Hei,
Tässä teille pieni vuodatus vaihteeksi,
Olen poika, 14 vuotias sellainen. Huomasin tuossa lukuvuoden alussa, että olen hyvä, joissan lajeissa jopa lähes paras liikunnan ryhmästämmen, vaikka en harjoittele ollenkaan ja pömppömaha alkaa jo näkyä, johtuu varmaan liiasta tietokoneesta. Mutta tämä hyvä liikunnan numero johtuu varmaan geeneistä, tai jostain perinnöllisestä, koska isäni oli aikoinaan myös huippu-urheilija, mutta nykyään viettää aikansa sohvan pohjalla tyhjänpanttina. Mielestäni se on säälittävää, enkä halua tulla samanlaiseksi kuin hän, joten aloin kuntoilemaan oikein urakalla...
Käyn jokapäivä lenkillä ja teen vatsoja 30 tavallista, 30 sivuttain, sitten jotain ihme liikettä jossa pidän jalkojani ylhäällä ja jännitäin vastaa, lopuksi teen 50 kyykistystä ja kaikki kaksi kertaa päivässä. (Aamuin illoin.)
Noh, ongelmani on vanhempien negatiivinen asenne, koska aina lenkiltä tullessani näen heidät sohvalla telkkarin ääressä, ja he katsovat minua: "Missäs sitä ollaan oltu? Tupakalla nurkan takana vai?" Katseellaan. Minun on pakko juosta omaan huoneeseeni ja kihisen kiukusta, mieleeni tulee lähinnä ajatuksia: "Jos he eivät välitä, eivätkä edes yritä osoittaa minkäänlaista mielenkiintoa, hyvä! En mäkään tarvi teidän apuanne, kunhan saan olla vain itestäni ylpeä niin se riittää minulle!"
Kuullostaa varmaan aika teiniangstailulta, mutta näin vain tunnen, eikä kukaan voi sille mitään. =)
Tässä teille pieni vuodatus vaihteeksi,
Olen poika, 14 vuotias sellainen. Huomasin tuossa lukuvuoden alussa, että olen hyvä, joissan lajeissa jopa lähes paras liikunnan ryhmästämmen, vaikka en harjoittele ollenkaan ja pömppömaha alkaa jo näkyä, johtuu varmaan liiasta tietokoneesta. Mutta tämä hyvä liikunnan numero johtuu varmaan geeneistä, tai jostain perinnöllisestä, koska isäni oli aikoinaan myös huippu-urheilija, mutta nykyään viettää aikansa sohvan pohjalla tyhjänpanttina. Mielestäni se on säälittävää, enkä halua tulla samanlaiseksi kuin hän, joten aloin kuntoilemaan oikein urakalla...
Käyn jokapäivä lenkillä ja teen vatsoja 30 tavallista, 30 sivuttain, sitten jotain ihme liikettä jossa pidän jalkojani ylhäällä ja jännitäin vastaa, lopuksi teen 50 kyykistystä ja kaikki kaksi kertaa päivässä. (Aamuin illoin.)
Noh, ongelmani on vanhempien negatiivinen asenne, koska aina lenkiltä tullessani näen heidät sohvalla telkkarin ääressä, ja he katsovat minua: "Missäs sitä ollaan oltu? Tupakalla nurkan takana vai?" Katseellaan. Minun on pakko juosta omaan huoneeseeni ja kihisen kiukusta, mieleeni tulee lähinnä ajatuksia: "Jos he eivät välitä, eivätkä edes yritä osoittaa minkäänlaista mielenkiintoa, hyvä! En mäkään tarvi teidän apuanne, kunhan saan olla vain itestäni ylpeä niin se riittää minulle!"
Kuullostaa varmaan aika teiniangstailulta, mutta näin vain tunnen, eikä kukaan voi sille mitään. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
että olet alkanut pitää huolta kunnostasi ja se mitä teet on upeaa! Tajusit itse alkaa liikkua ennen kuin sinusta tulee samanlainen sohvaperuna kuin vanhemmistasi. Puhu heile, että eikö ole hyvä että olet alkanut urheilla! Pyydä vaikka mukaan lenkille, sano että ei tekis huonoa teillekään ja näettepähän ainaki etten oo tupakalle menossa!
Tulee lenkiltä kotia kun on ollut vanhempia moikkaamassa... ne oikeasti kuvittelee haistavan tupakan musta...
kyllähän meikä polttaa mutta hyvin epäsäännöllisesti ja harvoin... Melkein olen jo lopettanut ja sen teenkin... :D