Joku kehui Dennis Lehanen Suljettua saarta tällä palstalla. Otin nimen muistiin ja lukaisin kirjan. Kiitos kovasti vinkistä, kirja oli hyvä. Sen luki lähes yhdellä istumalla ja juoni piti otteessaan alusta loppuun.
Hyvää tekstiä, täytyy tutustua Lehanen muihinkin kirjoihin, jospa ovat yhtä mukaansatempaavia.
Hyvää tekstiä, täytyy tutustua Lehanen muihinkin kirjoihin, jospa ovat yhtä mukaansatempaavia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin Menneisyyden ote on hyvä, siitä on tehty elokuvakin.En ole sitä tosin vielä nähnyt, mutta kirja on ainakin hyvä.
Luin Menneisyyden otteen silloin, kun se ilmestyi suomeksi. Lehanen käsittämätön kyky kirjoittaa iskevää dialogia viehätti minua heti, ja siksi olen lukenut kaikki suomennokset heti niiden ilmestyttyä.
Menneisyyden ote ja Suljettu saari ovat itsenäisiä jännitysromaaneja, mutta Täyttä sotaa -kirja aloitti bostonilaisesta etsiväparista, Kenziestä ja Gennarosta kertovan sarjan. Jo Täyttä sotaa veti minut Lehanen synkän Bostonin syövereihin niin, ettei sieltä ollut paluuta... Oli siis pakko lukea seuraava, Pimeyden kutsu, joka päättyi sellaisiin asetelmiin, että oli pakko ostaa pokkari englanniksi, jotta sain tietää, mitä päähenkilöille oikein jatkossa tapahtuu. Hienosti rakennettu sarja! Nyt tuo kolmaskin Kenzie-Gennaro -sarjan osa on suomennettu nimellä Koskematon. Seuraava osa on Gone, Baby, Gone. Mutta välillä on luettava jotain sellaista, että voi hengästymättä kääntää sivuja ;-)
Saako tällä palstalla - tai ehkä yksityiseen kaupalliseen sp-osoitteeseen, ettei mene keltään lukunautintoa - myös tukiopetusta? Lopettelin viimeyönä Lehanen suljetun saaren ja tuota noin... olen pöllämystynyt.
Miten minä sanoisin... sellasella suurella sudilla tai implisiittisesti käsitän ratkaisun ja juonen, mutta niissä pienissä ykstyiskohdissa (että miten ne stemmaavat koko suureen stooriin) olen ulkona kuin eno veneestä. Siis tämä amnesia, neuroleptien käyttö/lopetus, hallusinaatiot, paranoia, väkivaltaisuus jne. Yleensä, kun dekkarin lukee, niin lopussa on palaset- kohdalleen-klik (tai sitten tekstin välillä on sellaista epäolennaista sekoittavaa, joka on vain nykäisyn tyyppistä ja jää lopussakin auki), mutta nyt täytyy sanoa, että lopussa kuului vain klok klok, kun rattaat päässä pyörivät hiljalleen tyhjää.
Ehkä luen väärin, pitäisi antaa suuren stoorin olla ja unohtaa ne pikkudetaljit. Mutta jos ajatellaan vaikka väkivaltaisuutta, johon kokeiltiin erilaisia hoitomuotoja (keskeistä), niin kumman päähenkilötyypin väkivaltaisuuteen yritettiin vaikuttaa Danielsin vai Laeddesin? Mietin tätä suhteessa loppuratkaisuun, oliko lopuratkaisu onnellinen/onnistunut vai ei. Ääh, kaikkea tuollaista ja monta muuta :).