Tyttöystäväni sairastaa syöpää jonka vuoksi hänellä aloitettiin sädehoito ja läähehoito juuri. Vaikka olen tiennyt tästä kaikesta jo 5kk niin miten jaksan olla tukena nyt kun hän eniten sitä tarvitsee. Sillä en meinaa jaksaa itsekkään välillä.
En ole koskaan ennen pelännyt elämässäni näin paljon menettäväni jonkun kuin nyt. Tätä kaikkea vielä haittaa että työni puolesta joudun olemaan toisella puolella suomea suurimman osan ajasta. Mistä saisin voimaa jaksaa, pakotan itseni jaksamaan mutta ei se loputtomiin kestä. Hänen kanssaan kun olen en näytä miten paljon tämä sattuu minuun sillä en halua että hän alkaa olla huolissaan minusta.
En ole koskaan ennen pelännyt elämässäni näin paljon menettäväni jonkun kuin nyt. Tätä kaikkea vielä haittaa että työni puolesta joudun olemaan toisella puolella suomea suurimman osan ajasta. Mistä saisin voimaa jaksaa, pakotan itseni jaksamaan mutta ei se loputtomiin kestä. Hänen kanssaan kun olen en näytä miten paljon tämä sattuu minuun sillä en halua että hän alkaa olla huolissaan minusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulin itse perjantaina, että äidilläni on syöpä. Tämä on aika rankkaa aikaa, mutta uskon että tästä selvitään. Meillä isä on kokenut sairauden kaikkein raskaimmin. Ilmeisesti pelkää menettävänsä puolisonsa, niin kuin sinäkin. Ota yhteyttä alueesi syöpäyhdistykseen, siellä on tukihenkilöitä tai voi varata ajan ja mennä juttelemaan. Yksin ei pidä jäädä. Eikä pidä vähätellä omia tuntemuksiaan, koska usein sairastuminen saattaa olla rankempaa puolisolle, kuin sairastuneelle itselleen. Saatko töistäsi esim. muutaman päivän palkatonta? (Pitäisi saada, jos perhettä kohdannut vakava sairaus). Tai ota muutama päivä sairaslomaa ja ole tyttöystäväsi kanssa.
Ymmärrän, että rankkaa tulee olemaan, mutta yritä jaksaa ja voimia :)
hei
monet syövät nykyään saadaan parannetuksi! Yritä vaan olla rohkea ja uskoa siihen, että hän paranee. Rohkaise häntäkin. Tottakai tulee synkkiä hetkiä ja uuvuttaa, mutta hyväksy se, sen jälkeen älä jää ajattelemaan niitä kamalimpia ajatuksia! Vaan sitä tässä ja nyt arkipäivää.
Olethan kuitenkin puhunut tästä sairastumisesta tyttöystäväsi kanssa? Kyllä hän ehkä kestää kuulla tunnelmistasi? Ja tärkeää on, että puhutte siitä miten te yhdessä jaksatte nämä hoidot läpi.
Onko sinulla mitään mahdollisuutta järjestää töitäsi niin, ettet niin paljon ole matkoilla? Luuletko että työnantajasi voisi tehdä jotain järjestelyä? Jos tuntuu oikein rankalta, sinun kannattaa hakea sairaslomaa. Älä pakota itseäsi jaksamaan.
Olisi tietty hyvä, että voisitte olla enemmän yhdessä hänen hoitojen aikana. (Onko hänellä joku esim lähisukulainen, jolta saa tarvittaessa vaikka kaupassakäynti-apua?)
Tsemppiä ja jaksamista! Pidä huolta itsestäsi, muista syödä vaikkei huvittaisi, jokaista murhe-ajatusta kohden ajattele kaksi itseäsi rohkaisevaa ajatusta "Kyllä kaikki vielä hyvin käy. Kyllä hän paranee".
Syöpään sairastuneiden läheisillä on kyllä mahdollisuus käydä läpi tilannettaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Kysy sieltä missä tyttöystävääsi hoidetaan.
Voimahalaus!
Sairastan parantumatonta syöpää, mikä on tällä hetkellä hallinnassa. Syöpä diagnisoitiin keväällä 2004, joten kaikki tapahtumat ovat tuoreessa muistissa.
Minulle itselleni ei hoitojen aikana tullut suuria turvattomuuden ja epätoivon tunteita, koska tiesin että mua hoidetaan ja tarkkaillaan koko ajan. Omaisillani oli varmasti paljon rankempaa. Oma puolisoni ei osannut puhua sairaudestani ja omista peloistaan,mikä oli minulle erittäin kova paikka. Asiasta tuli usein riitaa, kunnes ymmärsin että jokainen käy kriisit läpi omalla tavallaan. Mutta olisin kaivannut sairauden aikana syviä keskusteluja molempien tunteista ja peloista, että kaikki asiat olisi puhuttu "auki" tulevaisuuden varalta. Se olisi tuonut minulle turvaa ja helpotusta jos pahin olisi tapahtunut.
Kehotan sua puhumaan ja itkemään tyttöystäväsi kanssa yhdessä, hän ei siitä rikki mene. Luulen että se toisi molemmille suurta helpotusta.Voimia teille molemmille!
Itse olen kokenut syövän perhepiirissä muutamankin kerran. Jokainen kerta on aina yhtä kivuliasta ja tuntuu että millään ei ole enää mitään väliä.
Henkilö joka syöpää sairastaa tarvitsee kaikkien tuen ja ymmärryksen. On hyvä saada ihminen välillä ajattelemaan muitakin asioita kuin omaa sairauttaan, huumori on aina hyvä keino saada asiat näyttämään vähän paremmilta.
On myös tärkeätä että ei itse näytä joka kerta omaa suruaan vaan ottaa huomioon toisen osapuolen murheen. Oman itsensä kokoaminen ja ilonsa näyttäminen auttaa enemmään kuin yhdessä murehtiminen/itkeminen. Toki tekee välillä hyvää itkeä yhdessä mutta pitäisi ennen kaikkea ajatella tulevaa ja elämän iloisia asioita.
Positiivinen ajatteleminen huonoillakin hetkillä antaa lisää jaksamista ja toivoa huomiselle!