Siitä on jo jonkin aikaa kun pääsi pois sisäoppilaitoksesta nimeltä armeija. Lähdin aikoinaan sinne hyvillä mielin, mutta tulin sieltä vittuuntuneenpana kuin laki sallii. Jaa miksi? Valaisenpa hieman, miksi armeija on mielestäni perseestä.
Pari vuotta sitten lähdin armeijaan pirtein mielin. Tutuilta kuulemia paska-juttuja en pahemmin kuunnellut, ajattelin vain niitä hyviä asioita, joita olin kuullut. Lisäksi pappa oli minusta ylpeä, sillä hän sai nähdä ainakin yhden lapsenlapsensa menevän armeijaan. Olihan hän taistellut maamme puolesta 40-luvulla.
Alku sujui kivasti. Totta kai silloinkin jo vitutti vähäinen vapaa-aika, ja typerät paska-duunit. Tein kuitenkin asiat työtä käskettyä; mielessä AUK ja kenties armeija –ura. Lisäksi suoriuduin, ainakin kehuista (ja RUK-puheista) päätellen, eri rasteista ja vastaavista touhuista melko hyvin.
No, kuitenkin kävi jostain syystä niin, etten päässyt AUK:iin. Minun (ei niin täydellisen, mutta särmän kuitenkin) sijasta sinne otettiin täysin tumpeloita ja niitä, jotka ei alkuunkan halunnut sinne. Oli myös niitä, jotka perseili tahallaan, mutta joutuivat kuitenkin. Tästä alkoikin ensimmäinen äärimmäinen vitutukseni siellä. Miksi helvetissä pitää ryhmänjohtajan tehtäviin ottaa henkilöitä, jotka ovat täysin onnettomia kaikessa tai niitä, joita kiinnosta touhu yhtä paljon kuin nörttejä naiset? Ei tajua, ei tajua… Tämmöisiinkö johtajiin maamme turvautuu mahdollisessa sodassa?
No, kyselin vielä mahdollisesta pääsystä AUK:iin joukkueemme päälliköltä, mutta häntä ei kiinnostanut minun tulevaisuuteni. Kiitos vielä kerran tälle sotahullulle kusipäälle.
Koska AUK jäi jostain mystisestä syystä, päätin hoitaa homman pois 6kk ja keskittyä johonkin toiseen uraan. Mutta petyinpä pahasti tässä puolen vuoden miehistössä. Minun mielestäni on kumma, miten ryhmänjohtajina, ja skappareina, oli niin tietämätöntä porukkaa. Monet asiat olisi saanut hoidettua huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin (erilaiset hyökkäykset, vartioinnit..). Näistä huomauttaessani skappareille vastaukseksi tuli ”Niin, tai jos atomipommi tulee ja kaikki kuolee?” Aha, selvä… Ei näemmä pystytä myöntämään, että paskaakin alempana oleva sotamies voi olla fiksu..
Näistä ryhmänjohtajista; vaikka ne periaattessa olivatkin samassa tilanteessa kuin minä, voin vain ihmetellä, miksi heillä on rautaa kaulassa. Leireillä he porasivat kaikesta mahdollisesta. Paras ollut se, että alikersantilla oli kuumetta 36,9 ja pääsi leiriltä kassulle piereskelemään ja tv:tä katsomaan. Ja tuota ”kuumetta” oli siis nuotion vieressä.
Jollakulla alikersantilla oli aseenpuhdistusvälineitä hukassa. Kuinka ollakaan, SOTAMIEHET pistettiin ne etsimään. Ja kun sotamiehet ei niitä löytänyt, paskaa tuli niskaan. Sotamiehille siis. Miksi, oi miksi, jos herra alikersantti itse ne oli hukannut?
Tasa-arvon puuttuminen vitutti minua kaikista eniten. Itse olin joukkoni johtajana. Joukkueessamme oli kaikkiaan neljä vastaavassa hommassa. Näiden piti saada korpraalin merkit. Nimenomaan piti. Vain yksi kuitenkin sai. Loput kolme jaettiin aivan käsittämättömästi perseennuolijoiden kesken. Yksi näistä nuolijoista ei osallistunut yhteenkään marssiin. Siis ei yhteenkään! Lisäksi vemppasi monista fyysisesti raskaista harjoituksista/hommista. No, merkit kuitenkin sai.
Toisen nuolijan sodan ajan tehtävä on skappareiden teltan lämmittäminen. Ja sai vielä nukkua leireillä päivisin, kun telttaa ei enää tarvinnut lämmitellä. Ei hän leireillä muuta tehnyt ja kassulla ollessa hengaili näiden kanssa, kahvia keitellen yms. On se saatana kumma..
En minä menetettyjen merkkien perään poraa. Pikemminkin monien muiden sisukkaiden ja särmien herrojen merkkien perään. Eräs sotamies mursi kätensä yhdellä viikonloppulomalla. Oli kuitenkin leireillä ja muissa jutuissa mukana. Vain ammunnat ja uinnit jäi väliin, niitä kun ei voinut kipsi kädessä tehdä. Tämän herran palkinto: paskaduunia paskaduunin perään. Siinä kiitos hänelle. Moni muukin teki tehtävänsä asiallisesti ja mukisematta, mutta paskaa vain suorastaan satoi niskaan. Sen sijaan nämä perseennuolija korpraalit vain nukkuivat ja piereskelivät.
Että näin armeijassa. Toki, sieltä jäi kivojakin muistoja. Tupakaverit, ja kauniit leiriaamut. Ja muutamia kädentaitoja oppi.
Luojan kiitos se armeija on kuitenkin ohi. Tällä reissulla meni usko armeijaan täysin.
Tämä poistettiin Jippiin foorumilta. Liekö joku skappari ylläpitämässä sitä..
Pari vuotta sitten lähdin armeijaan pirtein mielin. Tutuilta kuulemia paska-juttuja en pahemmin kuunnellut, ajattelin vain niitä hyviä asioita, joita olin kuullut. Lisäksi pappa oli minusta ylpeä, sillä hän sai nähdä ainakin yhden lapsenlapsensa menevän armeijaan. Olihan hän taistellut maamme puolesta 40-luvulla.
Alku sujui kivasti. Totta kai silloinkin jo vitutti vähäinen vapaa-aika, ja typerät paska-duunit. Tein kuitenkin asiat työtä käskettyä; mielessä AUK ja kenties armeija –ura. Lisäksi suoriuduin, ainakin kehuista (ja RUK-puheista) päätellen, eri rasteista ja vastaavista touhuista melko hyvin.
No, kuitenkin kävi jostain syystä niin, etten päässyt AUK:iin. Minun (ei niin täydellisen, mutta särmän kuitenkin) sijasta sinne otettiin täysin tumpeloita ja niitä, jotka ei alkuunkan halunnut sinne. Oli myös niitä, jotka perseili tahallaan, mutta joutuivat kuitenkin. Tästä alkoikin ensimmäinen äärimmäinen vitutukseni siellä. Miksi helvetissä pitää ryhmänjohtajan tehtäviin ottaa henkilöitä, jotka ovat täysin onnettomia kaikessa tai niitä, joita kiinnosta touhu yhtä paljon kuin nörttejä naiset? Ei tajua, ei tajua… Tämmöisiinkö johtajiin maamme turvautuu mahdollisessa sodassa?
No, kyselin vielä mahdollisesta pääsystä AUK:iin joukkueemme päälliköltä, mutta häntä ei kiinnostanut minun tulevaisuuteni. Kiitos vielä kerran tälle sotahullulle kusipäälle.
Koska AUK jäi jostain mystisestä syystä, päätin hoitaa homman pois 6kk ja keskittyä johonkin toiseen uraan. Mutta petyinpä pahasti tässä puolen vuoden miehistössä. Minun mielestäni on kumma, miten ryhmänjohtajina, ja skappareina, oli niin tietämätöntä porukkaa. Monet asiat olisi saanut hoidettua huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin (erilaiset hyökkäykset, vartioinnit..). Näistä huomauttaessani skappareille vastaukseksi tuli ”Niin, tai jos atomipommi tulee ja kaikki kuolee?” Aha, selvä… Ei näemmä pystytä myöntämään, että paskaakin alempana oleva sotamies voi olla fiksu..
Näistä ryhmänjohtajista; vaikka ne periaattessa olivatkin samassa tilanteessa kuin minä, voin vain ihmetellä, miksi heillä on rautaa kaulassa. Leireillä he porasivat kaikesta mahdollisesta. Paras ollut se, että alikersantilla oli kuumetta 36,9 ja pääsi leiriltä kassulle piereskelemään ja tv:tä katsomaan. Ja tuota ”kuumetta” oli siis nuotion vieressä.
Jollakulla alikersantilla oli aseenpuhdistusvälineitä hukassa. Kuinka ollakaan, SOTAMIEHET pistettiin ne etsimään. Ja kun sotamiehet ei niitä löytänyt, paskaa tuli niskaan. Sotamiehille siis. Miksi, oi miksi, jos herra alikersantti itse ne oli hukannut?
Tasa-arvon puuttuminen vitutti minua kaikista eniten. Itse olin joukkoni johtajana. Joukkueessamme oli kaikkiaan neljä vastaavassa hommassa. Näiden piti saada korpraalin merkit. Nimenomaan piti. Vain yksi kuitenkin sai. Loput kolme jaettiin aivan käsittämättömästi perseennuolijoiden kesken. Yksi näistä nuolijoista ei osallistunut yhteenkään marssiin. Siis ei yhteenkään! Lisäksi vemppasi monista fyysisesti raskaista harjoituksista/hommista. No, merkit kuitenkin sai.
Toisen nuolijan sodan ajan tehtävä on skappareiden teltan lämmittäminen. Ja sai vielä nukkua leireillä päivisin, kun telttaa ei enää tarvinnut lämmitellä. Ei hän leireillä muuta tehnyt ja kassulla ollessa hengaili näiden kanssa, kahvia keitellen yms. On se saatana kumma..
En minä menetettyjen merkkien perään poraa. Pikemminkin monien muiden sisukkaiden ja särmien herrojen merkkien perään. Eräs sotamies mursi kätensä yhdellä viikonloppulomalla. Oli kuitenkin leireillä ja muissa jutuissa mukana. Vain ammunnat ja uinnit jäi väliin, niitä kun ei voinut kipsi kädessä tehdä. Tämän herran palkinto: paskaduunia paskaduunin perään. Siinä kiitos hänelle. Moni muukin teki tehtävänsä asiallisesti ja mukisematta, mutta paskaa vain suorastaan satoi niskaan. Sen sijaan nämä perseennuolija korpraalit vain nukkuivat ja piereskelivät.
Että näin armeijassa. Toki, sieltä jäi kivojakin muistoja. Tupakaverit, ja kauniit leiriaamut. Ja muutamia kädentaitoja oppi.
Luojan kiitos se armeija on kuitenkin ohi. Tällä reissulla meni usko armeijaan täysin.
Tämä poistettiin Jippiin foorumilta. Liekö joku skappari ylläpitämässä sitä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kohdalla tyhmyys tiivistynyt..
Sotilashenkilöillä on tapana väittää siviilipalvelusmiehiä "naismaisiksi".
Todellisuudessa kuitenkin siviilipalvelukseen ei päästetä naisia, armeijaan kylläkin.
Taitaa tuo aloittaja olla nainen. Tuskin kukaan mies/poika viitsii kitistä tasa-arvosta tai puhua kauniista leiriaamuista. Kirjoitus on sinällään aika mukava kuvaus armeijan arjesta.
Vittu on kansankieleen, aiemmin Mikael Agricolan sanastossa kirjakieleen, kuuluva sana, joka kuvaa emätintä. Sana on vanhaa perua, ilman sivumerkityksiä. Se on saanut myöhemmin voimasanan aseman alatyylisessä kielenkäytössä.
Vanhassa kielessä vittu tarkoitti lapsia synnyttäneen naisen emätintä, mutta ei halventavassa mielessä. Vittu oli voimallinen elin, sillä se oli saattanut maailmaan uusia ihmisiä. Mikael Niemen kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä tunnetuksi tullut Vittula on saanut nimensä alueen suuresta syntyvyydestä. Muitakin vittu-paikannimiä on ilmeisesti kansan suusta annettu, mutta yleensä viralliset tahot ovat vaihtaneet tilalle toisen nimen.
Vittu-sana on aina koettu erittäin arvolatautuneeksi ja voimakkaaksi. Siksi sille on useita eufemismeja. Nykyään puhutaan esimerkiksi v-sanasta, kun taas artikulatorisesti lähempänä ovat fidu ja sviddu. Myös ruotsalaisperäistä fitta-sanaa kuulee käytettävän. Samantapainen, mutta lievempi (ilmeisesti sanan hitsi kanssa sulautunut) termi on vitsi.
Vituke on vittu-sanasta johdettu kirosana. Sanana vituke viittaa "vitun korvikkeeseen" ja ilmaisuna on astetta lievempi korvaava kirosana kuin alkuperäinen vittu. Vituke tai tuplavituke ovat myös juristien yleisesti käyttämiä termejä hankalan asiakkaan laskuun lisättävästä maksusta.
Sanaa käytetään myös osana joitakin pitempiä alatyylisiä ilmauksia, kuten "Vitulla päähän". Usein myös epämiellyttävää henkilöä voidaan kehottaa "painumaan/suksimaan vittuun" (palaamaan siinne mistä tuli?) tai "haistamaan vittu". Sanat "vittuuntunut" ja "vituttaa" ilmaisevat turhautuneisuutta ja suuttumusta. "Vitun ikenet" viittaa vanhaan äitien pojilleen kertomaan uskomukseen, että olisi siellä hampaatkin.
"Alli pamautti vittua mapilla" on yksi suomen kielen tunnetuimmista alatyylisistä palindromeista
Tuosta AUK:iin pääsemisestä sananen. Sinne valitaan juuri ne tyhmimmät ja epäsärmimmät juuri sen takia koska he erottuvat muuten niin samankaltaisesta joukosta.
Omalla kohdallani sain valintapisteytyksessä sodanajan johtajaksi nolla (täysin sopimaton), mutta halukkuuteni mukamas MKK:n toi sen verran pisteitä että pääsin AUK:iin.
Ja "Nakeista" puheen ollen, se on se asennoituminen millä määritellään paska-nakit ja hyvät nakit. Jos joka asia alkaa vituttamaan, niin kyllähän se armeija on paska paikka. Mutta itse olen asennoitunut niin että paska-nakit ei vituta lainkaan.
Itsellä vielä edessä kaikkea mahdollista. AUK:in "hajotusleirikään" ei pelota, vaan olen täysillä menossa mukana. Ja mainittakoon että AUK mihin menen on Spolk-AUK, ns.eliitti-AUK yksikköpäällikön mielestä.
tapahtui myös minulle et hyvillä mielin armeijaan, ehkä aukkiin/rukkiin. Mutta toisin kävi,kun näin mitä sirkuspellejä alikersantit siellä oli. siis kaikilla ei aina mitään käsitystä koko touhusta. no koksut oli ihan asiallisia..