Nyt vasta huomasin että täällä on tällänen palsta. Oon jotenkin aina kuvitellut et oon ainut ihminen jolla on näitä pelkotiloja. Nyt vasta tajusin että mulla on paniikkihäiriö (kai). En ole puhunu kellekkään mun pelkotiloista. En ole harkinnu lääkkeitäkään, mutta en kyllä haluakkaan niitä, koska luulen että niiden jälkeen pelottavat tilanteet on kahta kauheampi. Tai oikeastaan taisin löytää taas uuden fobian itsestäni, ei minulla ole pokkaa mennä lääkäriin hakemaan lääkkeitä. Jos joku täällä kehottaa että mene vaan niin se ei auta. Ei ikinä.
Ruokailutilanteet, kauppaan meno ja esiintymiset ovat pelkotiloja. Nyt vain yritän psyykata itseni ongelmista ylitse kun tiedän että täällä on muitakin.
Ruokailutilanteet, kauppaan meno ja esiintymiset ovat pelkotiloja. Nyt vain yritän psyykata itseni ongelmista ylitse kun tiedän että täällä on muitakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei! Sairastan itse paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, johon kuuluu juuri ruokailu tilanteiden pelkoa. Jännitin myös ensin lääkärille menoa, mutta kun sain kerrottua siitä ja lääkkeet olo on helpottanut.Jos sydämen tykytys tai tärinä vaivaa sinua, voit pyytää beetasalpaajaa, joka on verenpainelääke, mutta jota käytetään myös jännitys oireisiin. Helpottaa monesti jännittynyttä oloa, kun sydän ei pompi kurkussa. Kaikkea hyvää sulle!
Eikö ole ikävää kun on saanut riesakseen elinikäisen sairauden, sosiaalisen fobian, omien vanhempiensa toimien tuloksena? Unohdatteko aina sen mikä on syynä kärsimyksiinne?? Tuoreessa väitöskirjassa vahvistetaan vanha totuus jälleen kerran: lapsuuden väkivaltainen alkoholistinen ympäristö johtaa varsin helposti sosiaaliseen fobiaan ja muihin ahdistusvaivoihin.
..lapsuudenympäristö voi aiheuttaa sellaista. Ei siihen välttämättä tarvita väkivaltaa ja alkoholia. Miksi ihmiset eivät voi rakastaa ja halata lapsiaan, kertoa kuinka paljon he näitä rakastavat, ja kannustaa olemaan juuri sellaisia kuin ovat. Kertoa, ettei tarvitse hävetä sitä mitä on sen sijaan että syyllistää ja yrittää saada lapsen väkisin irti peloistaan.
No syy näihin ei ole kyllä mun vanhemmissa sillä olen elänyt aivan normaalissa perheessä. Vanhempani eivät juurikaan ole juoneet alkoholia eikä käyttäneet väkivaltaa minua kohtaan. Minulla ei ole ollut kovaa kuriakaan. Johtuukohan nämä fobiat jostain aikaisemmista tapahtumista? vai voisiko jollekkin tulla pelkotiloja ilman mitään syytä. En pelkää kaikkia sosiaalisia tilanteita. Joitakin vaan!
Mulla oli hyvää lapsuus silti on tällaisia ongelmia. Geneettisiä syitä tällä sairaudella on. Ootko koskaan kysynyt miksi vanhemmat ryyppää? Ehkä koska ne voi huonosti itsekin ja pitävät alkoholia lääkkeenä..."miksi Jeppe juo?" myöskin vanhemmat ovat voivat olla uhria...
kyllä vanhempien teot mielestäni vaikuttaa lapsiin..oma kokemukseni tämä tietenkin on.. vanhempien ero kun olin 8vuotias,teini-iässä äitini alkoholismi ja joka viikonloppu eri mies oli aamulla juomassa kahvia vain bokserit jalassa..no nämä ovat vain pieni osa äitini "toilailuista" äidillä oli mielessään vain itsensä..ei lapset.. nyt kun itse olen äiti,26vuotias ja päässyt pois kotoa, yritän olla täydellinen äiti..täysin vastakohta omalle äidilleni ja se luo paineita..ja kaikki se vastuu luo paineita.. eihän tässä voi kaikkea kertoa,mutta pointti on se että mun kohdalla ainakin äidin teot on vaikuttanu,on kaikenlaisia pelkoja ja sitoutumisen pelko.. ja se että mulla ei ole äitiä..ei sellaista kun tyttärellä pitäis olla.. onneksi silti minulla on iso sisko jolla on samat ajatukset äidistämme,surullista.. mutta meillä on silti toisemme.. "tuulenviemää"