Olen huomannut meikäläisten keskuudessa kahdenlaista henkeä. Toiset ovat hyvinkin vapaamielisiä ja suvaitsevaisia. Kotona katsellaan videoita ja urheilukilpailut sun muut mukavat nähdään sopivaksi ajanvietteeksi.
Toiset ovat taas tosi lakihenkisiä. Usko nähdään oikeana vasta tietynlaisten sääntöjen kautta. Helposti pahennutaan muiden meikäläisten elämäntyylistä ja mietitään, että ovatko nämä uskovaisia, koska ne vahtaa videoita, käyvät kiekkomatseissa, ..yms..
Mikä on mielestänne tärkeintä tässä uskossa? Sydämen usko, johon voi liittyä hyvinkin maallinen elämäntyyli vai tiettyihin elämäntapasääntöihin nojaava usko?
Toiset ovat taas tosi lakihenkisiä. Usko nähdään oikeana vasta tietynlaisten sääntöjen kautta. Helposti pahennutaan muiden meikäläisten elämäntyylistä ja mietitään, että ovatko nämä uskovaisia, koska ne vahtaa videoita, käyvät kiekkomatseissa, ..yms..
Mikä on mielestänne tärkeintä tässä uskossa? Sydämen usko, johon voi liittyä hyvinkin maallinen elämäntyyli vai tiettyihin elämäntapasääntöihin nojaava usko?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jumalan valtakunnan opetuksia, eläkä maailman henkeä: "Hedelmistään puu tunnetaan".
Kerroppa niitä hyviä hedelmiä ja myöskin huonoja hedelmiä?
sinä mainitsitkin: Sydämen usko?, johon voi liittyä hyvinkin maallinen elämäntyyli
Hyvät hedelmät: Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Sanoit, että hurskaasti ja siviästi. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Ihan maallinen ja tavallinen meno. Ei kuitenkaan jumalaton, eivätkä himot kuulu sydämen uskoon.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ihan tavallinen maallinen meno.
Miten määrittelet jumalattoman menon?
Mitä jos sillä lailla elettäis, että pysyy usko ja hyvä omatunto? Ei lähdetä hempeyteen mutta ei myöskään kovuuteen. Ei se telkkari ole edelleenkään uskovaisen kodin kapistus kun ohjelmatarjontakin vaan pahenee. Maailma ei näe sitä, mutta kristityt näkevät. Mutta ei ole varaa lakihenkeenkään, koska silloin jää helposti oma tila hoitamatta. Se on kaita tämä taivastie ja kaidemmaksi käy loppua kohti, onhan tuo huomattu. Iloisin ja vapain sydämin siinä vielä mahtuu kulkemaan. Ei kannata välittää jos jollakin on omantunnon talous rempallaan ja ei halua hoitaa sitä kuntoon. Rakkaudella voi puhutella ja tarjota apua, mutta urakoimaan siinä ei tarvi ruveta.
uskotaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi ja ei eletä tämän maailmaan mukaan, eikä aleta siten eriseuroja perustamaan.
Missä ei ole Jumala läsnä. Jumala itse vain voi kertoa sen mikä vie kauemmaksi Hänestä ja mikä ei.
Kaikki se mikä on hyvää, ja saa sydänmessä lämpimiä tunteita ja saa ajattelemaan Jumalaa, on oikein. Kaikki se mikä tuntuu väärälle ja pahalle, vie etäämmäksi Jumalasta, ja niitä tuskin haluaa edes tehdä kun sen tajuaa vääräksi.
En osaa määritellä sen paremmin, jokaisen täytyy itse koetella se hyvä ja paha.
Me elämme maailmassa. Jonkin verran tämän maailman mukaan meidän pitää elää. Ei voida eristäytyä muusta maailmasta.
Sinä kanssaveljeä- tai -sisarta, jos hän esimerkiksi käy katsomassa lätkämatseja tai katsoo luontoelokuvia ?
noin. Vaikka elämme maailmassa, emme elä niinkuin maailma elää.
Raamattu ei kehota myöskään eristäytymään! Sen sijaan kehotetaan "ulos Jerusalemista", maailman keskelle. Eikä se tarkoita sitä, että elämme maailmassa erilaisuuttamme ja paremmuuttamme alleviivaten.
Vaikka emme yksittäisinä kristittyinä emmekä uskovien yhteisönä halua kaikessa toimia kuten "suruttomat" maailman ihmiset, uskon perustukseksi nämä elämäntapavalinnat eivät riitä.
Tätä oikein, "elämme maailmassa, mutta emme elä niinkuin maailma elää".
Ei tosiaankaan tarkoita sitä, että yritetään omilla "säännöillä" väkisin muokata ihmisten elämä erilaiseksi kuin muilla ihmisillä. Tehdään "sääntöjä" uskomisen ehdoksi, että varmasti näkyisi kaikille vl-liikkeen jäsenille, ettei muilla eletä näin kuin vain meillä, ja tottahan se onkin, että sitä erottuu muista ihmisistä.
Kuitenkin se maailma mitä tarkoitetaan on Jumalan Valaltakunta, heillä joilla on sydämen usko he ovat sisällä siellä Valtakunnassa. Vaikka he ovat täällä ihmisten keskellä jotka eivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa uskoa, niin he eivät kuitenkaan elä siten kuin maailma elää, sillä heillä on oma Herransa Jumala joka heitä ohjaa toimimaan oikein.
He eivät erotu, mutta kaikki heillä on erilaista, sillä vain sydämestään uskoville Jumala antaa sen tiedon miten Jumalan Valtakunnassa eletään. Sitä tietoa kun ei voi ihminen sanella laatimalla neuvoja jotka muodostuvat monille säännöiksi.
Mistäs sinä tiedät sitten tv-ohjelmien tarjonnasta / sisällöstä jos elät vl-ohjeiden mukaisesti.
Olisikohan mielikuvitusella osuutta asiaan!!??
TV:ssäkin sattuu olemaan myös se kytkin millä sen saadaan auki ja niin onhan siinä myös ohjelmavalitsinkin, jos joku ohjelama ei ole "sopivaa".
TV ei ole syntiä !!
En pidä TV:n katselua syntinä. Katson itsekkin TV:tä monesti muunmuassa hotellissa reissussa.
TV:tä en vaan hommaa kotiin siksi, koska se aiheuttaisi pahennusta kanssauskovien keskuudessa.
Kuuluuko tähän himo-kategoriaan myös tupakanhimo/nikotiininhimo?
Hotelleissa on hyviä porno-kanavia....
En minäkään pidä TV:n katselua syntinä. Nyt olen mm. vaalikeskusteluja seurannut, kun oon sattunut telkkariin törmäämään.
Viimesen päälle kireä meiniki ei ole hyväksi. Silti tuntuu, että on siinä ollut siunausta, ettei meidän nurkassa sitä telkkaria ole. Onko sulla tosiaankin ainoa syy siihen ettei ole TV:tä, että siitä toiset pahentuu?
Raamattu sanoo että Jumalan valtakunta on kuin kultainen kynttilänjalka jossa on kaikki tiedon ja taidon aarteet.(tai jotenkin sinneppäin) Kannatta siis kuulla seurakunnan ääntä sillä yksittäisinä ihmisinä me olemme heikkoja ja erehtyväisiä...
Siis tarkoitin sanoa että meidän omatuntomme ei välttämättä aina anna oikeaa viestiä koska synti on voinut sitä jo vähän paaduttaa. Siksi on hyvä olla kysyvänä (niinku sinä jo teit ) mutta onkohan nämä oikeita paikkoja siihen.En usko että kukaan voi elää maailman mukaan ja olla samalla vapaasti uskomassa.Eikä Raamattukaan tunne sellaista "tyyliä".
Kyllä minä kehotan edelleen käyttämään niitä omia aivojaan ja tekemään yksilöratkaisuja. Myös viimeisellä tuomiolla vastaat yksin kaikesta. Kukaan ei puolestasi voi vastata. Tästä syystä ei kannata kuunnella muitten pakko-ohjeita, sillä ne voivat olla myös vääriä. Jumala antaa vahvan omatunnon, kun vain sitä Häneltä pyytää. Hän antaa viisautta ja ymmärrystä. On tärkeää, että osaa perustella omat valinnat ja teot. Massaihminen yleensä tulee sokeaksi, ei nähdä metsää puilta. Sitä kannattaa varoa. Älä luovu omasta ajattelusta aloittaja.
Tietysti kannattaa keskustella asioista matkaystävien kanssa. Pitää kuitenkin huolellisesti varoa massahysteriaa, joinka seurauksena yksilöiltä katoaa taju normaalista ihmisyydestä ja ihmisen vastuusta lähimmäistä (=jokainen toinen ihminen) kohtaan.
"Keskustelusta" on yllättävän lyhyt matka kyttäämiseen ja kyräilyyn ja avoimuuden hautaamiseen oikeassa olemisen pakon takia. Silloin kun jokainen "linjasta" poikkeava tai sitä kyseenalaistavakin puheenvuoro tuomitaan yksioikoisesti erihenkiseksi, on turha puhua enää keskustelusta saatika Jumalan seurakunnasta, jossa ovat käytössä kaikki tiedon ja taidon avaimet.
Sen olen huomannut, että seurakunnan äänessä on monenlaista vivahdetta varsinkin elämäntapakysymyksissä.
Ja monesti seurakunnan ääni on sama kuin oman RY:n puhujan ääni. Kukaan ei uskalla olla eri mieltä.
"Ja monesti seurakunnan ääni on sama kuin oman RY:n puhujan ääni. Kukaan ei uskalla olla eri mieltä."
Tällainenhän ei voi olla oikean seurakunnan tapa toimia!!!?
Tässä mielestäni hyvä kirjoitus, joka liittyy samaan teemaan kuin tämä VL-isän aloitus. Kannattaa lukea, vaikka onkin pikänlainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013280627
VL-isä kysyi, mikä on uskossa tärkeintä. Eiköhän se ole juuri "sydämen usko", joka varmaankin saa jokaisen uskovan pohtimaan valintojaan. Erehtyvinä ihmisinä varmasti valitsemme väärin ja perustelemme tekemisiämme köykäisesti: "Kun näin on opittu tekemään uskovaisten kesken." Jossakin uudessa tilanteessa vanha kaava ei aina toimi. Siksi pitäisi olla valmis keskustelemaan näistä asioista ja varsinkin siitä, mikä on tärkeintä, mikä on uskon päämäärä?
Luin tämän pitkän kirjoituksen. Tämä vastaa täysin minun ajatusmaailmaani.
Uskon, että myös näillä kuivan lakihengen omaavilla ihmisilläkin on myös sydämen usko samoin kuin meillä vapaammillakin ja hiljaisilla kanssauskovilla.
Sen myös olen huomannut, että kuiva lakihenki on monilla tietynlaisen luonteenpiirteen omaavilla ihmisillä. He ovat helposti muissakin asioissa tietyllä lailla jyrkkiä mielipiteissään.
Mielestäni meidän ei kannata kärjistää eikä alkaa vikomaan jos naapurissa ei ole täysin samanlainen elämäntyyli kuin meillä.
Yhdenlaiseen tiukkaan muottiin meitä VL-uskovaisia ei kannata alkaa sovittamaan kuten yritettiin tehdä 70-luvulla.
eläinpornoa?