Haluaisin mielipiteitä asiasta, joka minua on vaivannut todella paljon
Paljon puhutaan siitä että lapsen on hyvä olla kotona päiväkodin sijaan jos on mahdollista, mutta miksi ihmeessä tälläistä äitiä joka haluaa olla kotona ja on siihen mahdollisuus, pidetään kummajaisena.
Meillä on neljä lasta, vanhin oli alle kaksivuotiaasta päiväkodissa, toista kun aloin odottaa..hän meni eskariin ja kouluun..hän kävi puolipv eskarissa kotonta. Viimeiset kolme lasta on olleet kotihoidossa ja toinen on nyt samaisessa puolipv eskarissa, missä esikoinen aikoinaan.
Olen vuosien mittaan kokenut suurta painostusta varsinkin neuvoloiden osalta työntää lapsiani johonkin kerhoihin yms. että he eivät jäisi paitsi "toisten lasten seuraa".
Olen jaksanut touhuta näiden kanssa, lapset ovat reippaita ja kilttejä, osaavat asiat jotka oma ikänsä vaatii (neuvoloiden käyrien mukaan), tänä syksynä eskarin aloittanut on sopeutunut todella hyvin ryhmään..koska on tässä ryhmää kotonakin ihan riittävästi.
Pidän itseäni onnekkaana kun olen voinut jäädä toimestani kotiäidiksi. Mieheni palkalla olemme pärjänneet, vaikkakin tiukalla, mutta mistään ei olla paitsi oltu.
Miksi ihmeessä tälläistä tuputusta ja arvostelua, että lapseni olisivat huonompia kun pväkotilapset täytyy sulattaa ja vielä ammattilaisilta.
Luulisi olevan kaikille hyvä jos joku hoitaa lapsia kotonakin, halvemmaksi tulemme varmasti yhteiskunnallekkin, ja voimme antaa hoitopaikkamme tarhasta niille jotka tarvitsevat sitä oikeasti.
Onko joku kokenut kenties samaa. Asiallista keskustelua.Kiitos kaikille jotka jaksoi lukea. :o)
Paljon puhutaan siitä että lapsen on hyvä olla kotona päiväkodin sijaan jos on mahdollista, mutta miksi ihmeessä tälläistä äitiä joka haluaa olla kotona ja on siihen mahdollisuus, pidetään kummajaisena.
Meillä on neljä lasta, vanhin oli alle kaksivuotiaasta päiväkodissa, toista kun aloin odottaa..hän meni eskariin ja kouluun..hän kävi puolipv eskarissa kotonta. Viimeiset kolme lasta on olleet kotihoidossa ja toinen on nyt samaisessa puolipv eskarissa, missä esikoinen aikoinaan.
Olen vuosien mittaan kokenut suurta painostusta varsinkin neuvoloiden osalta työntää lapsiani johonkin kerhoihin yms. että he eivät jäisi paitsi "toisten lasten seuraa".
Olen jaksanut touhuta näiden kanssa, lapset ovat reippaita ja kilttejä, osaavat asiat jotka oma ikänsä vaatii (neuvoloiden käyrien mukaan), tänä syksynä eskarin aloittanut on sopeutunut todella hyvin ryhmään..koska on tässä ryhmää kotonakin ihan riittävästi.
Pidän itseäni onnekkaana kun olen voinut jäädä toimestani kotiäidiksi. Mieheni palkalla olemme pärjänneet, vaikkakin tiukalla, mutta mistään ei olla paitsi oltu.
Miksi ihmeessä tälläistä tuputusta ja arvostelua, että lapseni olisivat huonompia kun pväkotilapset täytyy sulattaa ja vielä ammattilaisilta.
Luulisi olevan kaikille hyvä jos joku hoitaa lapsia kotonakin, halvemmaksi tulemme varmasti yhteiskunnallekkin, ja voimme antaa hoitopaikkamme tarhasta niille jotka tarvitsevat sitä oikeasti.
Onko joku kokenut kenties samaa. Asiallista keskustelua.Kiitos kaikille jotka jaksoi lukea. :o)
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja ole onnellinen kun saat olla kotona lastesikanssa. Siihen hyvin harva kykenee nykyään.
Sinulla nämä lapset ovat vain kerran pieniä lapsia. Kyllä päiväkoti on hyvä virikkeen antaja jos sitä tarvitsee. Mutta onhan kysymys vaan teistä kuinka te viihdytte. Itselläni kokemusta molemmista kaksi vanhempaa oli kotihoidossa ja kaksi pienempää päiväkodissa joten meille on ollut välttämätön pakko pitää heitä lastentarhassa. Hyvin menee sekin.
suuresti kummastuttaakin kun itse nautin kotonaolosta ja käytän tottakai sen mahdollisuuden kun se on.
olen vaan niin kyllästynyt siihen että joku ulkopuolinen on tietävinään mitä minä tai lapseni tarvitsee.
lapset ovat pieniä vain hetken ja haluan todella antaa heille aikani nyt, tätä aikaa ei tule enää näiden kohdalla ja en halua menettää yhtään päivää
tutuissa on monta perhettä, jotka joutuvat viemään lapset hoitoon, itku kurkussa äidit vievät alle yksi vuotiaan jo perhepäivähoitoon, mutta ymmärrän sen kun on pakko taloudellisesti.
olen monesti ajatellutkin että onko se kateutta kun jatkuvasti kysellään että milloin teidän lapset menee päiväkotiin ja milloin sinä menet hoitoon.
voisiko joku olla niin kateellinen että se ärsyttää jos joku voi olla kotona.älytöntä.jos ajattelee lapsia..luulisi olevan tyytyväinen jos joku jaksaa ja voi olla kotona.
ihmettelen tätä yhteiskuntaa todella.
ihan kun oisi joku kummajainen..ja parasta on..kun välillä tuntee oikein että on laiskimus kun ei viitsi mennä töihin..vetelehtii hoitovapailla vaan kotona..tälläisiäkin kommentteja on nimittäin tullut.
huoks.
Joudun kuulemaan minäkin!Kysymyksiä koska viet lapsesi päiväkotiin ynm?
vanhemmat oiden lapset ovat päiväkodissa,eivät ymmärrä tätä ratkaisua!
meillä ei kyllä rahat riitä kotona oloon,ellen tekisi viikonloppu työtä!
Moi! Olen lastenhoitaja päiväkodissa. Työssäni mietin lähes päivittäin, että jos/kun teen joskus oman lapsen, en vie sitä ikinä (ainakaan kunnalliseen) päiväkotiin.
Näkisittepä vanhemmat, millaisissa oloissa lapsenne päivänsä viettää: Itkua, parkua, kiirettä, sairautta, riitoja, (ehkä joskus kunnon virikkeitä, leikkejä, laulua), mustelmia, riehumista, ja taas itkua.
Päiväkodissamme on liian vähän henkilökuntaa. Pihalla ollessamme hoitajat juoruavat keskenään ringissä keskellä pihaa ja lapset karkailevat aitojen yli tai ali. Näistä karkailuista emme koskaan mainitse vanhemmille, koska emme halua heitä huolestuttaa.
Kotiäiti, nauti siis täysin siemauksin kotona lastesi kanssa. Lapsesi ovat varmasti onnellisia.
Nyt oikein tiedä uskoako sinun olevan päiväkodissa töissä!
Näillä palstoilla esiintyy aina näitä provosoijia. Kuten tämä ns. lastenhoitaja. Joskus lopputulos on hyvä: viriää kiivas keskustelu jostain asiasta. Mutta sinänsä...minusta taas tilanne on jotenkin toisinpäin. Lastansa kotona hoitavat äidit esiintyvät jonkinlaisina sädekehäisinä madonnoina, jotka tietävät kummallisen hyvin, kuinka kieroon kasvaneita päiväkodissa olleista lapsista tulee. Nuttura tutisten he julistavat päiväkotien kauheutta vs. oman valintansa autuutta. Lapsia on monenlaisia, minun poikani on aina pitänyt - ehkä oman sosiaalisuutensa vuoksi - päiväkodista.
sano että olisin mikään pyhimys, enkä moiti pväkotilapsia
meillä on vanhin ollu pväkodissa alle kaksivuotiaasta ja olin silloin aivan tyytyväinen siihen ratkaisuun
kun pienet syntyi 2 vuoden välein ja itselläni on vuorotyö oli kotiinjääminen jotenki viksumpaa
hoitomaksut olisi jo syöneet oman palkkani
joten tuotakaan ei kannattaisi yleistää
jokaiselle perheelle on omat ratkaisut joihin toisten ei kannattaisi mennä kommentoimaan-suuntan eikä toiseen, koska kukaan ei tiedä mikä sulle on parasta
Hienoa hoitaa lapsia kotona...Itse olen hoitanut kaikki 5 lastani kotona ja eivät mistään ole jääneet mielestäni paitsi. Pihalla on kavereita ollut aivan vauvasta saakka ja ekaluokalla on saatu uusia kavereita. Esikoiseni Maija täyttää tänä vuonna 21-vuotta ja hyvin on aina pärjännyt vaikka ei ole ollut päiväkodissa. Meinasimme Nikon(mieheni) kanssa laittaa Maijan päiväkotiin, mutta ajattelimme, että ehkä sittenkin kotona. Mekin olimme aina tiukoilla lasten kanssa, kun Maija oli 6-vuotias ja 3 muuta lasta kotona jaloissa.Tsemppiä vaan!
itsekin hoitaisin mahd. tulevat lapseni kotona mikäli siihen suodaan mahdollisuus (raha kun ei kasva puussa, ikävä kyllä). haluan antaa lapselleni turvallisen ja läsnäolevan perheen jotain joka muistuttaa häntä siitä miten tärkeä juuri hän on minulle. totta on että lapsi kaipaa kontakteja muihin kaltaisiinsa, jotta oppii tulemaan toimeen muiden kanssa. mutta kyllä niitä toisia lapsia tapaa leikkikentillä, naapurissa , sukulaisissa, ystävien luona jne. jolloin sosiaalisuus pääsee kehittymään. ei tarha ole ainoa vaihtoehto näihin kohtaamisiin, kunhan näitä sos.suhteita vain sitten muodostetaan toisella tavalla.