Tähän voisi tietysti kirjoittaa pitkänkin listan asioista, joita opettajan toivoisin vanhemmilta, mutta yritän keskittyä vain muutamaan asiaan.
1. Jos lapsesi opettaja on mielestäsi kykenemätön ääliö ja täysin kelvoton tehtäväänsä, ÄLÄ SANO SITÄ LAPSELLE, vaan soita opettajalle, ja kerro huolesi perusteluineen. Ymmärrän täysin, jos esim. joku teistä sanoisi mielessään: "Kylläpä opettaja on tyhmä, kun noin tekee". Usein lasten puheiden perusteella saa aivan käsittämättömän kuvan jostakin tapahtumasta tai asiasta. Opettaja ei esim. vaitiolovelvollisuuden takia voi kaikista asioista puhua luokassa. Kaikista tärkein lapsen koulumenestystä ennustava tekijä on vanhempien koulutustaso ja asenteet koulunkäyntiin. Mikäli haluat torpedoida lapsesi tulevaisuuden, teet sen helposti parilla harkitsemattomalla kouluvastaisella kommentilla.
2. Jos lapsesi tulee päivästä toiseen koulusta kotiin ja kysyessäsi läksyistä, vastaus on, ettei läksyjä ole, LAPSESI VALEHTELEE. Pääsääntöisesti läksyä tulee aina. Sinunkin lapsesi voi tosiaan valehdella. Ja muistutan, vanhempien velvollisuus huolehtia lapsen oppivelvollisuuden täyttämisesttä on kirjattu peruskoululakiin.
3. Jos et pärjää lapsesi kanssa itsekään, älä yritä kääntää huonoja uutisia koulusta takaisin kouluun, siten, että koulu olisi syypää kaikkeen. Usein mm. avioerot horjuttavat lapsia niinkin rajusti, että joskus oppilaita on jouduttu eroprosessiin jälkeen siirtämään sairaalakouluuunkin. Yritän sanoa sitä, että kodin ongelmat näkyvät todella helposti koulussa lisääntyvänä yhtäkkisenä levottomuutena.
1. Jos lapsesi opettaja on mielestäsi kykenemätön ääliö ja täysin kelvoton tehtäväänsä, ÄLÄ SANO SITÄ LAPSELLE, vaan soita opettajalle, ja kerro huolesi perusteluineen. Ymmärrän täysin, jos esim. joku teistä sanoisi mielessään: "Kylläpä opettaja on tyhmä, kun noin tekee". Usein lasten puheiden perusteella saa aivan käsittämättömän kuvan jostakin tapahtumasta tai asiasta. Opettaja ei esim. vaitiolovelvollisuuden takia voi kaikista asioista puhua luokassa. Kaikista tärkein lapsen koulumenestystä ennustava tekijä on vanhempien koulutustaso ja asenteet koulunkäyntiin. Mikäli haluat torpedoida lapsesi tulevaisuuden, teet sen helposti parilla harkitsemattomalla kouluvastaisella kommentilla.
2. Jos lapsesi tulee päivästä toiseen koulusta kotiin ja kysyessäsi läksyistä, vastaus on, ettei läksyjä ole, LAPSESI VALEHTELEE. Pääsääntöisesti läksyä tulee aina. Sinunkin lapsesi voi tosiaan valehdella. Ja muistutan, vanhempien velvollisuus huolehtia lapsen oppivelvollisuuden täyttämisesttä on kirjattu peruskoululakiin.
3. Jos et pärjää lapsesi kanssa itsekään, älä yritä kääntää huonoja uutisia koulusta takaisin kouluun, siten, että koulu olisi syypää kaikkeen. Usein mm. avioerot horjuttavat lapsia niinkin rajusti, että joskus oppilaita on jouduttu eroprosessiin jälkeen siirtämään sairaalakouluuunkin. Yritän sanoa sitä, että kodin ongelmat näkyvät todella helposti koulussa lisääntyvänä yhtäkkisenä levottomuutena.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sävy kirjoituksessasi toisi enemmän uskottavuutta siihen asiaan mistä kirjoitat. Luin moneen kertaan tekstin ja mietin niitä kohtia jotka halusit tuoda esiin.
Totta on että vanhempien asenne vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja siihen millaiseksi mieltää siellä itsensä ja opiskelunsa. Vanhempien koulutustason vaikutuksesta en ole samaa mieltä. Paremminkin siihen vaikuttaa se, miten vanhemmat arvostaa asioiden oppimista ja pyrkivät luomaan lapselle suotuisat olosuhteet opiskelulle koulussa.
Opettaja on yhtä suuri vaikuttaja kuin koti lapsen asenteisiin ja minäkuvaan oppijana.
Ala-asteella kotitehtävien kirjaaminen siihen tarkoitettuun vihkoon helpottaa kotona niiden tarkistamista. Lapset opettelevat huolehtimaan itsenäisesti tehtävien kirjaamisesta ja niiden suorittamisesta sen peruskoulun ajan. Virheitä tulee varmasti ja nekin pitäisi sallia, ei se maailman loppu ole silti. Virheistäkin oppii yhtä paljon kuin oikein tehdyistä asioista. Tavoite on silti tehdä asiat ajallaan ja siihen pitääkin pyrkiä, myös kotitehtävissä.
Lapsen ajatusmaailmaa tuntien, omasta mielestään lapsi puhuu aina totuuden. Lapset ovat luontaisesti rehellisiä, mutta mielikuvitus on vielä pitkään osana lapsen maailmaa. Ja muistin kehittyminen vie aikansa jolloin lapsi muistaa asiat ja tapahtumat eritavalla kuin aikuinen. Lapsi oppii kokemuksen myötä ehdollistamaan oman totuutensa sen mukaan millaisia reaktioita saa aikaan. Vuorovaikutustaitoja lapsi opettelee ympärillään olevien ihmisten kanssa.
Elämä on yhtä taistelua, niin kotona kuin koulussa. Molemmissa paikoissa voi tulla ongelmia jotka näkyvät lapsen oireillessa molempiin suuntiin. Jos ajatellaan lapsen parasta yhteistyössä vanhempien ja koulun kanssa sitä voidaan tukea yhteisellä linjauksella. Se edellyttää molemmilta tahoilta keskusteluyhteyttä ja taitoja sen saavuttamiseksi. Tapaamiset opettajan kanssa, johon yleensä varataan aikaa noin 20 minuuttia, on yksi mahdollisuus molemmille keskustella rauhassa missä mennään sillä hetkellä. Opettajan ja vanhempien lisäksi lapsikin näissä keskusteluissa oppii vähitellen arvioimaan itseään ja sitä mihin asioihin on panostettava enemmän.
Olin nuorena vanhempainyhdistyksen perustaja ja tietysti myös sen puheenjohtaja. Totuus on se, että kaikki mielipiteet ovat aika subjektiivisia.
Koulu on erittäin vaikea työyhteisö, jossa toimiminen on kouluun muodostumien kuppikuntien takia tosi vaikea paikka, etenkin jos reksi ei ole tehtäviensä tasalla. Sitten tulee se toinen hankala asia, jos opettajakaan ei ole tehtäviensä tasalla, vaan projisoi omat ongelmansa työyhteisöstä sekä oppilaisiin että vanhempiin. Ei onnistunut kertoa eräälle opettajalle asiat rehellisesti, eipä reksillekään, vaan tämä ope kertoi vanhemmille, miten meidän pitäisi toimia oikein. Open tausta oli se, että hänet oli lempattu toisesta koulusta, emmekä millään saaneet häntä tästä koulusta pois. Toisen lapseni halusin toisen open luokkaan, joka onnnistui. Itse lapsille ei opettajasta kelvottomuudesta puhuttu, vaan vaimoni ja muitten vanhempien kanssa.
Periaatteessa tekstisi oli oikeata, mutta siitä haistoi jotain ikävää asennetta meitä vanhempia kohtaan. Olen ollut open kanssa suhteessa aikoinaan monta vuotta, jolloin tajusin vähän enemmän koulun ongelmista.
Totta on varmasti se, että nyt opettajan tehtävä on entistä vaikeampaa, kun perheen olemassaolo taitaa olla entistä vaikeampaa perheen jäsenten tuntea, kun maailma muuttuu niin paljon koko ajan, eikä perheen traditioita ja yhteiskunnan tai kyläyhteisön yhteenkuuluvuutta tunneta kovinkaan konkreettisesti rakentavana osana tätä elämää.
Siis katsopa tätä maailmaa rakentavasti. Tämä elämä on pitkä koulu. Taidanpa isoisänäkin olla siinä vielä ala-asteella.
Nimimerkki Daddy kirjoitti, että minun tekstistäni pystyi haistamaan ikävän asenteen vanhempia kohtaan. Luin tekstini vielä kerran, ja surukseni huomaan, että olet täysin oikeassa. Kirjoitukseni _oli_ todella ikävän sävyinen. No, se oli kirjoitettu erään todella hankalan työpäivän jälkeen, ja sävy ei vastannut todellisia ajatuksiani. Asiat ovat kuitenkin mielestäni noin, kuin kirjoitin.
Viikon sisään OPH julkisti tutkimuksen, jonka mukaan vanhempien koulutustaso selittää lapsen koulumenestystä. On käsittämätöntä, ettei tätä joku ymmärrä. No, sepä on sivuseikka, johon ei ole hedelmällistä tarttua.
Daddy, jo harkittu tekstisi osoittaa, että tulisin mainiosti toimeen kanssasi. Ehkä suurimmat ongelmat työssäni koskevat sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla ei ole minkäänlaista otetta lapsiinsa. Eräskin kertoi, ettei saa lasta kouluun, vaikka istui lapsensa vieressä autossa puhelun aikana. Ja kyse oli pikkulapsesta. Ei mistään murkusta. Aivan varmasti saisin kasvatettuaomasta lapsestani hankalan riiviön, mikäli antaisin hänen päättää kaikki perheemme asiat. No, voin toki epäonnistua kasvatuksessa, vaikka yritänkin parasta :)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi, joka osoitti, että olit kirjoittanut jutun tosi mielessä. Itse olen monta kertaa saanut omista viesteistäni palautetta. Niitä voi joku lukea ihan väärin, kun vain yksi sana voi muuttaa koko ajatuksen.
Ymmärrän vastauksestasi, että otat työsi vakavasti. On myös ikävää totta, että nykyajan nuoret vanhemmat ovat lapsensa kanssa tuuliajolla, kun he eivät osaa pitää lastaan 'kurissa'. Lapsi tarvitsee selkeät rajat, jossa toimia, joka antaa myös turvallisuuden tunteen.
Nyt olen 12- ja 13-vuotiaan kanssa uudessa suhteessa, joka on jo lähellä avioliittoa. Yritän ottaa lapset huomioon ja kohdella kuin omia lapsiani, keskustelemalla hänen äitinsä kanssa joka päivä, etten yritä toimia väärin tai sitten jutella, toimiiko hän mielestäni väärin. Olen aika tiukka, jonka takia minun pitää kysyä sekä äidiltä että lapsilta sanomisistani.
Tärkeätä vanhemmille on kuunnella lasta ja yrittää kasvattaa heidät itsenäisiksi aikuisiksi. Silloin myös koulussa oleminen on helpompaa. Itse olin kamala kakara, koska kasvatukseni oli liian ankaraa, josta opettajat saivat kärsiä. Kyllä se vieläkin hävettää!
Voimia vain sinulle! Joudut kuuntelemaan oppilaita, joita et voi kasvattaa, koska heitä ei kotonakaan ole kasvatettu. Et voi muuta kuin toivoa, että heistä tulisi joskus viisampia aikuisina.
Tuohon eka kohtaan suositelen käytettäväksi vanhan viisaan opettajan vinkkiä. Hän kirjoitti aina uuden ensimmäisen luokan jokaisen lapsen vanhemmille ensimmäisenä päivänä kotiin lapun, jossa luki toki muutakin, mutta ydinidea oli: "Jos lupaatte, että ette usko kaikkea, mitä lapsi koulusta kertoo, minä puolestani lupaan olla uskomatta kaikkea, mitä lapsi kotaan kertoo."
se opettaja on ihan oikeasti täys tampio jolla ei ole minkäänlaista motivaatiota opettamiseen, vaan on sitä mieltä että lapsen pitää opiskella itsenäisesti ja heikosti pärjääviä ei tarvitse kannustaa, ei auttanut keskustelut eikä "kirjeenvaihdot" en minä ainakaan mene lapselleni sanomaan että opettajassasi ei mitään vikaa ole, olisiko jollain hyvää neuvoa tai kommenttia kuinka tälläiseen opettajaan tulisi suhtautua
Noitahan mekin kouluaikana nähtiin. Jos omalle lapselle tällainen opettaja tulisi, niin ei ole kovin monta mahdollisuutta:
1)Keskustella tämän opettajan kanssa
2)Keskustella rehtorin kanssa
4)Keskustella luokan muiden vanhempien kanssa
5)Keskustella koulun vanhempain illassa asiasta
6)Ottaa yhteys kouluvirastoon
7)Esittää opettajan erottamista
Sitten pitää vain toivoa, että asia saadaan jotenkin päiväjärjestykseen. Käytännön kokemus on kyllä ollut huonoa ainakin Helsingissä. Kouluja ja opettajia on niin paljon, että asian hoito on vaikeata. Luultavasti maaseudulla se on vielä vaikeampaa, koska ihmiset tuntevat toisensa liiankin hyvin ja jutut leviävät huhun tyyppisin totuuksin varustettuna.
Jospa neljän äiti laittaa seuraavaan kirjoitukseensa pisteet paikoilleen :) Olisi mukavampi lukea.
Asiaan, itsekin tunnen jonkun kolleegan, joka ei oikeasti tee työtään kunnolla. Siihen voi olla vaikeata puuttua. Mutta kannattaa kuitenkin yrittää. Käy opettajan juttusilla, ja kerro mistä asioista olet äimän käkenä. Pakkohan hänen on jotakin vastata. Kyllä jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseeen.
Itsenäinen opiskelu on aivan paikallaan, mutta kyllä koulussa muutakin pitään oppia. Alkuperäisessäni viestissäni kirjoitin, että ei kannattaisi opettajaa lasten kuullen kovasti haukkua. Olen samaa mieltä vieläkin. Voit toki sanoa lapsellesi, että kaikki teemme virheitä, ja voit sanoa, että kysytäänpä asiaa opettajalta. Usein lapsi kertoo koulupäivänsä tapahtumista oman tulkintansa, joka on ehkä aivan muuta kuin mitä oikeasti on tapahtunut. Ja tässä yhteydessä lapsi ei välttämättä tajua kertovansa osatotuutta tai pelkkää palturia.
Ota yhteyttä, soita, tapaa, kirjoita. Kerro toivomuksistasi. Mieti myös, millaista koulua haluisit lapsesi käyvän ja mitä olet itse valmis tekemään lapsesi koulunkäynnin hyväksi. Vastaa näihin mielessäsi, ehkä löydätte jonkun yhteisen sävelen.
Ei ole kovinkaan fiksua ja opettajamaista käytöstä heitellä piste herjoja sieltä.Mitä sinä sait kun mielestäni avasit tylysti keskustelun neljän lapsen äidille.Vai oliko niin että se neljän lapsen äiti ei ehkä"ole mielestäsi kovin korkeasti koulutettu?Heittosi oli mielestäni pohjanoteeraus.
Onneksi arvoisa kansankynttilä et ole minun lapseni opettaja. Näin kansakoulupohjalta uskallan neuvoa sinua käyttämään omaa harkintaasi
jakaessasi oppilaat hyviin ja huonoihin. Eikö sinulle yliopistossa neuvottu, että kaikkiin tutkimuksiin ei pidä suhtautua sananmukaisesti, vaan omaakin järkeä voi käyttää.
Ehkäpä oletkin väärällä alalla! - Tai sitten joku
haluaa räikeästi provosoiden aloittaa uuden keskustelun.
et voi olla tosissasi !
Olen täysin samaa mieltä kuin opettaja oli, vaikka en opettaja olekaan. Huom ! lapset todella osaavat kertoa asiat omalta puoleltaan (kuuluu varsinkin pienille lapsille) ja vanhempien tehtävä on tukea opettajia opettamisessa.
Miten opettajaa sitten tukee parhaiten? eiköhän se ole sitä, että arvostaa opettajan ammattitaitoa ja jos ei arvosta, niin ei ainakaan sitä lastensa kuullen sano. Sen kyllä aikuinen voi sitten open kanssa jutella ja väärinkäsitykset korjata.
En todellakaan ihmettele, miksi kohta ei opettajia ole lainkaan. Kaikenlaisten paukapäitten kanssa heidän pitääkin yrittää töitä tehdä. enää ei riitä, että yrittää kasvattaa lapsia vaan pitää yrittää saada tyhmät vanhemmat tajuamaan jotakin elämän realiteetteja. Alkaa koulut olla pullollaan joko syrjäytyneitten perheiden lapsia tai sitten niitä maailman ihanampia ja kilteimpiä kullannuppuja...
en todellakaan haluaisi olla opettaja.
Lisää tällaisia äitejä! Muista antaa joskus palautetta opettajalle, sekä hyvää että huonoa! Hyvää palautetta saa todella harvoin.
Sitä hyvää palautetta tulee varmaan minullakin annettua liian harvoin, mutta olen sitä kyllä pyrkinyt opettajille antamaan. Jokainen työssä oleva tietää, että positiivinen kannustus auttaa jaksamaan vaikeidenkin asioiden hoitamisessa.Eiköhän se myös opettajien kohdalla liene sama asia. Sitä negatiivista palautetta kyllä varmasti opetkin osaltaan saavat....
Kun tietää, että vanhemmat arvostavat opettajan tekemää raskasta ja vaativaa opetus/kasvatustyötä, antaa se heille varmasti lisää voimavaroja.
PS: olen ollut joskus aikoinani, kun oppilasaines oli ehkä hivenen "helpompaa" opettajan sijaisena. Ei todellakaan ollut minun alaani. Sen siis täytyy olla kutsumusammatti niille, jotka siihen hakeutuvat. Toivotaan, että myös jatkossa näitä kutsumuksen omaavia löytyy, sillä muuten Suomen korkea koululaitoksen taso on vaarassa! (tätähän on jo vähän ilmassa...)