Meiltä kuoli 6-vuotias kissa viikko sitten. Oli eloisa ja pirteä ja vielä pari tuntia ennen kuolemaa leikki normaalisti =(
Ensimmäisellä omistajalla oli vuoden. Seuraavalla 4-vuotta, (miehellä ja sen exällä 3kk) ja sit mä tulin kuvioihin ja meillä ehti olla reilun vuoden ennen kuin viikko sitten yht'äkkiä kuoli.
Ikävä on suunnaton ja ollaan miehen kanssa molemmat ihan rikki. Vielä mietittiin, että mitä jos ei tulekaan vauvan kanssa toimeen, mutta en usko ja ei kyllä varmaan ikinä olis pystytty sitä pois antamaan. Niin kultainen ja rakas se oli ja itkettää kun ajattelee, että edes poisantamisesta ääneen puhuttiin! =(
Viimeiset pari kuukautta se oli tosi hellyydenkipeä, mutta johtui varmaan mun raskaudesta jos jotenkin vaistosi sen. Ihan hirveä olo, kun väkisinkin tulee mieleen, että pikkuinen ajatteli meidän puheiden jälkeen "en halua enää uuteen kotiin ja voin lähteä täältä itsekin ja teen vauvalle tilaa" :(
Ihan liian aikaisin toisen elämä päättyi! En toista kissaa tiedä kellä olisi ollut niin kultainen luonne ja harmittaa, että se on joutunut kokemaan noin paljon omistajavaihdoksia. Mies kertoi, että oli todella arka kun tuli heille ja onkos ihmekään kun varmaan kissakin on jo ehtinyt aina kiintyä omistajaan ja taas paikka vaihtunut.
Päätettiin, että halutaan selvittää tarkka kuolinsyy kun niin jäi asia vaivaamaan, joten 2-3 viikkoa menee ennenkuin tulokset tulee. Melkeinpä toivon, että olis ollut joku sairaus nimittäin tosi vaikea kestää jos ei syytä löydy.
*Mineaa kaivaten, S&J* ;(
Ensimmäisellä omistajalla oli vuoden. Seuraavalla 4-vuotta, (miehellä ja sen exällä 3kk) ja sit mä tulin kuvioihin ja meillä ehti olla reilun vuoden ennen kuin viikko sitten yht'äkkiä kuoli.
Ikävä on suunnaton ja ollaan miehen kanssa molemmat ihan rikki. Vielä mietittiin, että mitä jos ei tulekaan vauvan kanssa toimeen, mutta en usko ja ei kyllä varmaan ikinä olis pystytty sitä pois antamaan. Niin kultainen ja rakas se oli ja itkettää kun ajattelee, että edes poisantamisesta ääneen puhuttiin! =(
Viimeiset pari kuukautta se oli tosi hellyydenkipeä, mutta johtui varmaan mun raskaudesta jos jotenkin vaistosi sen. Ihan hirveä olo, kun väkisinkin tulee mieleen, että pikkuinen ajatteli meidän puheiden jälkeen "en halua enää uuteen kotiin ja voin lähteä täältä itsekin ja teen vauvalle tilaa" :(
Ihan liian aikaisin toisen elämä päättyi! En toista kissaa tiedä kellä olisi ollut niin kultainen luonne ja harmittaa, että se on joutunut kokemaan noin paljon omistajavaihdoksia. Mies kertoi, että oli todella arka kun tuli heille ja onkos ihmekään kun varmaan kissakin on jo ehtinyt aina kiintyä omistajaan ja taas paikka vaihtunut.
Päätettiin, että halutaan selvittää tarkka kuolinsyy kun niin jäi asia vaivaamaan, joten 2-3 viikkoa menee ennenkuin tulokset tulee. Melkeinpä toivon, että olis ollut joku sairaus nimittäin tosi vaikea kestää jos ei syytä löydy.
*Mineaa kaivaten, S&J* ;(
Vastaukset 5
Vanhimmat
enemmänkin paikkaan.
Kyllä mun toinen kissani on muhun niin kiintynyt ettei voisi asua kenenkään muun kanssa. Kun olen matkaillut ja kotonani on asunut tuttu hoitaja, ei kissani mene edes sänkyyn nukkumaan vaikka normaalisti nukkuu aina siellä ja yleensä vielä kainalossani. Eikä muutenkaan käyttäydy normaalisti, ei esim juttele ollenkaan. Kun sitten olen tullut kotiin, alkaa mahdoton mouru ja halailu. Ja alkuperäiselle, otan osaa täydestä sydämestä!
Ihan varmasti kiintyy omistajaansa - varmasti tietty myös tuttuun ja turvalliseen paikkaan mutta kyllä oma ihminen on tosi tärkeä näille karvanaamoille.
Meidänkin kisu ilostuu aivan mahdottomasti kun tullaan kotiin - ekaksi tervehtii minua kun tulen ekaksi sisälle ja sitte asettuu odottamaan miestä joka on viemässä autoa talliin - osaa kuunnella hissin äänet ja tietää koska on meidän kerroksessa.
Ja jos ollaan lähdössä reissuun - kattimokoma alkaa murjottamaan ja menee johonkin nurkkaan mieltään osoittamaan !
- Osanottoni kissan menettäneille - hänellä on ollut hyvä loppuaika teidän luonanne .
Kissun oma ihminen
Oikein kiintyneet kissat pitävät omistajaansa tavallaan emonaan. En ole itse keksinyt vain lukenut ihan kirjasta.
Voih, voimia sinne :( On todella raskasta, kun oma rakas kisu kuolee. Meillä kuoli reilu vuosi sitten 13v kisu, munuais sairaus oli ollut kuulemma syntymästä asti, mutta ei ollut koskaan vaivannut, ja saatiinkin n. kuukausi ennen kisun kuolemaa tietää munuais sairaudesta :( Ilmoittelethan mikä kuolinsyyksi paljastui.
Voimia teille =)