Olen ollut aivan kamala lapsilleni. Huudan, tukistan ja käsittelen kovakouraisesti... en aina, joka päivä tai edes joka viikko, mutta joskus pinna valitettavasti palaa :(
Soitin sosiaalitoimistoon perhetyöntekijälle että pelkään lasteni puolesta... jos teen vaikka jotain kamalaa :(
Hän kyseli olenko töissä, onko mulla miestä, onko hän molempien lasteni isä jne. Olemme molemmat töissä, mieheni on aviomies ja lasteni isä... Mutta minä vain olen tällainen raivopää...
Saamme perhetyöntekijän joka on yhteydessä myös lapsiamme hoitavaan päiväkotiin. Päiväkodin työntekijät tietävät jo tilanteestamme.
EN tiedä mitä tuleman pitää, homma on vasta alussa.
Toisaalta on helpottunut olo että sain soitettua ja saan jonkun jolle voi puhua asiasta.
Toisaalta oon aivan paniikissa, pelkään että joku saa tietää ja että perheemme tulee jollain tavalla leimatuksi. Toisten lasten vanhemmat alkavat kartella?? Niin itsekin ajattelen... en haluaisi olla minkään ongelmaperheiden kanssa tekemisissä. Mut nyt sitten meidänkin perhe on ongelmaperhe!!
Onko kukan ollut samanlaisessa tilanteessa? Millai se jatkuu tästä eteenpäin?
Soitin sosiaalitoimistoon perhetyöntekijälle että pelkään lasteni puolesta... jos teen vaikka jotain kamalaa :(
Hän kyseli olenko töissä, onko mulla miestä, onko hän molempien lasteni isä jne. Olemme molemmat töissä, mieheni on aviomies ja lasteni isä... Mutta minä vain olen tällainen raivopää...
Saamme perhetyöntekijän joka on yhteydessä myös lapsiamme hoitavaan päiväkotiin. Päiväkodin työntekijät tietävät jo tilanteestamme.
EN tiedä mitä tuleman pitää, homma on vasta alussa.
Toisaalta on helpottunut olo että sain soitettua ja saan jonkun jolle voi puhua asiasta.
Toisaalta oon aivan paniikissa, pelkään että joku saa tietää ja että perheemme tulee jollain tavalla leimatuksi. Toisten lasten vanhemmat alkavat kartella?? Niin itsekin ajattelen... en haluaisi olla minkään ongelmaperheiden kanssa tekemisissä. Mut nyt sitten meidänkin perhe on ongelmaperhe!!
Onko kukan ollut samanlaisessa tilanteessa? Millai se jatkuu tästä eteenpäin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
on todella hienoa, että hait ajoissa apua.
Toiseksi, kukaan ei tule tietämään mitään ellet itse kerro ja voit korostaa vaitolovelvollisuutta asian suhteen myös siellä päiväkodissa, heidän tehtävänsä ei ole kertoa sinun asioistasi kenellekään ulkopuoliselle.
Äläkä tee itsellesi ongelmaa siinä,että olisit ongelmaperhe, kyse ei ole siitä vaan sinun ja lastesi hyvinvoinnista,jaksamisesta ja avun saamisesta silloin kuin sitä todella tarvitsee.
Eiköhän näitä surullisia uutisia lueta liian usein lehdistä,jolloin lapset ja vanehmmat ovat tuhonneet elämän itseltään ja toisilta...ihan vain sen takia,että että eivät ole jaksaneet tai osanneet hakea apua ajoissa.
Etene päivä kerrallaan ja kuuntele ja puhu tunteistasi heille jotka sinua nyt pyrkivät auttamaan. Kyllä se siitä.
Sosiaalityöntekijät ovat tarkoitettu myös hyville ja terveille perheille. Heidän kuuluu auttaa tuollaisissa tilanteissa, tavallisessa elämässä. Monesti ihmiset leimaavat sossut sairaiden perheiden auttajiksi. Asia ei saa olla näin. Teit oikein kun hait apua. Se todistaa, että rakastat lapsiasi pyyteettömästi.
hieno asia, että hait apua. Minusta se kertoo vain ja ainoastaan siitä, että olet hyvä äiti ja välität lapsista! En näkisi teidän perhettä (tämä jutun perusteella) mitenkään ongelmalliseksi.
Voimia ja toivotaan, että tilanteenne helpottaa!
P.S. Moni muukin äiti/isä varmaan tarvitsisi apua vastaavanlaisiin ongelmiin, muttei uskalla hakea tai sitten ei nää aiassa mitään ongelmaa. Ja uskon, ettet ole tässä maailmassa ainoa ihminen, joka on apua hakenut.
Ole vaan ylpeä itsestäsi, että ajattelet lastesi parasta ja suojelet heitä jopa itseltäsi, jos tarve niin vaatii.
olin itsekkin samassa tillanteessa masennukseni alku aikoina.minä otin ja soitin sosiaalitoimistoon ja sanoin missä mennään.Sieltä he tulla kipittivät minun luokse ja lupasivat auttaa.Lapsille sain ilmaisen päivähoidon ja mieheni järjesti itsensä vapaaksi töistä ja minä pääsin hoitoon mielisairaalaan.Sielä minä nukuin n 5 vuorokautta koska oli hirveästi univelkaa.Sitten sain rauhoittavat lääkkeet.Nyttemmin lääkkeet ovat jo vaihtuneet,mutta toimivat hyvin.Vieläkin meillä käy kodinhoitaja ja Nuorten Ystävistä kaksi ihmistä auttamassa.
Hienoa että sait apua ja kaikki sujui hyvin. Korviini kuitenkin kalskahti tuo sana MIELISAIRAALA.
Eikö olisikin hyvä, jos olisi joku kodinomainen paikka tällaiselle, esim. ensikodin yhteydessä? Sillä eihän väsynyt äiti ole mielisairas, ja masentunut olokin saattaa johtua väsymyksestä.
Tuli vain tällaista mieleeni, mutta pääasia, että sait apua! :)
kyllä yllättävän moni kavahtaa sanaa mielisairaala,mutta se oli ainut paikka mistä sain apua juuri tähän väsymykseen.Sielä hoidettiin minun väsymystä ja etsittiin syytä sille miksi olen niin väsynyt.Tosin sitä syytä ei löytynyt.
Vasta kotona erikois-sairaanhoitaja kysyi että voisiko nuo raivon puuskat johtua lapsuudesta.Sillä minun äitipuoli pahoinpiteli minua ja minun pikkusiskoa kun olimma pieniä.Aina kun isä ei ollut kotona se kävi käsiksi milloin mistäkin syystä ja ei sitä aina sitä syytäkään tarvittu.
psykiatrinen sairaala kuulostaa paljon paremmalta.. ;)
miten pieni olit kun äitipuolesi noin käyttäyty? Eli kuinka pienen muisti muistaa tuommoiset tapaukset lapsuudesta?
Entäpä miten omat lapset, ovatko he pieniä ja voiko he muistaa isona tapahtumanne? Eli kierre jatkuisi... Vai pitääkö tuon väkivallan olla muutakin kuin tukasta riepottelua tai kovakouraista komennusta, että se "perityy" eli tulee totuttuna tapana?
olin koulussa ylä-astella 8 lukalla.Mitäs siitä nyt tulee?En muista minkä ikäinen olin.
Omat lapset olivat 7,5,4 vuotiaita.Eniten heistä kärsi vanhin tyttöni.Minä en tukistanut vaan löin.Olen pyytänyt lapsiltani anteeksi ja sanonut ettei niin saa tehdä.Minua hävettää vieläkin tapahtuma.Toivon että tuo kierre loppuu,mutta autan lapsiani jos he joutuvat samaan tilanteeseen.
itse olen pari kertaa hermostunut lapsilleni ,lähinnä tytölle,kun tämä on vanhempi..pinna vain paloi.olen tehnyt töitä koko sen ajan kun on ollut lapsia(näitä ressuja kaksi) ja jo enemminkin,työtä ja työtä(välillä vielä opiskelin!),aikaa lapsille/kasvatukselle ei ole ollut(mieskin sanoo tuntevansa itsensä yh:ksi!naapurit haukkuu huonoksi äisiksi ,kun ei ikinä ole kotona),kun on illalla vasta myöhään kotona ja aamulla aikaisin lähtee ja omaa tuntoa painaa,että pöljä kun teinkin ne(=lapset) tänne kärsimään kun aikaa niille ei ole(ainoat vp. kin menee nukkuessa yövuoroon tai toipuessa pitkistä työpv.stä),oisinpa ollut viisaampi ja jättänyt lapset tekemättä(joku hullu tai kenties viisas ? sanonut,että köyhä ei saa lapsia tehdä..vai onko se rahasta kiinni?),muutenkin tämä maa on jo täynnä pahoin voivia perheitä..meidän perhe siis myös mukaan lukien,jos olisi rahaa jäisin kotiin(olemme tässä ihanassa työ -velka kierteessä,ainakin vielä:/ ) ja koittaisin ottaa menetettyjä vuosia takaisin oman perheen parissa..ainut lohtu on ,että onhan sentään töitä ,mutta kyllä suoraan sanottuttuna v-taa koko homma jo kun ei ole omalle perheelle mitään aikaa,pitäs hakea apua tähän väsymykseen,kun ehtis....pomokin sanoo,että pitäisi harrastaa ,millä h:tin ajalla,kysyn minä?Vuorot pomppii miten sattuu,ikinä ei voi mitään suunnitella,kun ei tiedä miten ne menee,tuskinpa ne minun vuoroja kyselee esim.vaikkapa jumppatuntien järjestäjät..olis edes kiertävät listat...
Hyvä sinä "eka askel" sinun tervehtymisesi on jo pitkällä!!
Toi se on meidänkin perheen ongelma. Minun lisäkseni myös mun mies tekee vuorotyötä :( Tällä hetkellä ei muuta vaihtoehtoa ole.
Appivanhemmat yms. ihmiset jaksavat välillä muistuttaa että olen huono äiti kun olen töissä enkä HALUA olla lasteni kanssa...
Omat vanhempani urputtavat kun minulla on niin huono PALKKAINEN työ ja huono koulutus ja huono ote lapsiin...
Helvetti kun pitäisi revetä joka paikkaan!!
Anteeks pitäis kaikilta pyytää sitä, että halusin kaksi lasta tänne kärsimään. Mutta kun ei niitä oikein voi takaisinkaan imaista sinne mistä ovat tulleet!! Ainut mitä voin tehdä on kaikesta huolimatta yrittää antaa heille kunnon eväät elämään.
Kas kun ei se pari tuntia aamupäivästä TAI neljä tuntia illasta siihen hommaan riitä :(
LAPSET TÄSTÄ KÄRSIVÄT. Et usko miten kateellinen olen niille äideille jotka saavat / voivat olla kotona lastensa kanssa.
Sosiaalitäti vaan sanoi että olinpas rohkea kun otin yhteyttä ja ehdotti keskusteluapua silloin tällöin. Koko homma kaatui ajan puutteeseen. Oon aina töissä ku sille sopis.
Hei, "myös väsynyt" kauheasti voimia sulle (sitä hetkeä odotellessa kun kirjaimellisesti repeämme joka paikkaan!?).
Tunnut tietävän tunteen kun "kynttilä palaa molemmista päistä".