Heipsan!
Onkos kelläkään kokemusta naimisiin menosta maistraatissa?
Millainen tilanne se on, ja onks se yhtään sellanen ihana tilaisuus vai vain joku ihan kökkö, et kirjotetaan nimet paperiin ja jee, nyt ollaan naimisissa?
Mieheni ei kuulu kirkkoon, ja mie kuulun, joten jos joskus mennään naimisiin, niin se tapahtuu maistraatissa...et kertokaa mulle, millanen sellanen tilaisuus on?!
Tuntuu ainakin, et se ei ole ollenkaan sellanen "romanttinen"...:'(
Onkos kelläkään kokemusta naimisiin menosta maistraatissa?
Millainen tilanne se on, ja onks se yhtään sellanen ihana tilaisuus vai vain joku ihan kökkö, et kirjotetaan nimet paperiin ja jee, nyt ollaan naimisissa?
Mieheni ei kuulu kirkkoon, ja mie kuulun, joten jos joskus mennään naimisiin, niin se tapahtuu maistraatissa...et kertokaa mulle, millanen sellanen tilaisuus on?!
Tuntuu ainakin, et se ei ole ollenkaan sellanen "romanttinen"...:'(
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vaihda miestä niin saat romanttiset häät.
Minä kuulun kirkkoon vaikken mihinkään Jumalaan uskokaan.
...vaihtaisi omaa miestäni keneenkään.
Olipa taas todella viisas vastaus!
VAIN asiallisia vastauksia kiitos!
Minulla on kyllä todella masentava mielikuva maistraattihäistä, mutta en ole koskaan ollut sellaisissa.
Minunkaan kultini ei kuulu kirkkoon, mutta lupasi liittyä, jos joskus naimisiin mennään. Onkohan sellainen ajatus harkittavissa?
Itse aikoinaan maistraatissa vihittynä voin suositella. Hääjuhlathan alkavat yleensä tällä virallisella osuudella ja jatkuvat sitten kunkin parhaaksi katsomalla tavalla. En ymmärrä parhaalla tahdollakaan, mitä romantiikkaa voisi liittyä puuduttavaan kirkossaistumiseen kuunnellen näitä ylimääräisiä liturgioita? Itse asia, eli henkilökohtainen puhuttelu ja naimishalujen utelu on sitten kiinni enemmän henkilöstä kuin ympäristöstä. Häät, kuten moni muukin sukujuhla, on juuri niin hyvä kuin on se jälkimmäinen puoli päivästä. Sinne sitä romantiikkaa ja muuta hauskaa voi sitten keksiä ihan niin kuin huvittaa. Loppujen lopuksihan on kyse vain jo koetun/koetellun suhteen vahvistamisesta, elikkä se nimen paperiin kirjoittaminen on se tärkein asia.
Sen vihkijän voi kutsua sinne juhlapaikkaan pitämään sitä rituaalia. Ei naimisiin ole siis pakko mennä siellä virastohuoneessa.
Olin viime viikonloppuna tällaisessa häätilaisuudessa, ja voin vakuuttaa, että oli yhtä juhlallista kuin kirkossa. Vaikka ei kirkossa oltukaan. Morsiuspari vihittiin ulkona, ja sillä vihkijällä (mikä se titteli lieneekään) oli yllään sellainen lila juhlakaapu. Piti puheet ja silleen. Hienoa ja kivaa oli.
Vihkijän paikallesaaminen on monilla paikkakunnilla käytännöllisesti katsoen mahdotonta, sillä suurin osa maistraateista vihkii vain virka-aikana maistraatissa.
Miedät vihittiin maistraatissa, paikalla oli molempien vanhemmat, kaaso miehineen, sulhasen veli (bestman) morsiamineen ja mummo. Toimitus oli lyhyt ja ytimekäs, vain muutama minuutti, mutta sen jälkeen menimme kahvittelemaan kotiimme ja siitä tuli se lämmin tunnelma. Voit myös tiedustella mahdollisuutta erilaisiin sormusvaloihin ym., jotka tuovat hieman lisää muuten aika koruttomaan toimitukseen.
ja vihkijästä. Jotkut pitävät pienen kauniin puheen ennen virallista kaavaa ja jotkut paukuttavat vihkikaavan suoraan lakikirjasta. Jotkut henkikirjoittajat käyttävät tilaisuuteen tarkoitettua kaapua tms. Myöskin Käräjäoikeuksien tuomareilla on vihkioikeus ja lähtevät joskus vihkaisemaan virka-ajan ulkopuolella. Joissain maistraateissa suostutaan helpommin viikonloppuvihkimisiin, kuin toisissa. Joskus muu hääseurue järjestää jotain extraa tilaisuuteen esim. musiikkia tai runon.
Ja vihkitiloihin on yleensä panostettu. Mutta tuskin niitä voi kauniiksi, ainakaan kaikissa tapauksissa sanoa. :)
Nimensä paperiin kirjoittavat vain parisuhteensa rekisteröivät, joten se ei taida sulhasesi kanssa ihan niin töpösti tämä naimisiinmeno sujua. ;)
sanoa samaa. Me menimme naimisiin pienen järven rannalla, tuomarin vihkiessä, ja oli _erittäin_ romanttista :)
Eikö muuten ole luvallista mennä kirkossakin naimisiin, jos toinen kuuluu kirkkoon? Muistaakseni molempien ei tarvitse kuulua...en ole aivan varma, mutta näin muistelisin, tosin omasta tilanteestani on jo jonkin verran aikaa.
Saa! Jos toinen kuuluu kirkkoon, saa pitää kirkkohäät. Jos haluaa. Mieti sitä... On se maistraattikin oikein kiva.
Jos halutaan viralliset kirkkohäät, on molempien kuuluttava kirkkoon. Kirkossa siunaamisen voi saada vaikkei kirkkoon kuuluisikaan, mutta sitä ennen pitää siis joka tapauksessa käydä maistraatissa sanomassa tahdon. Kokemusta on.
Me menimme kesällä maistraatissa naimisiin, ja voin sanoa että tilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs. Paikalla oli vain kaksi todistajaa, eikä edes henkilöllisyyttä tarvinnut todistaa... Vietimme sitten hääjuhlia pari viikkoa myöhemmin ja se oli todella ihana tilaisuus.
Meidän piti mieheni kanssa todistaa henkilöllisyytemme, meillä tosin ei ollut 'omia' todistajia mukana, vaan kanslistit toimivat todistajina.
hei! kyllä se on hyvä paikka mennä naimisiin maistraatissa olen kaksi kertaa mennyt siellä naimisiin. ja voin sanoa että se on hyvä paikka ja romanttinen
Menin naimisiin maistraatissa ja se kyllä oli vain nimet paperiin-tilaisuus. Vaikea kuvitella siihen muutamaan minuuttiin ymppäävän mitään romanttista.
Ei virallisia häitä tarvitse järjestää maistraatissa. Voit aivan yhtä hyvin kutsua tuomarin puutarhajuhliisi, veneretkelle, kuumailmapalloon...Ihan mihin vain Suomen alueella (paitsi tietysti kirkkoon...). Tuomarilla, kuten papillakin, on toki oikeus kieltäytyä vihkitoimituksesta, mikäli se hänen mielestään ei täytä hyvän maun vaatimuksia.
Parhaat häät, joissa itse olen ollut mukana, olivat juuri tällaiset puutarhajuhlakekkerit. Tuomari hoiti asiansa niin nopeasti, etteivät kaikki vieraat tainneet edes tajuta, mitä oli tapahtunut. Ei turhia jaaritteluja, ei jeesuksen kehuskeluja ja perkeleen moittimisia, vain asiallinen kysymyskierros ja eiku bileitä jatkamaan... Saman mallin mukaan vihittiin muuten myös Tasavallan Presidentti Tarja Halonen ja Valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi.
En itse ole sen paremmin minkään uskontokunnan jäsen kuin naimisissakaan, naimisiin tuskin menenkään, mutta ikimaailmassa en suostuisi liittymään uskontokuntaan jonkin niin naurettavan syyn kuin kirkkohäiden takia.
Menimme mieheni kanssa myös ensin maistraatissa naimisiin. Tilaisuus oli lyhyt, mutta arvokas ja lämmin. VSiitäkin huolimatta, että paikalla oli vain 5 ihmistä: minä, mieheni, henkikirjoittaja (=vihkijä) ja kaksi kanslistia todistajina. Emme kertoneet naimisiinmenostamme kenellekään etukäteen. Tai no, töistä pyysin vapaapäivän, vihkipäivä kun on palkallinen vapaa...
Menimme vihkipäivänä maistraattiinn sovittuna ajankohtana, ilmoittauduimme kanslistille, hän pyysi henkilöllisyystoditukset ja kysyi oliko meillä omia todistajia. Kanslisti ohjasi meidät sen jälkeen odotushuoneeseen ja kertoi, että henkikirjoittaja on kohta valmis vihkimiseen. Riisuimme päällysvaatteemme ja istuimme odottamaan hetkeksi. Pian kanslisti tuli ilmoittamaan, että kaikki on valmiina.
Menimme itse vihkihuoneeseen, joka oli suunnilleen neliön muotoinen, arvioni mukaan reilu 5 metriä kantiltaan. Melkein huoneen keskellä on pöytä, jolla oli Suomen lakikirja. Pöydällä oli pieni pöytäliina ja pöydän edessä matto, jolle menimme seisomaan. Pöydän takana olevalla seinällä oli taulu, en tosin muista mitä se esitti. Henkikirjoittaja kysyi oliko meillä sormuksia ja pyysi laittamaan ne pöydälle.
Sitten henkikirjoittaja puhui lyhyesti siitä mikä on perheen tarkoitus yhteiskunnassa ja sanoipa muutaman sanan rakkaudestakin. Emme olleet mitään puhetta pyytäneet. Seuraavaksi oli kysymysten vuoro. Muoto on ainakin suurinpiirtein sama kuin kirkossa vihittäessä: Tahdotko sinä XXX ottaa tämän XXX:n aviopuolisoksesi...". Sen jälkeen oli pieni sormuspuhe ja laitoimme sormukset toistemme nimettömiin. Tällaisenaan toimitus kesti noin 5 minuuttia, mutta ainakin minun mielestäni se oli kaunis ja yksinkertainen. Ei turhia krumeluureja ja höpinää jostain jumalasta. Ja seremoniaa voi toki muokata omien toiveidensa mukaiseksi. Kannattaa miettiä mitä haluaa ja olla yhteydessä paikkakuntansa maistraattiin.
Menimme toimituksen jälkeen mielikahvilaamme kakkukaakaolle ja lähdimme pienelle häämatkalle Tukholmaan...
Maistraatti on varmasti erilainen paikka häille kirkkoon verrattuna, mutta ei varmasti huonompi paikka. Riippuu siitä mitä haluaa. Maistraatti on kirkkoa yksinkertaisempi paikka, eikä hörhelöinen hääpuku mielestäni sinne oikein istu. Mutta yksinkertainen on kaunista - minun mielestäni.
Minut vihittiin maistraatissa 20.9.02..*hymyilee* Tilaisuus oli lyhyt ja kaunis, ja suuri rakkauteni aviomiestäni kohtaan teki tilaisuudesta romanttisen, liikutuimme molemmat lähes kyyneliin...
Halusimme pitää itse häät hyvin pienenä tilaisuutena, ratkaisuksi tilanteeseen avioliittomme siunataan kirkossa 5.10., myös meidän tapauksessamme minä kuulun kirkkoon mutta mieheni ei. Siunauksen jälkeen järjestämme ystävillemme pienen kahvitilaisuuden. Ehkäpä tämä voisi teidänkin kohdallanne olla eräs ratkaisu?
Joka tapauksessa oikein paljon onnea teille molemmille ja rakkautta elämäänne!!!