KOKEMUKSIA KAIVATAAN

Vauva-aikahan ei välttämättä eroa paljoakaan terveeseenn vauvaan verrattuna, riippuu tietenkin millä tavalla lapsi on vammainen, ja ulkonäössähän voi olla eroja.

Lapsen kasvaessa ja kehittyessä kannustaisin teitä vanhempina tukemaan lapsenne kehitystä, kannustamaan häntä opettelemaan asioita itse! Kun lapsi kasvaa, ei ole hänen kannaltaan tarkoituksenmukaista, että te teette "kaiken" hänen puolestaan. Minkä lapsi osaa ja pystyy tekemään itse, kannattaa häntä myös jatkossa vaatiakin tekemään nämä asiat itse -> taidot unohtuu, ja usein lapset osaavat käyttää hyväkseen sen, jos joku tekee paljon hänen puolestaan. (olen hoitoalalla, tekemisissä lähinnä vammaisten lasten kanssa)

Käyttäkää myös kuntanne tarjoamia tukipalveluja. On olemassa paikkoja, jonne lapsi voi mennä hoitojaksolle, 1 päiväksi tai useammaksi viikoksi, sitten kun on vähän vanhempi. Kannattaa kuitenkin käyttää näitä päivän tai viikonlopun mittaisia jaksoja, ihan oman jaksamisenne kannalta. Näin jaksatte hoitaa lastanne kotona mahdollisimman pitkään.

Kysykää ja vaatikaa kunnaltanne ja Kelalta mitä palveluja teille kuuluu, myös hoitolaitosten henkilökunta osaa varmasti kertoa paljon lisää.

Kotia voi joutua myös muokkaamaan lapsen apuvälineet huomioiden.

Voimia teidän perheelle! Vammaisen lapsen vanhemmuus vie varmasti voimia, mutta antaa kyllä myös paljon!

Tarkennuksena edelliseen, että kyseessä on koulutehtävä, aiheena vanhemmuus vammaisen lapsen perheessä. Tarkoituksena olisi saada kokemusperäistä tietoa vammaisen lapsen vanhemmilta ihan arjen sujumisesta aina eri tukimuotojen tarpeellisuuteen jne..
Opiskelen sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja olisin erittäin kiitollinen vastauksista!
(tämä tiedonhankinta väylä siksi, että tehtävä on melko pienimuotoinen ja näin on helppo vastata täysin anonyymisti)