Saako lääkäri tai psykiatri valehdella? Mielestäni ei. Kuitenkin kun olen käynyt saman naislääkärin luona liki kymmenen vuotta ohjeet jotka viimeksi sain ovat tänään uudet. Lääkäri jopa moittii itse antamiaan ohjeita muistamatta, että itse on ne antanut. Olen huomannut muutenkin totuudesta poikkeamista joissain asioissa.
Tuo on psykiatrin terapiatyöskentelyssä vakava virhe.
Miksi valehdella potilaalle? Vielä asiassa joka totuuden puhumalla olisi helpotus. En tässä tarkoita diagnooseja tai muuta vaan ihan tyhjänpäiväisiä asioita.
Onko psykiatrin valehtelu moraalisesti oikein?
Tuo on psykiatrin terapiatyöskentelyssä vakava virhe.
Miksi valehdella potilaalle? Vielä asiassa joka totuuden puhumalla olisi helpotus. En tässä tarkoita diagnooseja tai muuta vaan ihan tyhjänpäiväisiä asioita.
Onko psykiatrin valehtelu moraalisesti oikein?
Vastaukset 15
Vanhimmat
antaneensa aiemmat ohjeet.
Mikäli sinulla on mahdollisuus vaihda lääkäriä.Aina pitää muistaa, että potilas on itse oman sairautensa paras asiantuntia.
Totta, että potilas on oman sairautensa paras asiantuntija, mutta voiko potilas kirjoittaa sairaslomaa, eläkettä tai lääkereseptiä?
Jos lekuri on tänään tätä ja huomanna tuota ei hyvältä kuulosta.
Menin pienen kaulassa olevan patin poistoon, joka oli aiemmin tutkittu yksityisellä.
Jukka Sipilä lupasi poistaa se. Operointi piti kestää n. tunti,
Kuinkas ollakkaan, kum heräsin niin kaulalla oli n. 10cm, kaareva haava johon oli asennettu treen i. Aiemmat tutkimustulokset oli hävitetty.
Nyt olen hyvin kipeä, kun leikkauksessa katkaistiin suuria hermoja, joiden päihin kasvaa neurooneja.
Olen katkera, kun minut invalidisoitiin loppu elämäksi, ja mikä vielä, niin esteetinen haitta on melkoinen.
Tein valituksen lääkintöhallitukseen, mutta kun lääkärit kirjasi uuden tutkimustuloksen SYLKIRAUHASSYÖPÄ. LLääkäri voisi mennä HE...VITT..
Terveet ihmiset invalidioidaan. Dosentti Kreidar Krenman oli operoitsiana ja Urpo Rinne neuonantaja. Saata...
Ei siitä oman elämänsä asiantuntevuudesta ole psykiatrian pyrlteltäksi joutuneelle mitään apua. Painajaismaisia nappeja syötetään vaikka väkisin.
Kun on se käypähoitosuositus, niin irti ei päästetä kirveelläkään. Me ihmiset emme ole kuitenkaan mitään samanlaista porukkaa jokainen. Me olemme kaikki yksilöitä. Mutta psykiatriassa luullaan, että tiedetään jokaisen lääkkeeiden tarve.
Psykiateian puolella pidetään jääräpäisesti kiinni käypähoitosuosituksista. Se on hulluinta, että mitään mielisairauksia sinällään ei ole olemassa.. miten silloin voi edes olla perustetta millekään diagnoosille ja käypähoidolle?
Ehkä diagnoosien ja käypähoito suositusten olemassa olosta voimme tehdä johtopäätelmän että mielisairaudet on totta, vaikka juuri sinä et niihin uskoisikaan.
Eihän diagnoosia voi tehdä vain katsomalla naamaan tai käytökseen, niin kuin psykiatriassa tehdään. Pitäisi tehdä erilaisia kokeita verikokeista alkaen. Pitäisi myös tutkia aivoja, eikä vain katsoa.
Ja totta on, en usko mielisairauksiin.
Hei
Lääkäri ei saa valehdella. Jos tämä on tietoista, niin se on tuomittavaa. Joka tapauksessa sinun kannattaa antaa hänen toiminnastaan palautetta joko esimiehelle tai lääkärikeskuksessa palveluesimiehelle.
Mielestäni psykiatrian parissa tapahtuu eniten potilaan yli kävelemistä. Sitä ei mielestäni pidä missään tapauksessa hyväksyä. Julkisista palveluista voi valittaa lääninhallitukseen ja yksityisistä TEO:lle.
Itseään kannattaa myös käydä vahvistamassa lukemalla www.laakariliitto.fi sivuilta, miten lääkärin tulee mielenterveystyössä toimia.
Onnea matkaan!
Jaana.K.
Joka tilanteessa lääkärin on oltava rehellinen. Eihän kaikkea aina ole edullista kertoa mutta valehteluun turvautuminen on surkimuksen merkki.
>>> Joka tilanteessa lääkärin on oltava rehellinen.
Kunpa se olisikin näin yksinkertaista!
Ongelmiahan olisi paljonkin vähemmän, ja potilaatkin olisivat tyytyväisempiä saamiinsa hoitoihin ja kohteluun!
Käytännön kokemus: psyykkisen sairauden hoitamisessa aiheutunut lääkehoitovirhe aiheutti huumausaineriippuvuuteen rinnastettavan tilan henkilölle, jolla ei alunperin ole ollut minkäänlaista päihdeongelmaa. Haitalliseksi muodostunut lääkitys, joka sisälsi samoja lääkkeitä, joita huumausaineriippuvaisetkin käyttävät, jäi päälle kun psykiatri ei hallinnut riippuvuutta aiheuttavan lääkityksen alasajoa sillä seurauksella, että potilaan aistitoiminnot, motoriikka, muisti ym. häiriytyivät erittäin pahasti samalla, kun potilas muuttui aivan erilaiseksi ihmiseksi, kuin mitä omana normaalina itsenään olisi, ja toimi tavalla, jota ei itsekään pysty hyväksymään.
Asiasta valitettiin kahta tietä. Toinen alkoi paikallisesta sosiaali- ja terveyspiiristä ja päättyi Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle ja toinen tie Potilasvakuutuskeskuksesta päättyen lopulta Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle.
Hoitoon ja asian käsittelyyn aiemmissa asteissa liittyneet epäasianmukaisuudet kiistettiin järjestelmällisesti. Kaiken huippuna psykiatrian professori, joka on ollut julkisuudessakin esillä, katsoi olevansa esteetön antamaan asiantuntijalausunnon Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle vaikka kahdella kollegalla, jotka olivat asianosaisena vahinkoa aiheuttaneessa lääkehoidossa, oli julkisten tietolähteiden perusteella nähtävissä henkilökohtaisia kytköksiä tähän psykiatrian professoriin. Ensinnäkin psykiatri, joka aikoinaan määräsi pahiten vahinkoa aiheuttaneen lääkeaineen, sattui olemaan tämän lausunnon antaneen psykiatrian professorin pitkäaikainen liikekumppani. Toiseksi psykiatri, jonka virheen takia vahinkoa aiheuttanut lääkitys jäi päälle, sattui olemaan työntekijänä yrityksessä, jonka avainhenkilöitä nämä psykiatrian professori ja toinen psykiatri sattuivat olemaan.
Lautakunnalle toimitetun vastineen jälkeen asiantuntijalääkäriä vaihdettiin ja ilmeisen esteellisenä jätetty lausunto jätettiin huomiotta, mutta sekin perusteltiin tyyliin "koska (professorin titteli ja nimi) oli mielestäsi esteellinen."
Vaikka teksti on kirjotettu menneessä aikamuodossa niin kyseessä on varsin tuore tapaus.
Minulla oli nuoresta alkaen paha päihdeongelma, siinä sivussa alkoi psyykekin kärsiä ( ei lainkaan ihme ).
Alkoi monenlaiset lääkitykset, lääkekokeilut, vaihdettiin lääkityksiä jatkuvasti.
Samalla tuli myös juotua alkoholia suuria määriä, lisänä silloin vielä kannabistakin polteltua.
Mitä sekavammaksi käytös ja elämätapa menivät, väitettiin psyykkisen sairauden pahentuneen, ja lisää lääkkeitä.
Ajan myötä psyykkinen vointi paheni todella huonoksi, kierteessä tuli oltua monet vuodet.
Jälkeenpäin kun ajattelen, niin tavallaan ihme, että sieltä vielä pääsi nousemaan.
Päihteet ja lääkkeet ovat taakse jäänyttä elämää.
Joskus on tullut mietittyä, että olikohan se lääkäreiltä kovin järkevää ( ehkä edesvastuutontakin ), yrittää päihdeongelmia sekä psyykettä hoitaa valtavilla määrillä erilaisia lääkkeitä.
Koekaniiniksikin itseäni ajattelin jossain vaiheessa, kun touhu oli niin holtitonta.
No, mennyt on mennyttä, ja nyt on onneksi asiat paremmin.
Enkä varmasti ole ollut ainoa, joka on käynyt samanlaisen " prässin " läpi.
Ehkä osa on selvinnyt, ja valitettavasti osa ei.
En tiedä, millaista toiminta, hoito, lääkitykset, ym. ovat tänä päivänä, onko tapahtunut mitään muutosta parempaan, toivottavasti.
Kunhan vain päihdeongelmaisia ei hoidettaisi liian lääkepainotteisesti, se ei ole heille sopiva hoitomuoto.