..taivaaseen uskomalla ja pyytämällä syntinsä anteeksi? Onko pahoilla teoilla mitään osuutta asiaan, esim. jos on murhannut/raiskannut jonkun. (vaikka useampaankin otteeseen) vai tuleeko ihminen puhtaaksi syntien anteeksi pyytämisen ja katumisen jälkeen?
Mielestäni paras teko sellaiselta ihmiseltä on itse tappaa itsensä, jos ei kykene parannukseen tai tehdä parannus ja antaa koko elämänsä Jumalalle
Mielestäni paras teko sellaiselta ihmiseltä on itse tappaa itsensä, jos ei kykene parannukseen tai tehdä parannus ja antaa koko elämänsä Jumalalle
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuka tahansa, lestadiolainenkin, joka "tekee parannuksen" eli antaa elämänsä Jumalalle, uskoen armon evankeliumin, pääsee taivaaseen.
Antipatiasi lestadiolaisuutta kohtaan ei muuta, edes lestadiolaisten osalta, tuota Raamatun todistamaa ilosanomaa.
Sekava, ja kysymäsi suhteen ristiriitainen loppukaneettisi, itsensä tappamisineen, jääköönkin sitten omaan arvoonsa.
Joo, jos on Luottamus ja Hengen Yhteys.
Mistä ns. hengenyhteys syntyy?
On monenlaisia ihmisiä, joihin en halua mitään yhteyttä - olkoot miten hurskasta sakkia tahansa.
Minulla on mieskaveri, superkiltti, mutta joskus lapsena tappanut jonkun ihmisen.
Joitakin aikoja sitten hänellä todettiin syöpä. Hän meni helluntalaisille haiskahtavien uskovien ystäviensä luo, jotka rukoilivat hänen puolestaan. Ja nyt hän väittää, että syöpä hävisi hänestä.
En ole viitsinyt pilata hänen iloaan ja patistaa häntä lääkäriin.
Lestadiolainen isäni kuoli syöpään. Mitkään rukoukset eivät auttaneet. Mutta nyt tämä ihmisen tappanut mies - tosin vahingossa - sanoo, että häntä Jumala auttoi.
Onkohan juttusi tosi? Niin kömpelö tarina.
Onko sinulla mitään tarvetta itse saada anteeksi, kun et anna anteeksi toiselle?
Jumalan edessä olet yhtä syntinen kuin kuka tahansa murhaaja.
Vihaaminen on myös murha.
Lyhyesti kerrotut faktat - sekö on köpelöä?
Itse pidän kömpelönä runsassanaista jaarittelua, jotka eivät saa sanomaansa perille, koska ainakaan minä en jaksa lukea niitä.
Minun on vaikea uskoa ihmeparanemisiin, varsinkaan, jos asiasta ei ole lääkärin sanaa. Mutta uskokoon ken voi.
Esikoislestadiolainen isäni oli uskovainen henkeen ja vereen. Hän kuoli syöpään. Sekö on kömpelöä, että ihmeparanemista toivottiin ja rukoiltiin eikä sitä tapahtunut? Tätäkö ei olisi saanut kertoa?
Hyvää päivää kirvesvartta, P.Puritaani, mielipiteinesi. Kömpelyys on hyveeni.
Anteeksi, kommentoin:
Ymmärsin P. Puritaanin puhuneen anteesiantamattomuudesta. Se näkyy kirjoituksessasi, Viiru.
Olisiko ihmissuhteessasi kasvanut ns. "karvas juuri".
Yritätkö sanoa, että olipa tosi väärin, että isäsi kuoli syöpää vaikka hän sentään oli lestadiolainen? Sitten joku, jonka Jumala on armahtanut ja parantanut (vaikka mielestäsi oli paljon pahempi syntinen kuin isäsi), onkin mielestäsi epäoikeudenmukaisesti saanut avun Jumalalta?
Jos olen tulkinnut oikein, niin Herra sinua armahtakoon!
Turha projisoida minuun omia piirteitään ja tehdä puutaheinää-tulkintoja.
Kaikkia elämässä tapahtuvia asioita ei voi sulloa logiikan kaavoihin, enkä ole sitä yrittänytkään.
Etköhän sinä itse projisoi omiasi.
¨
Tuossahan sinä valitat sitä, että miehen tappanutta miestä Jumala auttoi.
Miksi ei saisi Jumaa häntä auttaa, vaikka tuplaamalla elinvuosien määrän?
Kun kerron Jumalan auttaneen hyvää kaveriani, niin täällä minä jonkun mielestä "valitan" asiaa.
Miten tämä Antiviiru oikein kohtelee omia ystäviään, kun tulkitsee minun valittavan tapahtunutta? Projisoiko hän oman mielensä läpi ilmeisen vihamielisen ja kylmän tai ainakin välinpitämättömän asenteensa omia ystäviään kohtaan koskemaan minuakin? Siltä se näyttää. Vastenmielisen antiviirullisia tulkintoja.
Minä puolestani olen pelkästään iloinen ja huojentunut, jos ystäväni syöpä on todella parantunut eikä paraneminen ole pelkkää luulottelua (kuten pelkään, realisti kun olen).
"Itse pidän kömpelönä runsassanaista jaarittelua, jotka eivät saa sanomaansa perille, koska ainakaan minä en jaksa lukea niitä."
Löysin kirjoituksistasi patsi ylpeitä minäkeskeisiä (yo. esim), niin myöskin vihamielisiä lauseita.
Esimerkki vihamielisyydestä:
"On monenlaisia ihmisiä, joihin en halua mitään yhteyttä - olkoot miten hurskasta sakkia tahansa."
Sinulla on mieskaveri, mitä se merkinnee?
Mahdollisesti avoliitossa oleva ei tietenkään mene uskovien tilaisuuteen.
Mieluummin analysoisit nyt omaa asennettasi ja käyttäytymistäsi, ja tekisit sitä koskevia korjaavia päätöksiä, niin siitä olisi sinulle eniten hyötyä.
Saamieni vastausten perusteella en yhtään ihmettele, jos aito ystävyys - varsinkin toisen sukupuolen kanssa - on uskovaiselle kiinalainen juttu. Jos onnistuu ensinkään - varsinkin kun kaikki ajatukset näyttävät kiertävän seksin ja naimisen ympärillä.
Ymmärtääkseni ystävyyteen tai kaveruuteen ei liity seksiä, vaikka sitä taaskin minulle vihjaillen ja hurskaasti kuin rivien välissä tuputetaan, Methushalemin tapaan. Kai seksistä on oikeus myös kieltäytyä, jos se ei huvita eikä lapsen hankkiminenkaan maita?
Voihan sitä tietysti elää avoliitossakin niin, että toinen asuu Lapissa ja toinen Helsingissä. Eihän avioliittokaan siihen purkaudu, että asutaan eri paikkakunnilla. Kuka mitäkin näillä liitoilla tarkoittaa.
On tosiaan monenlaisia ihmisiä, joihin en halua mitään yhteyttä - olkoot miten hurskasta sakkia tahansa. Minulla on oikeus suojella itseäni joiltakin ihmisiltä, oli heillä miten hurskaat sanavalinnat hyvänsä. Kun on kokemusta myös heidän muista puolistaan.
Myös joillekin uskoville tyypilliseen itsekeskeiseen omien mielentilojen ja tuntemisten vahtaamiseen olen täysin kyllästynyt.
Saamieni vastausten perusteella en yhtään ihmettele, jos aito ystävyys - varsinkin toisen sukupuolen kanssa - on uskovaiselle kiinalainen juttu. Jos onnistuu ensinkään - varsinkin kun kaikki ajatukset näyttävät kiertävän seksin ja naimisen ympärillä.
Ymmärtääkseni ystävyyteen tai kaveruuteen ei liity seksiä, vaikka sitä taaskin minulle vihjaillen ja hurskaasti kuin rivien välissä tuputetaan, Methushalemin tapaan. Kai seksistä on oikeus myös kieltäytyä, jos se ei huvita eikä lapsen hankkiminenkaan maita?
Voihan sitä tietysti elää avoliitossakin niin, että toinen asuu Lapissa ja toinen Helsingissä. Eihän avioliittokaan siihen purkaudu, että asutaan eri paikkakunnilla. Kuka mitäkin näillä liitoilla tarkoittaa.
On tosiaan monenlaisia ihmisiä, joihin en halua mitään yhteyttä - olkoot miten hurskasta sakkia tahansa. Minulla on oikeus suojella itseäni joiltakin ihmisiltä, oli heillä miten hurskaat sanavalinnat hyvänsä. Kun on kokemusta myös heidän muista puolistaan.
Myös joillekin uskoville tyypilliseen itsekeskeiseen omien mielentilojen ja tuntemisten vahtaamiseen olen täysin kyllästynyt. Kuluuhan se aika tietysti seuroissa köllötellenkin.
Ja sinulla on myöskin oikeus olla luottamatta yhteenkään ihmiseen taikka Jumalaan. Sinulla on myös oikeus olla kenen kanssa haluat ja olla olematta kenen kanssa et halua olla.
Mutta sinulla ei ole oikeutta arvioida oman rvomaailmasi ja vammasi perusteella muiden ihmisten projektioita.
Normaali nainen rakastettuna ja muut tarpee täytettyinä iloitsee ja nauttii myöskin seksistä.
Frikiditeetti ja varsinkin sillä leuhkiminen kertoo persoonaa vaivaavista muistakin käsittelemättömistä ongelmista.
Olen normaali nainen, mutta en ymmärrä sitä, että jokaisen toista sukupuolta olevan ystävän kanssa pitäisi mennä sänkyyn.
Metusaalemille se näyttää kuitenkin olevan merkki sukupuolisesta kylmyydestä.
Se on minulle niin itsestään selvä asia, etten mene jokaisen miespuolisen ystäväni kanssa sänkyyn,että en ole edes tajunnut sillä "leuhkineeni". Mutta kai sitten olen, kun Metusaalemi on niin päättänyt.
Mitenhän on muuten hänen omien ongelmiensa laita? Onko kaikki käsitelty juurta jaksain, kun hän on niin kärkäs nyppimään roskia minun silmistäni?
Olet oikeassa: minulla on oikeus saada olla rauhassa. Mutta myös oikeus arvioida muiden ihmisten reaktioita itseäni kohtaan. Se on: oikeus puolustautua.
Mistään syvällisestä uskonasiasta ette pysty keskustelemaan. Hattarointi kiinnostaa.
Tässä tätä syvällistä uskonasiaa, jota edellinen kirjoitti: ääääääääääääääääääääääääääääääääääää. Ei mitään hattarointia. Otsikkokin erittäin onnistunut:öööööööööööööö. Pankaapa paremmaksi, niin syvällistä on hänen tekstinsä.
Mitä pitänevät sisällään sanat "normaali nainen"? Mihin sitten vedämme rajan jonka toisella puolella on epänormaali nainen?
Normaaliin elämään kuuluu joka tapauksessa monenlaisia ihmissuhdevaikeuksia.
Sukupuolielämä kuuluu minun edustamani arvomaailman mukaisesti ainoastaan avioliittoon.
Irralliset sukupuolisuhteet ovat mielestäni merkkinä siitä että ihmisen on vaikeaya, ellei mahdoton sitoutua.
Ja toisaalta edellä kuvatun lainen seksuaalikäyttäytyminen kertoo siitä että tämän ihmisen persoonan rajat ovat hyvin "vuotavia".
Sisäänsä ei itseään kunnioittava ihminen päästä muita kuin julkisella lupauksella sitoutuneen ihmisen.
Kirjoituksesi on tarkoituksellisesti vääristelty.
Metushalemi ei ole mitään päättänyt, olen puhunut miehen ja naisen välisestä avioseksistä.
Viestisi painotuksista tekemäni arvion mukaan olet eronnut henkilö nainen, joka on kokenut ensisessä avioliitossaan seksuaalista väkivaltaa.
Ihmettelithän avauksessasi kovin sitä, että voiko tämä henkilö saada syntinsä anteeksi tuosta vain.
Tavoite on aina kohdata ja käsitellä vaikeudet, vain siksi, jotta ne voitettaisiin. On ajan saatossa kehittynyt silmää lukemaan kenellä on sellaisia vaikeuksia jotka pyritään kieltämään ja salaamaan. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi ne suorastaan loistavat otsasta lävitse.
Itse olen hyvää apua saanut ja käsittelemme asioitamme avoimesti puolisoni kanssa yhdessä. Keskeneräisiä me olemme, ja hyvä niin.
Pahiten ihminen on nimittäin sairas silloin kun hän on tullut kokonaan terveeksi. Herra sellaisesta terveydestä varjelkoon.
Muilla piti olla oikeus puolustautua sinun tulkinnoiltasi. Sinä tulkitsit ensiksi ja toinen yritti puolustautua. He he he vai rauhassa.
Rauha pysyy aivan varmasti, kun et ryhdy arvioimaan julkisuudessa muita. Tärkeintä on tulla omaksi itseksi. Tämä kanava on aivan liian kapea kanava arvioida kenekään reaktioita.
En tunne itsekseni sitä ihmistä, joka mielestäsi olen. Kamalaa olisi joutua kynsiisi, jos olisit ammattiauttaja. Mutta onneksi ei tarvitse.
Sielunhoidossa sinä selvittäisit ilman muuta ihan itse oman elämäsi kuviot, ennen ensimmäistäkään arviota. Auttaminen on lähinnä kuuntelemista! Nyt ei ollut siitä kyse.
Olet itse arvioinut muita, avautumatta yhtään.
Kirjoituksistasi päättelen että sisäisiä kipuja on paljon. Oikeastaa perimmäinen tarkoitukseni oli vain osoittaa kuinka läpinäkyviä me olemme.
Toisaalta tarkoitukseni oli kertoa, että siirtämällä käsittelemättömiä ongelmiamme toisiin, me emme voi päästä paranemisen alkuun.
Jumala on vanhin parantajista ja ehdottomasti paras. Jeesuksen kautta me voimme kääntyä hänen puoleensa ja olla vapaasti hänestä riippuvaisia. Saamme jättää kuormamme Jeesuksen ristin juurelle, silloin ei tarvitse sälyttää niitä lähimmäistemme niskaan.
Vähänpä sinä analyyseiltä vaadit. Kun lähimmäistensä loputtomiin vaatimuksiin ja läheisyyteenkin kyllästyneenä ja väsyneenä esittää kommentin, se on jo "analyysi".
Jokin itsesuojeluvaisto minullakin on. Siitä huolimatta, että sinä ja Jumala tarkoitatte yhdessä vain parastani. Kuten olen ymmärtänyt.
Minulla ei siis ole aikomustakaan vastata arvioihisi.
"Mthushalemi"!
Raamatussa kerrotaan Mooseksesta, joka myös tappoi:
11 Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. [Ap. t. 7:23; Hepr. 11:24]
12 Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan.
13 Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?"
14 Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"
Niinpä olen varma, että jokainen katuva voi saada anteeksi, myös henkirikokseen syyllistynyt. Lestadiolainen tai ei.
Montako on tappanut ei vaikuta siihen, saako Jumalalta anteeksi. Siksi Raamatussa on mainittu näitä henkirikoksia ja sotasurmia, jotta muutkin rohkaistuvat, jotka ovat tehneet vastaavaa. Saul tappoi tuhat mutta Daavid kymmenentuhatta.
Tottakai tappaminen haavoittaa omaatuntoa, esim atomipomminkehittäjä Robert Oppenheimer tuli syvästi tuntoihinsa ja julisti atomipomminvastaisuutta myöhemmin, josta syystä hänet suljettiin hulluinhuoneeseen.
Eniten säälin lähempänä olevia tappajia. Niitä naisia jotka ovat teettäneet abortteja tai käyttäneet alkioita surmaavaa ehkäisyä. On salailunpakko eikä voi puhua.
Turhaa minusta on syyllistää abortin tehneitä naisia - kukaan muu kuin he itse ei tiedä, mistä syystä he ovat ratkaisuunsa päätyneet. Ei meidän tehtävämme ole sääliä tai tuomita ketään.
Ja myös henkisesti voi toisen tappaa tai ainakin nujertaa. Se vain on hienovaraisempaa ja näyttäytyy "hyvinä" neuvoina ja toisen elämään puuttumisena.
Toi on ihan turhaa
Abortti on murha mikä murha.
Ei se silittelyllä muuksi muutu. Ratkaisuunsa ne muutkin murhaajat päätyvät.
Hengen laki on paljon tarkempi kun Mooseksen laki. Jo esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen himoitseminen on huorinteko hänen kanssaan. Homoilla se on tietenkin saman sukupuolen himoitsemista. Moni masturboija eli hekumoitsija yrittää selittää pois huoruuden syntiään, mutta ei onnistu. Parasta oli nöyrtyä tunnustamaan syntinsä ja anoa Jeesukselta vapautusta tuosta himosta.
Joka on synnitön, niin heittäköön sen ensimmäisen kiven. Turha meidän on kenenkään omalla erinomaisuudellamme ja synnittömyydellämme pullistella ja arvostella toisia - syntiä teemme jokainen ja joka päivä. Toisten synnit vain ovat näkyviä ja toisten synnit eivät.
Vastustat siis parannussaarnaa. Esim sitä, kun Johannes Kastaja Jeesus nuhtelivat synnistä.
Mistä sinä niin päättelet, että vastustan parannussaarnaa? Minähän vain totesin, että syntisiä olemme kaikki.
Jumalalle on turha kaupata koko elämäänsä, kun hänelle kelpaa ainoastaan ja vain vain Kristuksen elämä. Ainoastaan Jeesukselle (joka oli lihassa) Jumala on sanonut, että tämä on minun rakas Poikani johon minä olen mielistynyt.
Me voimme kelvata Jumalalle ainoastaan siten että me OLEMME KRISTUKSESSA.
2. Kor. 1:19 Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei",
- vaan hänessä tuli "on."
2. Kor. 1:20 Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on,
- kaikki ne ovat hänessä "on";
sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
2. Kor. 1:21 Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
2. Kor. 1:22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
Ovat vakavasti otettava asia joka kannattaa - ainakin yrittää hoitaa.
Avaajalla voisin kuvitella olevan vaikean avioliiton takanaan. Hän on kärsinyt aikansa, eikä vähiten seksuaalisella alueella. Haavoitettuna ja katkeroituneena hän linee lopulta eronnut.
Terve mies haluaa seksiä lähes aina. Tämä on selvä asia.
Miten sen asian kanssa tulluun juttuun keskinäisessä rauhassa ja rakkaudessa naisen kanssa, joka haluaa seksiä ainoastaan joskus ja jouluna. Tämä on pohdinnan arvoinen kysymys, koska tähän päädytään - aina silloin kun parisuhdeasioita käsitellään.
Monet eivät edes käsittele, he ajattelevat niin että "luonto hoitaa". Ilkkuva ja halveksiva kannaotto (yleensä naisen), kertoo vaikeuksista tällä alueella.
Voi miestä poloista jolle osuu tällainen nainen puolisoksi. Tällä naisellakaan ei tule elämä olemaan helppoa, tarpeet kun eivät poistu kieltämällä (ei edes itse kieltämällä), saatikka pilkkaamalla ja halveksimalla.
Nämä eivät hoidu myöskään vaikenemalla, vaan avoimuudella ja ulkopuolisella avulla. Jotka voisivat olla seksuaaliterapeutti, taikka avioliittotyön vertaisryhmä. Joko yhdessä, yksin, taikka erikseen käytettyinä.
tilanne on hankala. Kun tekee lujasti töitä niin haluat häviää, joku hoitaa asian syrjähypyillä, toinen itsetyydytyksellä. Sen jälkeen sitten vihollinen painaa päälle, et ole enää kristitty
Terve nainenkin haluaa seksiä miehen kanssa puoleensavetävän miehen kanssa. Frigidi ei tarvitse olla ettei huvita, miehessäkin voi olla syy siihen miksi nainen vetäytyy.
Parisuhdeongelmat eivät taida olla sen kummemmin naisten kuin miestenkään yksinään aiheuttamia, niihin tarvitaan molemmat osapuolet.
Avioparityötä tehdään kirkon piirissä hyvällä menestyksellä, tosin joissakin piireissä naisen asemaa alisteisena osapuolena korostetaan.
Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, on siis syytä tarkoin valita ne keskustelukumppanit - neuvonantajia löytyy joka lähtöön, myös niitä, jotka ongelmia hengellistämällä tekevät asioista monimutkaisempia kuin ne ovatkaan. Näin ei ole kaikissa hengellisissäkään piireissä.
Naisen ja miehen elämnkaaressa on erilaisia vaiheita, jotka tuovat haasteita myös parisuhteeseen. Moni nainen kokee keski-iässä tarvetta löytää uusia ulottuvuuksia myös parisuhteessaan(en tarkoita seksuaalisuutta, mikesi ehkä sitäkin). Yhteiselle vanhemmuudelle pääosin perustunut suhde voi olla koetuksella lasten lentäessä pesästä varsinkin jos aviopuolisoiden kiinnostuksenkohteet ja harrastukset ovat erilaisia. Ehkäpä kompromissit ja paneutuminen toisen puoliskon intresseihin voi saada parisuhteen kukoistamaan ilman ulkopuolistakin apua.
Menkää seksisivustoille.
Naiminen ei liity uskontoon sinänsä.
Onko seksi mielestäsi vain naimista?
Kysyn, koska kommetistasi sai varsin yksiselitteisen käsityksen suhteestasi: seksi/uskonto.
Seksi/naiminenhan nimittäin liittyy - sen lisäksi, että niitä ei voi erottaa toisistaan - uskontoon hyvinkin vahvasti, eli jopa "sinänsä".
Vai voiko Raamatun ilmoittaman kehoituksen: "Lisääntykää ja täyttäkää maa...", täyttää ilman seksiä ja naimatta?