Kysymys alkuun: lukevatko teillä poikalapset ja kertokaa iät jos haluatte?
Johdantoa sitten tähän perään, sillä tulipahan tuolta toisesta viestiketjusta mieleen, kun suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että lukeminen on hyväksi. Itse olen kovasti ihmetellyt, kun väitetään etteivät pojat lue. Meilläkin kävi pojan kaveri, vilkas ja paljon harrastava, joka pyysi yhtä kirjaa lainaan sen huomattuaan, luki ja palautti. Samoin pojan toinen kaveri lukee paljon ja useinkin keskustelevat muidenkin kavereiden kanssa kirjoista niitä nähdessään, ja kirjoja meillä onkin paljon.
Omatkin lapseni ovat todella kovia lukijoita. Suurin osa lukemistosta on tosin sarjakuvia, mikrobittiä ja autolehtiä, mutta kirjoja menee myös paljon. Nuorempi on kovempi lukemaan, mutta isompi kun aloittaa kirja menee kerralla. Tätä murkkua pitää joskus houkutella, mutta tosiaan kun jonkun hyvän kirjailijan löytää, haluaa lukea kaikki sen tuotannon sitten. Pienempi on ala-asteikäinen ja isompi murkku. Samoin pienemmän kaverit ovat siis kovia lukemaan. Isomman paras kaveri ei paljon lue, mutta on lukihäiriöinen ja se vaikuttaa.
Johdantoa sitten tähän perään, sillä tulipahan tuolta toisesta viestiketjusta mieleen, kun suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että lukeminen on hyväksi. Itse olen kovasti ihmetellyt, kun väitetään etteivät pojat lue. Meilläkin kävi pojan kaveri, vilkas ja paljon harrastava, joka pyysi yhtä kirjaa lainaan sen huomattuaan, luki ja palautti. Samoin pojan toinen kaveri lukee paljon ja useinkin keskustelevat muidenkin kavereiden kanssa kirjoista niitä nähdessään, ja kirjoja meillä onkin paljon.
Omatkin lapseni ovat todella kovia lukijoita. Suurin osa lukemistosta on tosin sarjakuvia, mikrobittiä ja autolehtiä, mutta kirjoja menee myös paljon. Nuorempi on kovempi lukemaan, mutta isompi kun aloittaa kirja menee kerralla. Tätä murkkua pitää joskus houkutella, mutta tosiaan kun jonkun hyvän kirjailijan löytää, haluaa lukea kaikki sen tuotannon sitten. Pienempi on ala-asteikäinen ja isompi murkku. Samoin pienemmän kaverit ovat siis kovia lukemaan. Isomman paras kaveri ei paljon lue, mutta on lukihäiriöinen ja se vaikuttaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
poika siis tokalla. ikä 8. lukee viimeistä harry potteria (aloitti syksyllä sarjan). muutenkin lukee paljon sarjiksia, tietokirjoja eläimistä, dinosuaruksista ym. lukee n. puoli tuntia - tunnin sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja joskus päivälläkin ja kaikki automatkat.
Molemmat lukevat paljon. Nuorempi mielestäni jopa liikaa. Oppi lukemaan 5 vuotiaana ja seen jälkeen on kirja kainalossa kulkenut=) Kaikki Potterit on lukenut vähintään 4 kertaa, kirjavaliooiden kirjoja ahmii, tietokirjoja ja jos ei muuta keksi niin lainaa kirjastosta espanjan sanakirjan! Narnian kaikki tarinat (yli 800sivua) sai joululahjaksi, eikä siinä mennyt kun muutama päivä niin kirja oli luettu ekan kerran läpi. Illalla pitää oikeen tiukasti sanoa, ennenku valo sammuu ja kirja menee kiinni. Muuten lukisi aamuyöhön ja uni jäis lyhyeksi. Harrastaa toki muutakin; kolme kertaa viikossa on parin tunnin urheilutreenit.. matka treeneihin autolla kestää 10min eikä puhettakaan että sen vois matkata ilman matkalukemista.
Vanhempi poika lukee myös paljon mutta ei ihan yhtä paljon kun pikkuveli. Myös tyttö 9v on kova lukemaan ja kirjoittanut omaa kirjaa tietokoneella nyt 2 vuotta.
Kyllä lukeminen on hyväksi; kehittää sanavarastoa, oppii uusia asioita (myös ns ei-tietokirjoista) kehittää mielikuvitusta ja lukeminen tulee aina vain sujuvammaksi ja nopeammaksi mistä on hyötyä opiskelussa. Varsinkin myöhemmin kun tenttikirjat on luettava kannesta kanteen.
Miksi ihmeessä lukea, kun kerran voi katsoa elokuvan?!
Vitsikirjoja,ja yleensä myös ääneen vuorotellen..
Meillä poika 14 ja nykyään lukee Aku Ankan taskukirjoja.Muuten kyllä kirjan lukeminen "ottaa hietahan".Ei ole koskaan ollut innokas lukija.Eikä aineiden kirjoittaja.
Tytär taas melkein elänyt kirja kädessä ja lahjakas kirjoittamisen suhteen.
Että näin päin meillä.
Meillä ekaluokkalainen lukee innokkaasti, muttei kirjoja! TextiTV suosikki ja tv:n tekstit yleensäkkin, muropaketista, maitotölkistä yms, lukee kaikki. Akuja katselee myös jonkin verran, en tiedä lukeeko kuplat myös.
Kohta 13-vuotias poikani ei lue muuta kuin Aku Ankkaa ja jääkiekkolehdet ja -kirjat sekä kaiken kalastukseen liittyvän kirjallisuuden. Kaikki muu lukeminen on kuin kivireen vetoa. 17-vuotias tyttöni lukee paljon, lähes päivittäin ja on lahjakas kirjoittaja. Lapset ovat kovin erilaisia.
Poika onkin kova urheilija, mutta tyttö mainostaa puolestaan itseään "kultturelliksi" ihmiseksi eikä harrastaa liikuntaa paljoakaan. Jokainen lapsi tekee niin kuin parhaaksi näkee. Myöskin meissä aikuisissa on paljon eroa.
On olemassa kolmenlaisia ihmisiä, jotka jaotellaan sen mukaan, miten he hahmottavat ympäristöään ja millä tavalla he oppivat uusia asioita parhaiten.
Visuaaliset eli näköhavaintoon perustuva oppiminen on sellaisilla lapsilla, jotka tarvitsevat lähes aina näköhavinnon asioista ennenkin ymmärtävät ja muistavat sen. He eivät välttämättä ymmärrä aina kaikkea puhetta tai ongelma on siinä että he eivät pysty seuraamaan sitä kunnolla. Ja unohtavat suurimmaksi osaksi kuulemansa melko pian. Itse olen tällainen. Jopa abstraktiset asiat ja vieraskieliset sanatkin muistan sillä kun näen ne sisäisillä silmilläni sellaisena kuin olen ne nähnyt lukiessani. Olen kova lukemaan ja asiat muistan kun näen mielessäni kirjan sivun ja tekstin.
Kuuloon perustuva oppiminen ja muistaminen eli auditiivinen ihminen. Nämä oppilaat koulussa ovat opettajien toiveoppilaita ja usein lellikkejä. Heillä on kyky muistaa ja ymmärtää kuulemansa perusteella kaikki, koska puhumisen ja äänen ympärillä lapsen koulupäivä pyörii. He eivät välttämättä ymmärrä kirjoitettua tekstiä kovinkaan hyvin eivätkä hahmota muutakaan silmillään nähtyä hyvin. Läksyjen sisältö unohtuu, jos opittavaan asiaan ei saa kuulon perusteella tulevaa oivallusta. Luulisin, että tällaiset oppilaat vaativat myös jatkuvaa taustamusaa läksyjen teossa.
Tekemisen kautta oppivat eli kinesteetiset ihmiset oppivat ja muistavat asiat kun saavat tehdä ne. Vaikka opettaja kuinka selittää matikan tehtäviä ja piirtää kaavoja ja näyttää taululla, ei asia aukene ja tule ymmärretyksi ellei lasta ohjata tekemään sitä itse. Usein hän tarvitsee vierelleen ihmisen, joka ohjaa häntä.
Kinesteettiset ihmiset ovat useimmiten koulun häirikköoppilaita, koska opetusmenetelmät eivät tue heidän mahdollisuuttaan oppia asioita. Muutenkin he ovat sellaisia ikiliikujia. Kerran eräs opettaja sanoi, että hän antaa tällaisille oppilaille pumpuli tms. pallon käteen, jotta he saavat vatkata sitä tunnilla ja pystyvät keskittymään ja jaksavat istua joten kuten hiljaa tunnin ajan. Oma tyttäreni sai tunnilla kutoa(toiset neulovat) villapaitaa samalla kun opettaja selitti asioita, pystyi keskittymään oikein hyvin siten.
Itse olen myös kinesteettinen. Minulle on aivan turha kenenkään selittämällä opettaa esim. tietokoneen tai kodin koneen toimintaa, en ymmärrä sitä. Kun joku opastaa konkreettisesti miten se toimii ja minä saan tehdä itse sen, näin saan näköhavainnon siitä ja silloin ymmärrän ja muistan hyvin sen. Ja minkä olen kerran oppinut tekemällä itse sen ensimmäisen kerran, olen mestari hoksaamaan ja luomaan uusia versioita.
Eläköön erilaisuus, älkää laittako kaikkia samaan muottiin!
lienee enemmänkin kodin kulttuurista kiinni tuo asia? Meillä kaikki lukee paljon paitsi iskä ei juurikaan ja meillä on tässä suhteessa erilainen lapsuudenkoti. Monet ihmiset meille tullessaan ihmettelevät kirjamääräämme ja kaikki kirjat ovat sellaisia että ne on luettu useaan kertaan ei yhtään sattumanvarassa ostettua kertakäyttöä..
Samaa mieltä kodin kulttuurista oli ainakin vanhempien lasteni opettaja ja koko koulukin. Asuimme alueella jossa koulun ja akateemisten taitojen osaaminen on arvostettua ja se opettajan mielestä näkyi koulussa monissa asioissa ja kirjojen lukeminen oli yksi niistä.
Aiemmin oli vähän heikosti poikia kiinnostavia kirjoja, mutta kyllä niitä on aina ollut kuitenkin tarjolla.
Tuosta "pakkolukemisesta" sellainen juttu että täälläpäin kirjastoauto käy kaikilla kouluilla ja siellä opetellaan käymään ja valikoimaan luettavaa. Sarjiksia saa lainata, mutta määrä on rajattu. Kolmannella luokalla on kirjajuna-projekti jossa luetusta kirjasta saa junanvaunun luokkaan seinälle. Minimivaatimus on, maksimia ei.. Touhu taitaa perustua ihan valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin?
Äidinkielen opettajalta myös tuli joskus tieto että lukeminen yleistyi hurjasti pottereiden myötä jolloin siitä tuli trendikästä... tietyissä piireissä lukeminen yhdistetään kai edelleen nössöyteen joka taas on synneistä pahin?
Kyllä, nuo potterit ovat lisänneet poikien lukuinnostusta, se on totta. Lisäksi selkeästi pojille suunnattuja nuorten kirjoja on paljon enemmän kuin aiemmin, esim. nyt tulleet nuorten Remekset ja Eoin Colferin kirjat (suosittelen myös tässä samalla, joka ei tunne).
Niin teitenkin tytötkin voivat toki noita lukea, mutta nuo ovat sellaisia mitkä poikiakin kiinnostavat.
Aku Ankat on tietty lempparit,potteria ja salaa siskon heppakirjoja...tietosanakirjoja usein lueskelee myös.
8-vuotias poika, ja lukee kyllä kun on riittävän mielenkiintoinen aihe. Tällä hetkellä SE aihe on Tähtien sota, toinen pitkä romaani aiheesta menossa.
Miksi haluat että äidit vaan vastaavat galluppiin? Eivätkö isät tiedä lukeeko lapset vai ei?
Eli, läksyt lukee, kun on pakko.
Muuten ei vielä kovin innostunut lukemaan pidempiä tekstejä, lyhyitä lauseita lukee sieltä täältä, esim telkkarista, mainoksista tai sanomalehdistä. Aku Ankkaa tykkää "lukea", lainailee pokkareita kirjastosta joka viikko lisää ja lehtikin tulee kotiin, mutta käytännössä menee niin, että jos ei äiti ennätä lukea, niin eipä viitsi itsekään aloittaa.
Mutta eiköhän tuo tuosta innostu päivä päivältä enemmän.
meidän poika lukee todella mielellään. Pienestä pitäen ollaan hänelle luettu iltaisin, josta hänelle onkin jäänyt se tapa, että nykyisin hän lukee vähintään ½ tuntia ennen nukkumaan menoa. Usein myös päivällä, jos ei ole muuta tekemistä, hän ottaa kirjan käteen ja lukee.
Hän on lukenut kaikki tutuksi tulleet Potter kirjat moneen kertaan. Tällä hetkellä hän on lukemassa kirjasarjaa jossa on suomennettuna 10 kirjaa. Hän ahmii kirjoja ja nauttii lukea niitä.
Jossain vaiheessa oli aika, jolloin hän luki akkareita ja siitä en niin pitänyt, mutta sekin kuuluu kai kasvuun :)
Kannustan häntä lukemaan mahdollisimman paljon. Se on hyväksi.