Heippa! Teen töitä muutaman kuukauden jaksoissa. Miten te muut pätkäläiset olette kokeneet tämmöisen stressaavan elämäntilanteen vaikuttavan koko terveyteenne? Minä ainakin stressaan koko ajan hyvin pieneistäkin asioista, saati sitten siitä että jatkuuko ne työt vai ei. Se on koko ajan ajatuksena takaraivossa, ei sille voi mitään. Entäs sitten kun työt loppuu? Tylsiä pitkiä päiviä kotona, kun perhettäkään ei miehen lisäksi ole. Sitä on niinkuin nollakansalainen, kun ei ole töitä. Ja sukulaisilta kuulee, että vakinainen työsuhde sen pitää olla, ei sellasilla helv**** pätkillä tee mitään. Tuttuni sai metallialalta vakinaisen työsuhteen parin kuukauden jälkeen. Arvatkaa kehtaanko puhua sukulaisillle ikinä töistäni mitään? Kuitenkin ennenpitkää joku kysyy saitko sen viran tms. Häpeän tilannettani ja on äärimmäisen noloa, että hoitoalalla joutuu odottamaan jopa toistakymmentä vuotta vaikinaistamista!
pätkätyöt ja terveys
väsynyt
11947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Missä saa odottaa vakinaistamista toistakymmentä vuotta? Aion hakea hoitoalan kouluun keväällä ja siksi haluaisin tietää.
Eikö pätkätöitä ole sitten kokoajalle, jos välillä on kerta työttömiä jaksoja? Ajattelin vaan sitä, että kun sanotaan alalla olevan niin kova työvoimapula? Tosin tämähän varmaan riippuu myöskin erikoistumisista ym.
Ainakin Kainuussa on vaikeaa saada vakinaista työpaikkaa. Itse olen nyt äitiyslomalla, mutta tuskimpa tuo tilanne on miksikään muuttunut. Jos muuta työtä löytyisi, niin voisin kyllä vaihtaa alaa..
vaihda alaa jollet kestä vai luuletko että vaki paikan saa noin vaa... ei työ kokemus sanelee kaiken ja hakemalla voi onnistaa mutta montavuotta joutuu paikkaa odottaa ei täällä muitakaa oo otettu suoraa koulusta vakituisiksi itsekin olen keikka työläinen ja erittäin tyytyväinen että on edes töitä ... monilla ei oo
se on tätä nykyaikaa...ajetaan ykx ihminen loppuun ja otetaan sen jälkeen toinen tilalle????
Niin, ei tosiaankaan suoraan koulusta valmistuneita vakinaistetakaan. Mutta itsellänikin on jo työkokemusta monta vuotta. Tuttavianikin roikotetaan vuosia määräaikaisissa työsuhteissa jopa samassa työpisteessä..ja usein juuri määräaikaiset tipahtavat pois koulutuksista, virkisistyspäiviltä jne., vaikka tarvitsisivat niitä todella.
Niimpä, tyytyväinen saa olla, jos on töitä. Tällä seudulla ei juuri voi valita töitään saati alkaa keskustella palkan korotuksista, niin kuin esim. etelä-Suomessa...
Tulin ihan mielenkiinnosta tutkailemaan tänne omaa alaa koskevalle palstalle ja ilokseni huomasin että täällä seikkailee Pap nimimerkillä kirjoitteleva henkilö. Sinua näyttää kiinnostavan meidän keskustelumme vaikka joistakin kommenteistasi voisi päätellä että et itseasiassa anna paljoakaan arvoa työllemme.
Olen itseasiassa ollut alalla jo parikymmentä vuotta ja viimeaikoina olen ryhtynyt miettimään alan vaihtoa. Sairaanhoito ei ole minulle mikään kutsumusammatti, mutta handlaan sen ilmeisen hyvin, koska moitteita ei ole potilailta tullut, päinvastoin. Pidän yhä edelleen potilastyöstä, mutta en nykyisestä suuntauksesta:
ala kärsii jatkuvasta henkilökuntapulasta, mutta sairastaminen ei vähene. Hommat pitäisi hoitaa, mutta h...n kiire painaa päälle ja työtä ei ehdi tehdä niin hyvin kun haluaisi. Tilipussi on vastuuseen nähden liian pieni (mitäs läksin alalle...niinkö?). Toisen henki on vastuulla, mutta sehän ei tietenkään ole palkan kriteeri. Niinkö?
Likaisen työn lisä tästä pitäisi saada.
Kaikesta eniten ottaa päähän ne hotellipalveluja vailla olevat deekut, jotka viinan loppuessa tai ilmojen kylmetessä hakeutuvat hoitoon. Makaavat paskat ja kuset housuissa viinahoureissaan sairaalassa viikkotolkulla. Piristävät työtämme poistamalla tippansa ja katetrinsa. Ja parin viikon levon jälkeen suuntaavat taas rakkaimman harrastuksensa pariin eli ryyppäämään.
Opiskeluaikoina kun sitä eli siinä illuusiossa että deekut kuuluu sosiaalihuollon piiriin....
Tästä on kuule kutsumus melkoisen kaukana.
Tule sinäkin meille periksi viikoksi lapioimaan paskaa ja puhu sitten kutsumuksesta ja vikinästä.
nii se on mutta ei susta oo nähin hommii et kestäs päivääkää!!!!!!!! tää työ sattuu vaatimaa fyys. kunnon lisäksi henkistä kuntoa ja joskus jopa enemmän ku fyysistä... ja sitä tuskin oppii tehtaalla!!!!!!!!!!!!!!!vai kestätkö omaisien vaatimuksia kiukkuilua ja muuta paskaa mitä me hioturit niskaa saadaa??!!! tuskin !!!!!!!!!
Miksi ihmeessä ei muka voisi keskustella palkasta, johan on kumma! Juuri tollasten takia palkat onkin niin huonot kun löytyy tollasia alistuvia hoitajia jotka noin ajattelevat.
Moni hoitaja juoksee pää kolmantena kaiken kiireensä keskellä ja koettaa vaan sinnitellä siinä oravanpyörässä. Johtoon tulee viesti, että kyllähän työt pystytään hoitamaan ja voidaan ehkä vähän henkilökuntaa vielä vähentääkin. On vaan todettava reilusti että palkka on riittämätön ja henkilöstöä liian vähän. Alkaa ajat muuttumaan, kunhan hoitajat lopettavat alistumisen ja "hyvä hoitaja" kuvitelmat. On vaan yksinkertaisesti jätettävä potilas paskoihinsa ja todettava kuten eduskunnassa MINÄ JOUON NYT KAHVIA.
Vakkaritöitä on kyllä vaikka kuinka, täytyy vaan uskaltaa lähteä hieman kotipihaa pidemmälle.
Itse sain viran 3kk valmistumisen jälkeen kun muutin heti paikkakunnalle jossa oli töitä enkä alistunut pätkiin.
Omasta halusta ja valinnasta kiinni tuo homma.
Tokihan sitä voisi lähteä vaikka pääkaupunkiseudulle, josta varmaan saisikin vakituisen työpaikan. Mutta, kun elämässä on muutakin kuin vain työ: täällä on aviomies, jolla yritys, lapsia ja omakotitalo. Ei sitä perheestään ja erityisesti pienistä lapsista voi äiti olla pitkään erossa...Itsekin olen kyllä ollut jopa toisella puolella palloa työasioiden takia, joten ei se kysymys ole uskalluksesta lähteä mihinkään!
Paljon on viisautta siinä, et pitää itse vaatia ja puolustaa oikeuksiaan. Mä oon ollu tyhmä ja ajatellu, et kyl joku vaalii mun etujani. Ei se nii oo. Mä oon tehny hulluna sijaisuuksia kymmenisen vuotta, sitten väsyin.Kaikki meni pirstaleiksi. Nyt oon ollu poissa sairaanhoitajan hommista 7 vuotta. Olen rakentanut uutta vahvempaa minää, joka osaa sanoa ei! Hyvää kevättä kaikille!