RASITIT tällä palstalla pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin rajoittamaan kansainvälistä adoptiota, sekä estämään lapsettomia perheitä ja orpoja lapsia löytämään toinen toisiaan! He ovat vain kateellisia adoptioperheiden ilolle ja onnelle. Älkää välittäkö noista happamista rasisteista:=( Adoptioluvut ovat KUUSINKERTAISTUNEET Suomessa viimeisen 20-vuoden aikana, joten turhaa työtä on ollut epätoivoinen ininänne RASISTIT:
http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=1135218198743
http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=1135218198743
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun noin muita syyttelet. Rasismi on sellainen kiva leima, jonka voi lyödä toisinajatteleviin? Miksi kansainvälistä adoptiota ja siihen liittyviä lieveilmiöitä kuten lapsikauppaa ei saisi arvostella?
Kukaan, jolla itsellään on lapsia, ei ole kateellinen muille lapsiperheille. Lapset tuovat mukanaan paljon iloa, mutta myös tuskaa ja vaivaa. Huolestuttaa adoptiota hakevien ihmisten epäkypsyys ja epäterveet asenteet.
Vai huolestuttaa adoptiota hakevien ihmisten epäkypsyys ja epäterveet asenteet sinua.
Montakos adoptioperhettä tai hakijaa henkilökohtaisesti tunnet ?
Täälläkin palstalla kirjoittelee enemmän sellaiset joilla ei ole omakohtaista kokemusta adoptiosta tai jotka eivät edes tunne yhtään adoptioperhettä.
kuusi adoptioperhettä. Osalla heistä on myös biologisia lapsia, osalla ei. Ne, joilla on myös biologisia lapsia ovat onnistuneet adoptiovanhempina paremmin. (Tuntemistani adoptiolapsista neljä on jo aikuisia, loput ovat pikkulapsia.) En ole niinkään huolissani omien tuttavieni asenteista, vaan täällä palstalla ilmaistuista potentiaalisten adoptiovanhempien (?) asenteista.
Kukaan minun tuttavistani ei ainakaan ole esittänyt mitään niin absurdia kuin: "Adoptiovanhemmilla on suurempi sydän koska he voivat rakastaa lasta, joka ei ole heidän biolapsensa" tai "älä tee aborttia, anna lapsesi lapsettomille!", yms potaskaa.
.. joskus evätty adoptio-oikeus? Kun niin kovasti tunnut olevan sitä vastaan. Siis se, että pariskunta päättää ryhtyä pitkän harkinnan jälkeen adoptiovanhemmiksi, tekee heistä epäkypsiä? He ovat suunnitelleet perhettä jopa vuosiakin, ovat saattaneet käydä läpi lapsettomuuden tuomat tuskat ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa että lapsi tulisi heidön elämäänsä. He varmasti tietävät mihin ryhtyy, eikä odota tulevalta perhe-elämältä ruusuilla tanssimista. Sen sijaan, monet sellaiset pariskunnat jotka saavat lapsimääränsä kokoon alta aikayksikön, eivät ole punninneet kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä. Eikä heistä kaikista ole vanhemmiksi. Kun taas adoptiovanhemmat ovat käyneet pitkän ja mutkaisen tien lapsen saamiseksi, ja silti haluavat vain sitä yhtä, antaa lapselle kodin. Se jos mikä on minusta kypsyyttä.
...niin mm. Verkkoklinikalta voi lukea esimerkkejä "pitkään" adoptiota harkinneista kypsistä vanhemmista, jotka tekevät adoptioprosessin kanssa rinta rinnan lapsettomuushoitoja. Sosiaalityöntekijöiltä he salaavat hedelmöityshoidot. Se on aika kypsää ja harkittua...
Pistäisin adoptioprosessiin pakolliseksi joko
a)varmasti todetun ikuisen biolapsettomuuden ilman erikoisjärjestelyjä (esim. kohtu puuttu tai sperma ei toimi)
b)sterilisaatio mahdollisimman varmoilla keinoilla
c)mahdollisesti lapsia saaville naisille kuukausittaiset hormonikokeet koko adoptioprosessin ajaksi
eikä vanhemmille lasta. Tämä on nykyään hämärtynyt, kun valtaosa adoptiolapsista tulee köyhistä maista. Kun kysymyksessä on toisten lapsi pitää seulan olla tavallista tiukempi, mutta biolapsettomuus ei kuulu vaatimuksiin, päinvastoin on hyvä, jos adoptoijilla on ennestäänkin lapsia.
ärsyttää vain nuo adoptoijien asenteet, joilla ei ole mitään tekemistä lapsiperheiden todellisuuden kanssa, ja jotka osoittavat täydellistä empatian puutetta niin kuin sekin kirjoitus, missä joku kirjoitti "älä tee aborttia, synnytä ja anna lapsesi adoptioon."
Hyvä vanhemmuus ei riipu siitä, miten lapset on saatu, mutta varsinkin naisilla raskaus ja synnytys valmistavat vanhemmuuteen aivan toisella tavalla kuin adoptiopaperien täytteleminen. Sen takia biologiset äidit ovat yleensä adoptioäitejä parempia. Adoptiovanhemmat ovat aina vain se toiseksi paras vaihtoehto. Hiukan nöyryyttä ja relismia, kiitos!
Munkin mielestä on hyvä, jos adoptoijalla on ennestään lapsia, mut ei sais tehdä samaan aikaan lapsettomuushoitoja. Samaa mieltä olen noiden sterilisointijuttujen kanssa. Ihan hämärtynyttä touhua tää tosiaan on. Eihän toisten synnyttämien lasten pakkosiirtoa ei-verisukulaisperheisiin voi verrata keskenään. Adoptoijat aina itkee, että sitä-ja-sitä pitäis vaatia biolapsia hankkiviltakin. Voi pyhä jysäys mitä logiikkaa.
LAPSELLE ETSITÄÄN KOTIA!!! KAIKKI HALUKKAAT ADOPTOIJAT EIVÄT SAA LASTA. ADOPTION KAUTTA EI 100 % SAA LAPSIA.
Siis minä kahdeksan vuoden kokemuksella (adoptio)äitiydestä olisin huonompi äiti kuin äidit joilla on biologisia lapsia ?
Valitan, en allekirjoita väittämääsi.
Nöyryyttä ja realismia, voi apua !
Pitäisikö tässä jotenkin tuntea alemmuutta adoptioäitiydestään ? Ja katsoa ylöspäin bioäitiyttä ? Kaikkea sitä kuuleekin :-)
Toki lapselle olisi hyvä että saisi kasvaa bioäitinsä kanssa, mutta ei biologisuus automaattisesti tee äitiydestä yhtään parempaa, johan lasten pahoinvointi Suomessa sen kertoo.
jää lapsettomiksi. Se on eräs elämän kohtalo. Kaikki eivät saa kaikkea. Lapselliset joutuvat taas luopumaan monista muista asioista.
Neuvoisin tyytymään osaanne eikä tekemään siitä itsellenne ongelmaa. Mistä sen tietää, vaikka kohtalonne olisi kuolla nuorena? Eräs tuttavaperheeni adoptoi ulkomailta täysorvon pojan. Perheen isä kuoli parin vuoden päästä tapaturmaisesti. Minusta on vähän kohtuuton kohtalo lapselle jäädä kahdesti orvoksi.
Adoptiovanhempien pitää aina muistaa, että he kasvattavat toisten lapsia. On niin helppo pettää itseään.
Miksi sinä luulet että adoptiovanhemmat jotenkin 'pettävät itseään' ?
Meidän lapsillamme on kahdet vanhemmat, biovanhemmat jotka antoivat heille elämän, ja me, adoptiovanhemmat, jotka olemme jatkaneet siitä eteenpäin. Tämähän on itsestään selvää.
Ei minun äitiydelle ole mikään uhka tai kauhistus se että lapseni on synnyttänyt joku toinen. Ei se ole edes vaikea asia joka pitäisi unohtaa tai ohittaa sillä lapseni biologinen tausta on osa lastani ja siksi kaikin puolin tärkeää. Toisaalta ei se ole mikään sellainen asiakaan että sitä pitäisi päivittäin tai viikoittain nostaa esille.
Lapsillamme on siis kahdet vanhemmat, toiset jotka eivät ole läsnä mutta ovat osa lapsiamme, ja toiset, me, jotka kuulumme lastemme elämään läsnäolevina vanhempina.
Minusta vanhemmuus on kaikkea tätä: me niistämme vuotavan nenän, paijaamme uneen, puhallamme pipin terveeksi, hiivimme yöllä kokeilemaan josko pienen kuume on laskenut; nauramme yhdessä sukkahousuista pilkistävälle varpaalle, iloitsemme yhdessä kun hiihtäminen alkaa sujumaan, nautimme yhdessä herkkuja lauantai-iltaisin videon ääressä; kinaamme siitä pitääkö lapaset laittaa käteen, ihmettelemme on Känkkäränkkä tullut vierailulle ja metsästämme sitä hurjasti saalistaen.....tätä lapsen kanssa elämistä, niin arjessa kuin juhlassakin. Että on olemassa ja välittää, on aikuinen johon voi turvata ja joka ei häviä.
rasismi on kyllä perseestä, mitään ihmisryhmää ei voi tuomita pelkän rodun perusteella. mutta täytyy sanoa että vihaan hirveästi niitä somaleita, jotka ryöstelevät ihmisiä. mainitsen vielä varmuuden vuoksi etten nyt yleistä koko ihmisryhmää. joukossahan on paljon ihan kunnon ihmisiä.