yhteydenpito aikuisiin sij.lapsiin

minua ja kahta nuorempaa sisarustani ei aikanaan otettu huostaan, kun meni samaan syssyyn sekä isä että käytännössä äitikin. Nyt sitten itse (taas kerran) pitää jotenkuten yrittää paikkailla tilannetta parhaansa mukaan, että osais olla edes riittävän hyvä äiti omalle lapselleen. Työsarkaa edessä paljon, mut kyllä tästä selvitään!

Minut sijoitettiin pysyvästi ollessani kolme ja puoli vuotta. Asuin samassa perheessä 19-vuotiaaksi asti, jolloin muutin omaan asuntoon. Olen koko ikäni pitänyt yhteyttä myös biovanhempiini, mutta sijaisvanhemmilleni soitan kun jokin arjessa tökkii (esim. missä lämpötilassa piirakat paistetaan) tai halutessani rupatella muuten vaan. Sijaisäitini on ollut tosi iloinen yhteydenpidosta, lomat vietän heillä yms.

aion itse sijariksi ja ilman muuta haluaisin, että suhde lapseen kestaisi jonkinlaisena hamaan tulevaisuuteen, vaikka hän muuttaisi takaisin biojenkin luokse. siis että lapsi tietäisi, että hänellä on aina paikka meidän sydämessä.

olemme toimineet tukiperheena useita vuosia ihanalle lapselle. kyllä hän sellainen rikkaus on elämässä, että vielä mummelinakin haluaisin olla tekemisissä.

Hei.Lueskelin aikani kuluksi näitä juttuja ja voisin tässä kertoa meidän perheen suhteista jotain.Meiltä ensimmäinen sijoitettu on lähtenyt jo monta vuotta sitten ja perustanut oman kodin samaten toinenkin lapsi.He pitävät yhteyttä meihin käymällä säännöllisesti kotona, eli meillä, tai sähköpostin avulla.Meillä vuoden asuneet sijaislapset, nyt aikuisia, pitävät edelleen yhteyttä meihin, vaikka asuivat meillä vain vähän aikaa, mutta suhteet syntyivät todella vahvoiksi.Monet muutkin meillä asuneet ja tukilapsina olleet ovat edelleen yhteydessä meihin puheluin ja textarein.Joskus tulee pelkkä tekstiviesti, että äiti pääsin siihen kouluun. Miten se sydäntä lämmittääkään, kun tietää lapsen, kuka sen lähetti.Meistä on todella ihanaa , että he muistavat vielä meidät ja haluavat tavata meitä edelleen.Monissa pulmakohdissa turvaudutaan meidän apuun ja se tuntuu edelleen hyvältä.Apua tarvitaan monien vuosienkin jälkeen, niinkuin lapset sitä tarvitsevat vanhemmiltaan.Rahaa emme anna, mutta autamme muuten.Silloin, kun meille lapsi on muuttanut, olemme ajatelleet, että hän on meidän lapsi siinä missä omatkin biologiset.Kiintymys lapseen kasvaa päivä päivältä, niin kuin omaan vauvaankin,eikä sellaista suhdetta voi noin vaan lopettaa lapsen muuttaessa muualle.Lahjoja annetaan jouluna ja saamme niitä myös itse.Syntymäpäivät ja nimipäivät pyritään muistamaan myös.Täytyy sanoa, että sijaisäitinä oleminen on mielestäni ihanaa ja antoisaa.Monasti voi lukea toisenlaisia juttuja sijaisäitinä olemisesta, mutta yhtään päivää en vaihtaisi pois.Olenkin aina sanonut, että lapseni ovat kuin lottovoitto, kun olen saanut ihanat lapset kasvatettavakseni.
Sijaiskotilapsille voisin sanoa, että pitäkää yhteyttä sijaisvanhempiinne edelleen, vaikka tauonkin jälkeen.Meistä sijaisvanhemmista tuntuu hyvältä, kun tiedämme teistä jotain ja miten teidän elämä on edennyt.Vaikka olisitte eronneet riitaisissa olosuhteissa, niin kuitenkin pistäkää vaikka pieni viesti itsestänne sinne perheeseen.Perheen on varmasti mukava saada sellainen ja vaikka suhde olisi katkennut kokonaan, niin aina sen voi solmia uudelleen vaikka pikkuhiljaa.Siitä voi syntyä uusi hyvä ja turvallinen suhde ja se voi kestää teidän elämäniän.
Näin kirjoitti äiti sata tähteä-sata lasta ohjelmasta.

jälkeen kuulunut sanaakaan,kun rahantulo heille lakkasi,ei edes joulukorttia.Omiin biovanhempiini hyvät välit.