Säpsähtely nukahdushetkellä

Enpä osaa sanoa mistä vaiva johtuu, mutta itse kärsin samasta joka yö useita kertoja.

Minä säpsähtelen vain kun olen stressaantunut. Aivot ei uskalla antaa lupaa nukahtamiselle, joten ne herättää lihasnytkäytyksellä. Ärsyttävää, varsinkin vieraassa ympäristössä esim. työmatkoilla hotellissa. Vaikka olis kuinka väsy, säpsähtelen yhtenään hereille.
Ongelma poistuu yleensä tietoisella itsensä rentouttamisella ja rauhoittelulla, sen "session" jälkeen nukahdan taas ihan normaalisti.
Sydämen lisälyönneistä en "kärsi".

Minulla on ollut samanlaista vaivaa. Minun lepopulssi on silloin 40 jopa allekkin. Nykyisin minulla on verenpainelääkitys ja ehkä se on jossain määrin nostanut pulssia ja "säpsähtely" on jäänyt. Se on todella hankala vaiva, tuntuu silloin, että jos ei liikahda tai vedä syvään henkeä niin kuolee.

Mulla on sama vika ollut kaks viikkoa. Joka kerta kun meinaan nukahtaa säpsähdän hereille vetämällä henkeä. Tämä alkoi stressin yhteydessä ja sydän on hakannut kovaa koko sen ajan. Kävin lääkärissä jossa otettiin sydänfilmi ja verikokeet, kaikki oli ok paitsi pulssi tosi korkea. Nyt tutkitaan lisää pulssin takia, säpsähtelyyn ei ainakaan terveyskeskuslääkäri tienny syytä. Nyt tosin kun stressi on vähän helpottanut niin säpsähtelyä ei oo tullu yön aikana ihan niin paljon. Olis kiva tietää mistä tällanen johtuu ja mikä siihen auttais!

Mulla on sama juttu, ollut jo tosi pitkään (melkein 10 vuotta), mutta vaivaa siis vain toisinaan. Viime yönäkin säpsähtelin hereille kaksi tuntia, ennen kuin sain kunnolla unenpäästä kiinni. Tosi ärsyttävää ja pelottavan tuntuista. Mullakin on taipumusta lisäreihin, ja silloin kun on runsas lisälyöntikausi meneillään, niin silloin tulee kuvioihin myös nuo säpsähtelyt. Säpsähtelen myös silloin, jos stressaan kauheasti jostain.

Se ei ole semmoinen tunne, kun nyksähtää, eli lihakset rentoutuu, vaan tulee jotenkin painostava olo keuhkojen/sydämen/kaulan kohdalle, tuntuu ettei saisi hengitettyä, vaikka kuinka koittaisi. Sitä on tosi vaikea kuvailla. Ja tuo tunne tulee, vaikka nukkuisin miten tahansa, selälläni tai kyljelläni.

itsellä auttoi nielurisaleikkaus.Ei ole enää säpsähtelyjä kuin ennen. Suuret nielurisat tukkivat hengitystä ja juuri ennen nukahtamista usein säpsähdin hereille ja tuntui että kuolen enkä saa henkeä.

Itsellänikin vuosia ollut tuollaisia oireita. Kun on nukahtamaisillaan säpsähtää hereille ja sydän hakkaa, pakko pompata pystyyn vetään kunnol happea tai tuntuu et muuten lähtee henki. Välillä tämä yhdistyykin paniikkikohtaukseksi ja pitää lähtee ulos kävelylle että saa rauhoiteltua itsensä.

yöllinen kauhukohtaus. itselläni oli paha jakso näitä ehkä kaksi vikkoa valtavan stressin aiheuttamina, kun piti miettiä poliisi ja lakiasioita yölläkin, ikäänkuin ruumis ei olisi antanut lupaa nukahtaa lepoon, vaan sätkähti hereille! En edes muista mikä sen lopetti, söin kai magnesiumia niin nukuin paremmin, mulla on myös levottomat jalat. Aiemmin pitää mennä nukkumaan.

Aromisuola pahentaa näitä kohtauksia minun kohdalla ja liian suuri lääkitys sekä alkoholi.

Mulla oli aiemmin samanlaista,sittemmin todettiin harvinainen sydänsairaus,johon liittyi rytmihäiriöt,ja äkkikuoleman riski.Ilmeisesti nuo säpsähtelyt johtuivat rytmihäiriöistä.Nykyään niitä ei enää esiinny,sairauteni on tasapainossa,eikä rytmihäiriöitä esiinny.

Mistähän voisi johtua että hikoilen yöllä ja aamulla kun nousen ylös, hiki valuu. On heikko olo ja vetämätön olo. Sairastan kilpirauhsen syöpää ja lääkitys on thyroxin. Nyt olen vajaatoiminalla viitteiden ja oireiden mukaan. mm. palelee, aina villatakki päällä ja villasukat jalassa ja välillä enenmmänkin vaatetta päällä, sisälämpötila 22-23. Vajaatoimintahan hidastaa sydämen toimintaa. Menopaussi ei ole. ns. hyviä lisälyöntejä on, joita hoidan beetasalpaajalla. Samoin nuo yölliset säpsähdykset ja välillä on olo että pitää nousta istumaan, tunne että vaivun kuolemaan. Käsiä pitää heiluttaa kun ne puutuu. Tämä kylläkin voi johtua siitäkin kun nukun kyljelläni ja kädet pään alla, joten kädet painuu ja puutuu.

Uniapnea vii olla oireina, mutta toivottavasti ei...

Kännykkäsäteily ja kiireellinen elämä. Itel 15v kestäny, johti hoitamattomana psykoosi masennukseen, muttei ketää asia kiinnostanut

Vuosi sitten keväällä ja kesällä oli tosiusein hapenpuute säpsähtelyä illalla nukkumaan mennessä. Vähän auttoi uusi sänky jonka pääpuolta sai nostettua ja lopullinen apu tuli kun syksyllä kahteen kertaan pallolaajennettiin sydäntä (4 suonta tukossa). Enää ei ole heräilyjä.

Minulla alkoi nukahtamisvaiheessa säpsähtely ja putoamisen tunne. Ääntelee ja jopa huudan ja sitten herään. Minulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus. Olen meinannut tulla tapetuksi ja mieheni teki sen sitten itselleen. Menen keskustelemaan terapeutin kanssa , olen käynyt aiemminkin mutta tämä on nyt aika uusi ilmiö tämä kova säpsähtely . Kun saan unenpäästä kiinni nukun pitkään ja joskus päivällä on parempi nukkua.

Nukahtaessa unen ja valveen rajalla havahtuminen ja syvä äkkinäinen hengenveto! Hyvä juttu. Tiedän, että olen nukahtamassa ja nukun hyvin.
Jos tuota ei tule, unta saa odottaa ja alkaa vääntelehtiminen.
Itse olen oppinut olemaan pelkäämättä tuota. On rentouttava tunne, kun tietää, että nyt saa nukkua.

Itselläni on myös välillä. Aika ikävä vaiva. Liittyy stressiin ja alkoholiin. Etenkin jos ottaa useamman päivän. Sitten ensimmäisenä, toisena tai kolmantena krapulayönä voi mennä vaikka koko yö nukkumatta tämän vuoksi.