Kuinka monen fantasiakirjan alussa oikeasti poltetaan sankarin kotikylä? Tuntuu, että olen nyt lukenut ja kuullut tuota kaikkialla. _Kaikissa_ kirjoissa kuulemma tarina alkaa noin. Itse en saa mieleeni yhtään, vaikka olen fantasiaa jonkin verran lukenut, ehkä olen unohtanut?
Ongelma tässä on nyt siis se, että itsekin kirjoitan fantasiaa ja kirjani on viimeistelyä vaille valmis. Periaatteessa se on jo siinä. Ja sankarin kotikylä palaa tietysti alussa x)
Pidän omaa tarinaani jotenkin "erilaisena", se ei ole sitä samaa, mitä kaikki muut lukemani kirjat. Lähinnä variaatio siitä, miten minä asiat tekisin. Koko ideologiani kaatuu siihen, että tarinani alkaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ei kylää nyt varsinaisesti polteta vaan sinne hyökätään (vielä pahempi moka?) mutta tietysti keskiaikaisissa hyökkäyksissä on aina mukana tulta, edes vähän. Sinne ei kuitenkaan hyökätä hakemaan kirjan ns. sankaria. Muuten sankari ei metsästä taikaesinettä, jolla voisi kukistaa ikiaikaisen pahan eikä nouse valtaistuimelle, joka on viisituhatta vuotta odottanut häntä. Eikä varsinkaan rakastu tyttöön, joka osoittautuu prinsessaksi.
Noh, on sinne suunnittelupöydän ääreen palattu niin monta kertaa, että olen onnekseni siirtänyt sen keittiöön.. Kyllä sen sankarin saa heivattua veke sieltä kylästä jollakin muullakin konstilla, jos niitä kylän polttoja oikeasti on noin paljon :)
Ongelma tässä on nyt siis se, että itsekin kirjoitan fantasiaa ja kirjani on viimeistelyä vaille valmis. Periaatteessa se on jo siinä. Ja sankarin kotikylä palaa tietysti alussa x)
Pidän omaa tarinaani jotenkin "erilaisena", se ei ole sitä samaa, mitä kaikki muut lukemani kirjat. Lähinnä variaatio siitä, miten minä asiat tekisin. Koko ideologiani kaatuu siihen, että tarinani alkaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ei kylää nyt varsinaisesti polteta vaan sinne hyökätään (vielä pahempi moka?) mutta tietysti keskiaikaisissa hyökkäyksissä on aina mukana tulta, edes vähän. Sinne ei kuitenkaan hyökätä hakemaan kirjan ns. sankaria. Muuten sankari ei metsästä taikaesinettä, jolla voisi kukistaa ikiaikaisen pahan eikä nouse valtaistuimelle, joka on viisituhatta vuotta odottanut häntä. Eikä varsinkaan rakastu tyttöön, joka osoittautuu prinsessaksi.
Noh, on sinne suunnittelupöydän ääreen palattu niin monta kertaa, että olen onnekseni siirtänyt sen keittiöön.. Kyllä sen sankarin saa heivattua veke sieltä kylästä jollakin muullakin konstilla, jos niitä kylän polttoja oikeasti on noin paljon :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eihän sankari ole muinaisen ennustuksen valittu?
Eihän sankari ole adoptoitu tai ottolapsi?
Eihän tarinassa ole muita kliseitä?
Saat puukosta jos on!
Ei ole valittu missään ennustuksissa.
Ei ole adoptuitu eikä ottolapsi, vanhemmat on ihan omia.
Määrittele klise.
Ei löydy vanhaa viisasta velhoa.
Eikä sen tytärtä.
Joukkoon ei kuulu nokkelaa varasta, ei nuhteetonta pappia, ei typerää soturia, ei muodokasta amatsonia, ei ketään hauskaa tyyppiä, ei edes sitä nuorukaista, josta pitäisi tulla kuningas. Pikkuvanha lapsi kyllä löytyy, mutta dumppaan sen tarinan aikana. Mitäs muita vielä oli?
Saanko puukosta? :)
Wheel of timessia polteta (ekassa) alussa koti tai jotain... Ainii ja sit kans Eragoniskin... Ja Pratchettin Color of Magicissäki poltettettii kylä... Ja muistaakseni jossai Eddingsissäki, olisko ollu Althalus...
Täytyy sanoa et polttosydeemi on kyl aika yleinen, mut toISAAlta täytyy olla aika guru et keksii jotai tosi omaperäistä...
Älä kuitenkaan sorru, niin kuin edellinen sano, kliseisiin jos vain suinkin voit. Esim 1. Ajanpyörän heivasin roskiin laskettuani kaikki kliseet
Voi ei! Olenko samassa ojassa _noiden_ kanssa?! Enkä ole guru, pöh.
Kai mun on pakko kehitellä jotain muuta, ehkä voin säästää pari taloa tms. Hyökkäys kylään taitaa olla myös puhkitallottu väylä? Kliseitä en itse pidä kovinkaan pahana mokana, lähinnä sitä, että kirjoittaa uudestaan kirjan, joka on jo olemassa. Tai sitä, että juonen arvaa prologin tai ekan luvun jälkeen.
Jos poika joutuisi lähtemään kylästä siksi, että hänen perheensä on ajettu häpeään, he ovat köyhtyneet ja pojan on lähdettävä pois tienaamaan oma elantonsa, mutta tapahtuu käänne, joka vie pojan elämän aivan uusille urille.
Yleisin klise joka löytyy melkein jokaisesta fantasiakirjasta: pojan kasvutarina.
Sinänsä se ei ole paha, mikäli henkilöhahmo todellakin kasvaa kirjan aikana. Valitettavan usein "kasvu" vain on sitä että tulee äänenmurros, menee naimisiin ja päätyy sille valtaistuimelle joka on tuhansia vuosia sitten ennustettu tälle orvolle jonka oikeat vanhemmat ovat haltioiden sukua ja sitä paitsi lailliset hallitsijat, jne. :)
On oikeasti olemassa yksi tapa välttää kliseitä, tai ainakin tehdä niistä merkityksettömiä. Se on vain pirun vaikea: Ennen kirjan aloittamista, mieti mitä haluat sillä sanoa.
Joo, on tullut luettua kirjoja, joissa on tollanen alku...ekana muistuu mieleen Satakielilattia, en muista kirjailijan nimeä- ai mutta en ole varma poltettiinko kylä, mutta veristä jälkeä tuli.
Ei se kyllä ole niin yleinen alku, kun alkaa miettiä, mutta kuulostaa kliseiseltä. Kannattaa vaihtaa, jos voit. Tai kirjoittaa se jotenkin tosi erilaisesti. Ei yksi klise kirjaa pilaa,ja tarinasi kuulostaa kiinnostavalta! Olisi kiva lukea. Aiotko lähettää kustantajalle?
Muuten tässä ehdotus, jos haluaa kirjoittaa omaperäistä fantasiaa: älä sijoita tarinaa juuri keskiaikaan tai laita päähenkilöksi syvällisesti ajatteleva TYTTÖ (ei tule mieleen yhtään lempi(pää)henkilöä, joka olisi tyttö).
PS. Ihana nimimerkki sulla, ootko ikinä pelannu Tekkeniä? ;)
Joo siis, pojan kasvutarinaa ei ole tiedossa, koska päähenkilö todella on tyttö :) Ehkä sitä henkistä pakollista kasvua siinä on, mutta siis lähinnä vain sitä, miten tytöstä tulee nainen (jos tulee).
Keksin jo itse asiassa keinon hiukan kaihtaa tuota kauheaa tulipaloa. Tämä uusi idea on vanhaa huomattavasti parempi ja rikkaampi, joten ehkä se harkinta kannatti :)
Kustantajalle on menossa tuhannen vuoden sisällä, kunhan saan muutokset tehtyä ja pystyn tekeleestäni luopumaan. Jos ja kun se nauretaan ulos, voin vaikka pistellä sitä nettiin tai jotain.
Kiitos kuitenkin kommenteista ja neuvoista! :) Enköhän mä jotain nyt saa aikaan.
Yhtään tekelettä kustantajille lähettämättä...
Jos ja kun kirjasi nauretaan ulos, saat palautetta joka kannattaa ottaa tosissaan. Jos on selvää ettei kustantaja edes muutoksilla kirjaa kustanna, kokeile jotakin toista (pienempää?) kustantajaa...
Ja ainahan on omakustanteen vaihtoehto, mutta markkinointi voi olla aika hankalaa... :)
Omakustannetta en edes harkitse. Jos ei mene läpi, ei mene, ja sillä sipuli.
Olen joskus esiteininä (13v) lähettänyt kirjani kustantajalle ja saanut suhteellisen positiivista palautetta. Halusivat, että lähetän tekstin viimeisteltynä uudestaan. Sain koko homman viilattua viimeisenkin pilkun tarkkuudella ja päätin olla lähettämättä. Tärkeintä ei ole missään nimessä se, että saisin jotain julkaistua vaan se, että tykkään tehdä sitä, mitä teen. Ja teen sitä vain siksi, että se on kivaa :) Kaikki muu on toissijaista.
Mulle riittää ehdottomasti se, että itse pidän tekstistäni (koska olen kriitikoista julmin ja melkein mahdoton miellyttää). Ihan sama, mitä muut ajattelevat. Kunhan itse olen tyytyväinen :)
Ja kritiikin otan aina tosissani ;) Näin vuosien myötä siitä on oikeasti alkanut pitää, ja ennen kaikkea tahdon kehittyä kirjoittajana. Ilman kritiikkiä ei kehity.
Kuulostaa oikeesti kiinostavalta! :D varsinkin jos siinä ei ole noita kuuluisimpia ja käytetympiä kliseita! Mutta sanon sen että yksi klisee ei kyllä kirjaa pahenna ja ite tykkäänkin jonkun verran kliseista :D kumminkaan se että pojasta tulee kuningas ja hän saa kauniin prinsessan vaimokseen, ei oikein uppoa xD
Mutta jos kirjasi tulee jonnekin kirjastonn hyllyille niin ihailen! :D se on silloin kyllä hyvä tarina ja minä ainakin lukisin ;)
scifiä niin ei tarvi kompastella kliseissä! Niin, ainakin jos sulla on hyvä mielikuvitus :-)
Tinni-Tunni
Scifi ei sytytä, enkä sitä ole tainnut koskaan edes lukea. Tosin mutulla voisin sanoa, että scifi on vielä pahempi kliseaallokko kuin fantasia :) tai vähintäänkin yhtä paha. En oikein tieteisrainoista välitä, joten turha sellaisella on itseään kiduttaa. Tehköön niitä ne, jotka taitaa :)
ja et ole edes koskaan lukenut! Tottahan se on että myös scifissä on omat kliseensä mutta on varsin suuri määrä todella hyvää scifiä josta voisit nauttia suuresti! En nyt tarkoita mitään Star Wars, Star Trek ym tasoista kamaa - vaikka trekeistä ja kumppaneista pidänkin. Kirjoitan muutaman hyvän scifi kirjan tähän alle ja kokeile hyvä mies, voit yllättyä! :-)
Octavia E. Butler - Ksenogeneesis trilogia: Aamunkoitto, Keskipäivän riitit, Imago.
Isaac Asimov - Itse jumalat.
Ckifford D. Simak - Väliasema.
James Tiptree Jr. - Hävittäjä.
Ursula Le Guin - Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta.
Greg Bear - Veren musiikkia, Aikatunneli, Maailmojen synty.
Toki on paljon muitakin hyviä scifi kirjoja mutta tässä nyt äkkihätään pieni lista. Vähän sekalainen seurakunta mutta osoittaa samalla että scifi on muutakin kuin tietyt kliseavaruusjutut...
Tinni-Tunni
Voisin tuohon listaani vielä lisät muutaman.
Brian Aldiss - Helliconia trilogia: Helliconian kevät, Helliconian kesä ja Helliconian talvi.
David Brin - Tähtisumu täyttyy.
Luulisin että pidät Helliconiasta ja Le Guinin Pimeyden vasemmassa kädessä on hienosti mausteena fantasia-ainesta.
Tinni-Tunni
Viimeksi meni otsikot ja nimimerkit sekaisin, mutta ei anneta sen haitata menoa :)
Taisi tuossa listassa olla yksi tai kaksi, joista olen kuullut.. :) Mutta toki ihan yleissivistyksen nimissä pitäisi jotain lukaista. Pistän nuo ehdotukset ylös ja nappaan mukaan, jos jossain tulee vastaan. Varmasti scifi innostaa, jos tulee oikean tyylinen kirja vastaan. Ennen kuin tajusin fantasian olemassaolosta mitään, olin hurahtanut kaikkeen, mikä mitenkään liittyi tieteisrainoihin, mutta tuo oli tosiaan ihan sitä ala-asteen alkuaikaa :)
Ja se, että mua aina luullaan netissä mieheksi (oikeassa elämässä ei onneksi), onko se hyvä vai huono asia?
Nimimerkkisi oli sellainen että siitä helposti luulee (tai ainakin minä luulin) että olet miespuolinen. Mutta toki nainenkin voi olla kiinnostunut scifistä ja moni parhaista scifi kirjailijoista on nainen: Le Guin, O. Butler, Tiptree Jr. Ja pitää vielä mainita eräs naisen kirjoittama scifi: Sheri S. Tepper - Portti naisten maahan.
Tinni-Tunni
Butler on muuten aika... Feminististä?
No niin, nyt voin sitten suojautua flameilta? :D
Pidän siitä oikeasti. Löytyy hyllystäkin, lukuunottamatta Imagoa jonka joku on varastanut (oikeasti alan epäillä että minulta on muutossa hukkunut yksi kirjalaatikko, sen verran outoja tapauksia tämä "joku" on varastanut).
leGuinilta lukisin vielä samaan maailmaan sijoittuvan: Maailma, vihreä metsä (vai mikä se nyt olikaan). Pimeyden vasemman käden ohella ehdottomia suosikkejani kyseiseltä mummolta... Jonka kirjoituksista pidän kyllä muutenkin - ja varsinkin kirjojen/kokoelmien esipuheista.
No, ehkäpä. En ole tullut sitä ajatelleeksi niin, vaikka nainen ja musta sellainen on päähenkilönä. Butlerhan on muuten musta. Erittäin hyvin kuvattuja kirjan muukalaiset, olankalit. Minua on aina kiinnostanut muukalaisten kuvaus ja niiden ja ihmisten kohtaamisen kuvaus. Kyllä tuo Le Guinin Maailma, vihreä metsä on tuttu, mutta mun mielestä se ei ollut niin hyvä kuin kaksi muuta mainittua - ja se ei ollut niin hyvä kun en pitänyt siitä yhtä paljon kuin niistä kahdesta muusta :-)
Tinni-Tunni
PS. Hyvä on myös Veikko Rekusen (toim.) Ensimmäinen yhteys. Scifinovelleja ihmisen ja vieraan sivilisaation ensikohtaamisesta.
...onko hyvä jos luullaan mieheksi, mutta oli pakko sanoa ,että minä ainakin ajattelin heti että olisit nainen. En tiedä miksi... :)
Mistä muuten toi nimimerkki?
Hyökkäyksen kesto voisi olla pitempi, se voisi olla vaikkapa täysimittainen miehitys, ja kylän ekonomia tuhottaisiin pikku hiljaa kiristämällä pakkoveroja(jos eri veroja tulee, kylä palaa) ja tyttö veljeilisi tai ylipäänsä osoittaisi inhimillisyyttä, vaikkapa JUTTELISI KAHDEN jonkun vihollisotilaan kanssa. Sitten vihollinen karkotettaisiin ja kaikki olisi HYVIN ja ONNELLISESTI.
Kyläläiset alkaisivat sitten kutsua häntä "örkinhuoraksi" tai keitä ikinä olivatkin ne hyökkääjät ja tyttö päättäisi jättää mokomat kusipäät omaan ravoonsa ja häipyä. Päävainojaa voisi olla pappi tms. korkea viskaali.
Aitova historiallsita realismia....
tv: historianopiskelija ja fantasianystävä.