Olen miettinyt jonkun aikaa sitä miksi oikeastaan tunnen vetoa enemmän miehiin kuin naisiin, ja luulen että syy on pelkästään siinä että olen aina ollut tavanomaista herkempi, tunnen asiat "syvemmin" jne. Ja tämän takia oikeastaan haluaisin tavallaan ison veljen minusta huolehtimaan :)
Kun katselee stereotyyppisen homon kuvaa sieltä ei kyllä paljon herkkyyttää paista, joten olisi kiintoisaa tietää että miten itse tunnette asian, luuletteko olevanne tavallista herkempiä vai ette?
Kun katselee stereotyyppisen homon kuvaa sieltä ei kyllä paljon herkkyyttää paista, joten olisi kiintoisaa tietää että miten itse tunnette asian, luuletteko olevanne tavallista herkempiä vai ette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika railakas ja ehkä hiukan machokin olen, kovista kovin ja rankoista rankin. Ei mikään piipittävä pikkulikka.
Toisaalta tiedän, että aika herkkä ja syvästi tunteva persoona olen. Jos on esim. riitaa kaverin kanssa, alan sitten kotona itkemään.
kaipa voisi sanoa että oon melko herkkä sisimmässä (jossain siellä :), mutten kuitenkaan itke kenenkään nähden jos itkettää ja yritän pitää kovan jätkän imagoa yllä.
Mua pidetään aika "kovana" ihmisenä ja tunteettomana. Osittain niin olenkin. Jos jokin tyyppi tulee sählään, niin annan kyllä huomata mitä mieltä olen. Mut kyllä mä useinkin yksin ollessani ja televisiota katsoessani herkistyn ja huomaan itkeväni herkille ja tunteellisille kohtauksille. Mutta jos pidän kaverista niin teen yleensä kaikkeni, etten loukkaisi häntä. Ja sellaisen kaverin sanomiset vaikuttaa minuun aikalailla, niin negatiiviset kuin positiiviset sanomiset. Joten sanoisin olevani herkkä vaikka osaankin kovettaa itseni tarvittaessa.
Toi on sulosin teoria mitä mä oon kuullu. =) Mun kokemuksen mukaan kyl homot on perusjätkää herkempiä keskimäärin. Monet on empaattisia tai taiteellisesti lahjakkaita. Tosin ehkä se johtuu siitä, et homot uskaltaa rikkoa perinteisiä roolimalleja. Kuulemma hetskupojistaki paljastuu aika herkkiä piirteitä kun ne on kahden tyttöystävänsä kans. :)
Mä ite olin ainaki lapsena tosi herkkä, mut elämä on varmaan muaki kovettanu... Mut en tunnustaudu ihan kyyniseks kuitenkaan. Herkkyys on musta arvokas piirre. Pysy aina pikkuveljenä! ;)
Jännä keskustelu löytyi vuosien takaa.
Itse luulin jo kovettuneeni, mutta vuosien jälkeen se herkkyys, mikä aiemmin on ollut, on tullut hiljalleen takaisin. Isot onnistumiset ja suuret tunteet ilmeisesti palautti myös pienille jutuille pillittämisen ja arjen emootiot. Ihana huomata, että ei olekaan tunnekuollut.
Tosin tästä johtuen aika moni muukin asia on saanut mennä elämässä nyt uusiksi, kun silmät ovat avautuneet taas ihan toisella tavalla asioille ❤️
Mutta ei kait kaikki homot ole herkkiä vaikka minäkin olen.