Yksipuolista

Mun mielestä kummin tehtävä on jotain ihan muuta kuin lahja-automaattina olo.Itse en kuulu kirkkoon,joten mulle/meidän perheelle kummiudella ei ole mitään tekemistä kristillisen kasvatuksen antajana.Itse ajattelen kummin lähinnä lapselle läheiseksi henkilöksi.Tai ainakin sellaisena ihmisenä,joka on "olemassa" lasta varten,siis henkisenä tukijana tms.Esim. jos ei halua kertoa jotakin asiaa vanhemmille,on olemassa joku johon voi luottaa ja kuuntelee tarvittaessa.

Meillä on tilanne vähän päinvastainen.Tyttäreni kummit ovat koko tytön olemassoloajan (10kk) aikana soittaneet ehkä kaksi kertaa,mitä tytölle kuuluu.Itse olen kyllä pitänyt yhteyttä ainakin pari kertaa kuussa.Harmittaa vähän,koska kuvittelin,että paras kaverini olisi todellakin sellainen ihminen,jonka haluaisin tyttäreni elämässä olevan.Ja onhan hän edelleen,mutta ihmettelen,´miksi hän ei pidä juurikaan yhteyttä.Luulisi,että olisi kiva tavata usein pientä iloista lasta ja tutustua kunnolla.Asumme 10 min. matkan päässä toisistamme,että välimatkakaan ei ole esteenä.En odota mitään viikottaisia vierailuja,soittokin riittäisi.Ja olen todellakin yrittänyt pitää linjoja auki siihen suuntaan.Kun nähdään,kummit on aina kyllä innoissaan.Viime aikoina on alkanut nyppiä,enkä ole viitsinyt soittaakaan.Hoitoonkaan emme voi lasta heille "antaa",koska eivät oikein tunne kunnolla.Liekö tämä sitten koettu kummien puolelta epäluottamuslauseena,vaikka olen yrittänyt kannustaa säännölliseen yhteydenpitoon.

Kerropa sinä puolestasi minulle,vaadinko liikoja ja olenko kohtuuton?Olen aina käsittänyt,että kummius perustuu vapaaehtoisuuteen.Ymmärränhän minä,että elämäntilanteet muuttuu,mutta että jo ekan vuoden aikana side lapseen katkeaa ennen kuin se kunnolla syntyykään.Ja kyllä mä voin elää tarvittaessa elämääni ilman ystävääni,mutta koen,että hänellä on paljon sellaisia ominaisuuksia,joita itselläni ei ole ja haluaisin lapseni omaksuvan häneltä itseltä puuttuvia piirteitä.Koen,että molemmat,sekä kummi että lapsi menettävät paljon,jos eivät ole tekemisissä.

Minä suosittelen,että muistat kummilastasi synttäreinä ja jouluna pienellä symbolisella lahjalla ja muuten lähetät vaikka postikortin/kirjeen muutaman kerran vuodessa.Vaikka tuntuisi kuinka oudolta pitää yhteyttä lapseen,yritä silti.Lapset eivät ole tyhmiä ja uskon,että jossakin vaiheessa saat itsekin suhteelta enemmän.Ja kukaan ei ainakaan voi sanoa,että et välitä.Ja voithan aina silloin tällöin kysellä vaikka tekstiviestillä koko perheen kuulumisia ja "haistella ilmaa".Voihan olla,että kyseessä on nyt joku vaihe lapuudenystävän kanssa,joka menee ohi.Vuosien päästä teillä voi olla taas hyvinkin läheiset välit.Minulla on siitä kokemusta.Ja nyt kaikki on niin kuin emme "erossa" olisi koskaan olleetkaan.

Tsemppiä sulle!Ja onnea matkaan!

Tällaiset aikuisten välien katkeamiset ovat ikäviä asioita jos on kummisuhteita puolin ja toisin.
Itselläni samankaltainen tilanne; välit kummilapsen äitiin totaalisen katkenneet, riitaisasti vielä. Ja tämän vuoksi en ole saanut synttärikutsua tai muutakaan yhteydenottoa enää vuosiin. Itse toimin sikäli lahja-automaattina, että laitan lahjat jouluksi ja synttäriksi, en mitään arvokasta, mutta muistan kuitenkin.