eilen tein netissä testin,ihan vain huvikseen.anoreksiat ja bulimiat aiemmin jo käyty läpi.sairaalassakin tullut oltua.huomasin,ja jopa yllätyin eräistä asioista itsestäni.kun niitä kysymyksiä rupesi tarkemmin miettimään,huomasin että miehän se siinä,vieläkin,syömishäiriöinen.mm.juon paljon ja usein,tuloksena oksentaminen.noh normaaliahan se on kun liikaa juopi,mutta se syyllinen olo ja tunteet jos jostain syystä en ole oksentanutkaan koko yötä ja seuraavaa krapula päivää.jatkuva laihduttaminen.psykologin mielestä ehkäpä jopa sairaalloinen itseinho,en voi sietää itseäni ulkonäöllisesti.
vaikea kertoa kaikkia asioita,sitä kun on kuutos luokasta lähtien laihdutellut jne (nyt olen 21),en enää aina tiedä mikä on sitä normaalia mikä ei.mielestäni yksi asia joka kertoo ettei ole normaalia on paha olo henkisesti.
vaikea kertoa kaikkia asioita,sitä kun on kuutos luokasta lähtien laihdutellut jne (nyt olen 21),en enää aina tiedä mikä on sitä normaalia mikä ei.mielestäni yksi asia joka kertoo ettei ole normaalia on paha olo henkisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, syömishäiriö ei ole syy vaan seuraus. Seuraus jostakin muusta ongelmasta. Mä tietäsin tuohon ratkaisun, mutta ei se kumminkaan kelpaa. Sama ratkaisu käy kaikille tämän palstan kirjoittajille.
Monesti ihmiset tarkastelee elämää väärästä näkökulmasta. Ei hoksata mikä on oikeasti tärkeää, eikä osata suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Lääkärit ja psykologit hoitaa oiretta eikä sitä mikä on oikeasti vialla.
Viittaan tietenkin henkiselle puolelle, mutta en mielenterveyteen. Tasapainoinen elämä ei aukene kuin yhtä kautta.
kallonkutistajan luona tässä jo käydäänkin,siksi kuitenkin jo helpottunutkin mokoma homma.
tiedän senkin että vähän sama kuin poltan ja yht äkkiä lopetan,tilalle on saatava muuta.ei ns.totuttua tapaa niin vain muuteta.
itsellänihän tässä on itsetunnosta kiinni,ja siitä,mitkä asiat siihen on vaikuttanut.olen ns.keksinyt pakotien tällaisen,joillainhan se voi olla viiltely tms.noh nämä jutut nyt tiietään...mutta miten päästä eroon,jos tietynlainen mielikuva pinttynyt päähän,ketkä täällä pärjäävät jne?tämä taas ei ollut ollenkaan aikuismaista ajattelua,tiedän,mutta epäilen että ikinä kasvankaan aikuiseksi.
tiedän tasan miten tehdä että kaikki oisi toisin,tiedän ettei naiset lehdissä suurimmaksi osaksi ole kuin nälkiintyneitä tai muokattuja.
tiedän ettei onnellisuus ole koosta kiinni.
laihduttaakaan ei tarvitsisi(joku miussa aivan toista mieltä),täysin normaalipainoinen olen.
itseni kehittäminen muilla alueilla,ettei jää aikaa ajatella humputuksia,on auttanut myös todella paljon.ikävä kyllä kun teen siis vaatteita itselleni,tulevaa koulua varten,en jostain syystä voi olla ajattelematta,miltä näyttäisin,jos tuosta ja tuosta ottaisin pois vähän,näyttäisiköhän tämä vaate nätimmältä sitten..
noh jopas tuli taas sekavaa tekstiä,toivottavasti ymmärsit(te)=)
ja oikein ihanaa päivän jatkoa ja alku kevättä teille kaikille!!
Mun mielestä naiset kiinnittää aivan syyttä suotta liikaa huomiota ulkonäköönsä. Itse arvostan luonnollisen näköistä ihmistä. Meikkaaminenkin on turhaa. Liian meikattu ihminen ei tunnu luotettavalta, koska hän on maskin takana. Naiset, jättäkään meikit kokonaan pois.
On ihan sama onko ihminen pikkuisen laiha vai pyöreä, kunhan ei mene kumpaankaan ääripäähän, sillä se käy oman terveyden päälle. Nuoruuden ihannointi ei kannata. Iän pitääkin näkyä naamalta. Se on vaan ajan patinointia. Kaljuuntuminen taas korostaa iän tuomaa auktoriteettiä -:)
Ei kannata etsiä itselleen esikuvaa esim muotilehdistä. Muotimallit ovat markkinamiesten luomuksia, eivät oikeita persoonia. Julkkikset ovat aivan samalaisia töttörötukkia aamulla herätessään kuin kuka tahansa taplaaja. Niillä on päällään kalliit puvut, kampaus ja meikki ja sitä formaattia yritetään tuputtaa ihmisille eri medioiden kautta.
Joutoaika on pahasta. Jää liikaa aikaa miettiä epämääräisiä. Kannattaa keksiä jotain puuhastelua koko päivälle, niin ajatukset ei pyöri missä sattuu.