Peräkammari-ilmiö=mielenterveysongelmat

Hoidon saaminen on varmasti pitkälti kiinni perheestä, jossa peräkamarin"poika" elää. Lainausmerkeissä siksi, että samalla tavalla peräkamarissa voi asustaa myös tytär.
Toisaalta kyse on varmasti siitä, miten "poika" oireensa kokee. Lyhytkin vilkaisu perheeseen ja jo edesmenneisiin polviin voi kertoa paljonkin geeniympäristöstä, josta ja johon hän on syntynyt ja jossa hän elää.

    Niin, kyllä. Varmasti on sellaisia, joiden tila on kehittynyt jo pidemmälle ja vaikeaksikin. Mutta syy, miksi poika ei ole koskaan lähtenyt pois kotoa ja itsenäistynyt voi olla oireisto, joka ei ole pojan perheen mielestä ollut riittävä peruste lääkärin tapaamiseen.

Äiti on tällaisen pojan paras turva. Jos hän pystyisi muuttamaan kotoa pois, häntä uhkaisi monenlaiset riippuvuudet ja arjen pirstaloituminen. Aiti pitää hänet vireänä, jaellen arjen töitä. Hän pitää myös pojan raha-asiat kunnossa, jotka todennäköisesti menisivät solmuun piankin. Nämä pojat eivät kuormita yhteiskunnan resursseja. Todennäköisesti sekä poika ja äiti ovat keskimäärin tyytyväisiä järjestelyyn.

Esitän sivistyneen arvauksen, että suurella osalla peräkamarin"poikia" on tarkkaavaisuushäiriö, johon ei liity ylivilkkautta. Hänellä voi olla lukuisia aistien yliherkkyyksiä. Vaikea keskittymisongelma ja lukihäiriö eivät ole saatelleet häntä opin tielle, eikä lukemalla hankittu tieto kiinnosta.
Ei ole ihme, jos tästä alkutilanteesta kehittyy jossain vaiheessa esim. masennus, muista mielenterveyden häiriöistä tai sairauksista puhumattakaan.

"Hyvinvointivaltiossamme" aikuisiän tarkkaavaisuushäiriön tunnistaminen ja hoito on promillen osan luokkaa verrattuna tarpeeseen. Kyseessä on kansantauti, johon ei ole ryhdytty reagoimaan lainkaan tarvittavalla laajuudella.

Olen tietoinen siitä, että peräkamarinpoika-ilmiö on stereotypia. Monet ovat perustyytyväisiä, vaikka heiltä puuttuukin puoliso ja "oma elämä".

Tarkkaavaisuushäiriöisen aikuisen vanhempia yhdistää sydämessä kalvanut huoli lapsesta ja hänen pärjäämisestä maailmassa.

Lisää tietoa
http://adhd-aikuiset.org

Ystävällisin terveisin
Jaana.K.