisin ainakin se muistutti olemassa olostaan:)
Minua kaduttaa ja toivon, että kumppanini mielipide asiasta olisi muuttunut, mutta..
Myöhäistä se enään on. Unohtaa ei voi, mutta ehkä olen sujut vasta sitten itseni kanssa kun pystyn sanomaan sanan abortti ilman, että pala nousee kurkkuuni ja voin katsoa ohjelmista ym. vauvoja ilman, että silmäni kostuu kyynelistä..
en vielä ole päättänyt asiaa.. tai oikeastaan olen siinä mielessä että haluan sen pitää,mutta odotan vielä kihlattuni mielipidettä.. Tällä viikolla päätös on tehtävä, en yhtään tiedä kuinka pitkällä se on...
Olen 17 vuotta vanha,täytän syksyllä vasta 18.
Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää. Jos haluat kirjotella sähköpostilla kanssani niin voin sen tänne laittaa. :)
Luulin jo vastanneeni edelliseen viestiisi, mutta muisti taisi pettää... Olisin kiitollinen jos laittaisit sähköpostiosoitteesi niin voisimme kirjoitella enemmänkin toisillemme ja muutenkin kuulumisia=)
kyllähän tuo sopii =) tässä tulee: [email protected]
Ihan totta nyt järki käteen. Ei sun kihlattu voi sua pakottaa aborttiin, pistää niin vihaksi tollaset miehet..!! Itse myös jouduin miettimään aborttia kun poikaystävä sitä vaati ja moni muukin sekaantui... erittäin raskasta oli olla YKSIN sitä mieltä, että haluan lapsen pitää! No meille se ero tuli jo ennen kuin huomasin olevani raskaana, mutta siitä huolimatta halusin lapsen pitää (kun en aborttiin todellakaan pystynyt!) eikä lapsen isä ole lasta koskaan nähnyt...mutta hän valitsi oman tiensä ja minä oman ja lapseni. Hitto vie, sanot sille miehelle että se on joko tai... tietenkin jos sinä itse oikeasti HALUAT abortin, sitten se on eri asia. Mutta osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu, koska itse myös ajattelin omassa mielessäni etten voi tästä lapsesta luopua ja tiesin etten siitä abortista selviäis... ja hyvin ollaan lapsen kanssa pärjätty alusta asti :) Kuuntele omaa sydäntäsi, älä muitten, niin minä tein. Vaikka se kuinka sattuis, omaa lasta et kuitenkaan koskaan tule vihaamaan. Vai?? Ja kyllä se mies jossain vaiheessa tajuaa kuinka rakas oma lapsi voi olla. Pikkuhiljaa tuntuu siltä et "meidänkin" isä on sen tajunnut...
Itse olin menossa hetken ajan siihen lankaan et abortin oisin tehnyt..kun silloinen "poikaystävä" yritti vannoa että on mun tukena ja tulee käymään mun luona, ettei mun tarvi yksin olla...mutta hänellä oli jo silloin uusi tyttöystävä ja mitäs luulette olisiko häneltä riittänyt aikaa mulle? No ei todellakaan! Kunhan yritti kaikki keinot...
Voimia sulle päätöksen tekoon ja muista, vaikka mies on mitä mieltä vaan, päätös on yksin sinun. Vaikka se vähän hullulta kuulostaakin... ;)
kiitos,kiitos :) kyllä me nyt ollaan jo saatu juteltuakin tästä ja hän on vilauttanut vihreetä valoa... :) Uskon että tässä käy vielä hyvin. Ainakin hänen asenteensa on muuttunut aika paljon. :) Kyllä hän olisi minun tukena mitä ikinä päättäisinkin tehdä.
täytyy nyt vain katsoa ja miettiä vielä...
Älä tee aborttia, jos vain jotenkin mahdollista pitää lapsi. Sitä ei ikinä tiiä saatko vastaisuudessa lasta. Myös itse olin alaikäinen lukiotyttö, kun tulin raskaaksi. Ja elettiin vielä 70-lukua, jolloin asenteet olivat varsin jyrkät. Pidin pääni enkä edes ajatellut abortin mahdollisuutta. Onneksi minulla oli itseäni vanhempi poikaystävä, joka myöskin halusi lapsen pitää. Joka tapauksessa olisin vaikka yksin hoitanut lapsen, aborttiin en olisi suostunut.
Aikanaan syntyi reipas poika, joka on pärjännyt hyvin elämässä. Mieti masentunut vielä asiaa. Abortti on kovin raskas asia, useimmin siitä masentuu loppuelämäksi.
kyllä minä mietin.. Tämä on kumminkin todella vaikeaa sillä pitää miettiä niin monelta kannalta asiaa :/
Jokainen järkevä ihminen tietää että lapsia ei tapeta.
Oletko sinä järkevä?
asiasta voi olla montaa mieltä...Tappaminen/murha on minusta liian voimakas sana tälläsessä tilanteessa. Ei kaikki ymmärrä sitä. En usko että esimerkiksi kenenkään 13-14 vuotiaan olisi "kannattavaa" pitää lasta ja sanoisitko silloin "ei kukaan järkevä ihminen tapa lasta" En kannata aborttia mutta jos on pakko niin on pakko, riippuu ihmisestä.
sanon vain että mielipiteensä kullakin,mutta minä en kuuntele mitään tappo/murha puheita...Olen saanut tänne asiallisai mielipiteitä ja tämä oli ensimmäinen vähemmän järkevä vastaus mitä minulle on tullut..
itsekin sain vähänaikaa sitten tietää olevani raskaana enkä todella tiedä mitä tehdä. Poikaystäväni kannattaa aborttia koska on hänen mielestään liian aikaista. Omasta mielestäni kuten jo aiemmin sanottiin, oikea aika on silloin kun se on tuloillaan. Luulen että tulen katumaan aborttia. Poikaystäväni lupasi kunnioittaa kuitenkin omaa päätöstäni ja olla tukenani. Pian saan tietää kauanko on vielä miettimis aikaa joten tässä on arvot laitettava kohdilleen. Hyvää jatkoa sulle masentunut ja on kiva kuulla mitä sinulle käy.
voimia sullekin päätöksen tekoon ja hyvää jatkoa!
saanko udella minkä ikäinen olet..?
olla jo valmis! Tämän päivän jälkeen alkoi tosiaan tuntua siltä että voisin pitää lapsen. Ainut on poikaystävä joka on hieman keskustelukyvytön asiasta mutta luulen että hän toipuu järkytyksestä! Olen 20w. Miettimis aikaa on n. 3viikkoo mutta...:)
ennen sanottiin että lapsi tuo leivän taloon että ei sitä tarvitse todella suomessa enää nälkää nähdä!
Onnea sinulle, tai siis molemmille. :) minäkin uskon että hän toipuu järkytyksestä ja on onnellinen. Varmasti hän tulee olemaan vielä onnellisempi kun lapsenne syntyy, vaikka onhan siihen aikaa. ONNEA vielä :)))
kirjottele mulle vielä tänne kuulumisia jos sinua huvittaa ja on aikaa,mua kiinnostais tietää miten edistyy raskaus yms. :)
ja jos laitat sähköpostiosoitteesi tänne niin voidaan kirjotella? Eiköhän tästä molemmat toivu, onhan tässä 8kk aikaa totutella:)
joo kirjotellaan vaan,tässä on osoitteeni:[email protected]
kirjottele mulle :)
Päätöstä on vaikeuttanut huomattavasti se että miten pärjäämme rahallisesti jos pidämme lapsen. Tälläkin hetkellä tekee vähän tiukkaa rahan kanssa... Minä uskon että kyllä me varmaan jotenkin pärjäisimme mutta kihlattuni on erittäin epäilevä...
toinen juttu mikä häntä vaivaa on se että pystyykö hän enään keskittymään opiskeluunsa...Hän on todella kunnianhimoinen ja haluaa pärjätä yms... vaikeuttaisiko lapsi hänen opiskelujaan? minulla opinnon alkamiset siirtyy jos/kun pidämme sen..
Rahallisesti tukea saa monesta paikasta, se ei ole mikään este.
Mikäli poikäystäväsi on kunnianhimoinen hän kyllä opiskelee, vaikka kuulosuojaimet korvilla niinkuin eräs ystäväni teki kun heidän poikansa piti meteliä ja piti opiskella samalla.
Nykyään hän on kirurgian ylilääkäri eräässä sairaalassa, eikä häntä haitannut lapsi, kunnianhimoa kun oli.
Meillä tilanne olli se että kun ensimmäinen lapsemme syntyi me molemmat olimme opiskelijoita, minä opiskelin sillä aikaa kun vaimoni oli kotona ja kun lapsi oli 8 kk. vaimo meni jatkamaan koulun loppuun ja minä olin kotona.
Itseasiassa olin kotona konaisen vuoden jonka aikana suoritin opitoni loppuun. Siitä suoraan työelämään, hidstus oli ehkä n. 6 kk kaikenkaikkiaan. Nykyään noita lapsia on jo 4 ja molemmat olemme pärjänneet työelämässä hyvin, esimiestehtävissä ei ainakaan haittaa ole siitä että on lapsia.
Ja taloudlelisesti opiskelevat lapsiperheet saa melko tuet, tai melko ja melko, mutta nälkää ei koskaan tarvinut nähdä, ja riitti sitä rahaa muutamaan reisuunkin.
Muistakaa että kukaan ei suomessa nälkää näe, ja terveimmät lapset kasvaa perusruolla ja rakkaudella, ei rahalla.
Olen 20v ja olisin onnellinen jos saisin tietää olevani raskaana =) Syön pillereitä ja haluisin lapsen, mutta en rupea sitä näin nuorena tekemään, ellei se vahingossa oo tullakseen.
Pidä lapsi!
Olen aivan varma kun se syntyy ja pidät sitä sylissä ja se mollottaa suo ihanilla silmillään silmiin ja hymyileen, niin tiedät sen olevan rakkain olento elämässäsi =) Etkä varmana kadu hetkeäkään päätöstä, että pidit lapsen.
Rahallista apua saa sossusta ja saat lapsilisän. Varmaan pärjäätte.
Homma on nyt sillä tavalla että olen päättänyt pitää lapsen :) kiitän kaikkia jotka kommentoi,kertoi omia tarinoitaan yms tänne. =)
Onnea tulevalle uudelle perheelle.
Teillä tulee olemaan monia onnellisia hetkiä.
Rakkaudella, rakkaudella siitä selviää.
Kyllä se masennus suureksi iloksi muuttuu.